Kanta-Häme

Milloin poliitikko saa ajatella omilla aivollaan?

Lulu Ranne, Pentti Pietilä, Jorma Höök ja Seppo Rehunen kertovat onko ryhmäkuri poliittisen päätöksenteon syöpä vai keino päästä yhteiseen hyvään. 
 
Tampereella on kiivaasti keskusteltu ryhmäkurista tunnelikiistan yhteydessä ja pohdittu, voiko valtuutettu olla eri mieltä ryhmänsä kanssa. Hämeenlinnassakin ryhmäkurista on taitettu peistä tämän tästä. Paikalliset loikkarit kertovat, mitä mieltä ovat ryhmäkurista. Nakertaako se demokratiaa?
 
Lulu Ranne (ps.), Hämeenlinna
Toisen kauden kunnallispoliitikko, joka loikkasi ensimmäisellä kaudellaan kokoomuksesta perussuomalaisiin. Ranne on kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja.
 
– Aina saa ajatella omilla aivoilla. Se on velvollisuus. Ryhmäkuri ei ole demokratiaa, jos ei voi ilmaista omia mielipiteitään. Jos mietitään perustuslakia, sananvapautta ja ilmaisunvapautta, jo on kumma, jos tällaisessa demokratiassa ei voi politiikassa ilmaista vapaasti mielipiteitään! Tietenkin on reilua ennalta ilmoittaa oma mielipide. Ryhmässä pitää keskustella ja usein eri mielipiteistä ja näkemyksistä syntyy yhteisymmärrys. Demokratian kulmakivi on se, että ilmaisee mielipiteensä, vaikka sanotaan, ettei siten saada päätöksiä aikaiseksi. Erilaisista mielipiteistä huolimatta päätöksiä saadaan aikaiseksi. Myös äänestäjien suuntaan on velvollisuus sanoa mielipiteensä ja painaa sitä nappia, jota oikeasti haluaa. Minun mielestäni ryhmäkuri ei ole tarpeellinen, eikä kenenkään etu. 
 
 
Pentti Pietilä (kesk.), Hattula
Pitkän linjan kunnallispoliitikko. Loikkasi aikoinaan keskustasta demareihin ja oli myöhemmin perustamassa Hattulaan sitoutumatonta ryhmää. Hän lähti kuitenkin ovet paukkuen valtuustosta kesken kauden ja siirsi kirjansa Hämeenlinnaan. Asettui ehdolle Hämeenlinnassa ja istui yhden valtuustokauden keskustan paidassa Hämeenlinnassa. Nykyään edustaa keskustaa Hattulan valtuustossa.
 
– Mieluummin aina pitää käyttää omia aivoja. Keskustaan kuulumisen edellytys on, että jokainen ajattelee omilla aivoillaan. Tämä malli ei näytä käyvän Hattulan kokoomukselle. Ryhmäkuri – en ole koskaan alentunut siihen vaan olen ollut aina oman polun kulkija. Sen puolesta nukun yöni rauhallisesti, etten ole sortunut päätöksiin, joiden takana en ole. Pitää kuitenkin muistaa, että politiikka on joukkuepeliä, mutta niissä asioissa, jotka tunnen ja ajattelen, että olen oikeassa, en lähde mukaan ryhmäkuriin, jos se on vastoin omaa mielipidettäni.
 
 
Jorma Höök (sitoutumaton perussuomalainen), Riihimäki
Valtuustokonkari, joka on ollut henkeen ja vereen sosiaalidemokraatti. Hän on ollut Riihimäellä yhdeksän kautta, 36 vuotta. Erosi sosiaalidemokraattisesta ryhmästä tammikuussa, koska ei saanut paikkaa kaupunginhallituksessa, eikä valtuuston puheenjohtajistossa.
 
– Aina pitää ajatella omilla aivoilla. Se on virheellinen tie, jos ryhmäkuri estää oman ajattelun. Johonkin tavoitteeseen pääsemiseksi, pitää kerätä ajatukset ja toimia niiden mukaan, mutta ryhmäkuri ei sanana oikein ole hyvä. Se on jollain tapaa negatiivinen ja pelottaa, sille pitäisi keksiä joku parempi sana. Sen voi ajatella hyvin sotilaallisesti. Demokratiaan kuuluu keskustelu ja keskustelu tuottaa usein yhteisymmärrystä. Ajattelen kuitenkin, että jos olen luvannut äänestäjille jotakin, petän heidät, jos en tee mitä lupasin. Olen joutunut joskus alistumaan ryhmäkuriin ja se tuntuu aina kiusalliselta. 
 
 
Seppo Rehunen, (sitoutumaton), Hämeenlinna
Istui Hämeenlinnan valtuustossa 1997–2004. Viisi vuotta hän oli kokoomuksen ryhmässä sitoutumattomana, kolme viimeistä vuotta hän ei kuulunut mihinkään ryhmään vaan oli yksin sitoutumattomana, sillä hän oli eri mieltä tasapuolisesta vapaaehtoistoiminnan tukemisesta.
 
– Omia aivojaan pitää käyttää ihan aina ja kaikissa tilanteissa. Omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa ryhmän lopulliseen päätökseen. Kun omia aivoja käytetään, pitää pystyä itse ratkaisemaan, onko kokonaisuuden kannalta nyt tärkeämpää äänestää ryhmän kanssa samalla tavalla vai ottaa oma linja. Jos äänestää samalla tavalla, vie itseltään oikeuden moittia päätöstä julkisesti. On erittäin ryhdikästä ja sopivaa ryhmäpalaverissa pyytää lupa äänestää ryhmän enemmistön päätöstä vastaan, jos on itse sitä vastaan. On pelattava avointa ja reilua peliä. Ryhmä voi olla erimielinen ja eri poliittisilla ryhmittymillä on erilaisia kulttuureita, ja se on kaksipiippuinen juttu. Ryhmän yhtenäisyydellä on etunsa ja silläkin on etunsa, jos ryhmäkuria ei ole.
 
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa