fbpx
Kanta-Häme

Ministerinsalkusta luopuminen ei harmita Aino-Kaisa Pekosta – "Työurani ja ehkä koko elämäni raskainta aikaa"

Sosiaali- ja terveysministerin tehtävän jättävä riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen (vas.) sai kokea kaikkea muuta kuin normaalin ministeriajan: alkuvaihetta hallitsi Suomen EU-puheenjohtajuus ja koko loppuaikaa korona.
Riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen (vas.) katsoo saavuttaneensa sosiaali- ja terveysministerinä itselleen asettamansa tavoitteet. Kuva Riihimäen Vihreän talon vierestä veturitallien kupeesta. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa
Riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen (vas.) katsoo saavuttaneensa sosiaali- ja terveysministerinä itselleen asettamansa tavoitteet. Kuva Riihimäen Vihreän talon vierestä veturitallien kupeesta. Kuva: Tomi Vesaharju / HäSa

Sosiaali- ja terveysministerin tehtävän kuun lopussa jättävä Aino-Kaisa Pekonen (vas.) päättää pätkäpestinsä hyvillä mielin.

– Olen pystynyt suhtautumaan tähän koko ajan kahden vuoden rupeamana, koska salkun jakamisesta sovittiin heti aluksi.

Pekosen seuraajaa Hanna Sarkkista prepattiin työhön pikkuhiljaa pitkin kevättä, jotta vaihdos sujuisi mutkattomasti.

– Ainoa virallinen ohjeeni hänelle oli, että ole oma itsesi ja yritä edes välillä nauttia joistain hetkistä. Tämä on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus. Olen myös luvannut olla hänelle aina tavoitettavissa, jos voin auttaa jossain.

“Sitä en jää kaipaamaan”

Riihimäkeläinen Pekonen, 42, palaa mielellään rivikansanedustajaksi – ja normaaliin elämään.

– Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet työurani ja ehkä koko elämäni raskainta aikaa, hän sanoo.

– Kun tulin valituksi ministeriksi, joku kokenut kollega sanoi, että nyt menetit sitten täysin oman kalenterisi hallinnan. Ihmettelin, miten siinä niin voisi käydä, mutta niin siinä kävi. Auto hakee, auto tuo, kaikki on tiukasti aikataulutettu ja päivät täyteen buukattuja. Sitä en jää kaipaamaan. Siirryn takaisin junaan ja nautin vastedes hiukan löysemmästä kalenterista.

Pekonen ei ehtinyt kokea lainkaan niin sanottua tavallista ministeriarkea: kauden alkuvaihetta hallitsi Suomen EU-puheenjohtajuus ja loppuaikaa korona.

– Olisin halunnut käydä enemmän maakunnissa ja tavata ihmisiä. Se on kuitenkin yksi tämän työn tärkeä osa, jota Teamsit ja Skypet eivät korvaa.

Varsinaiseen pulaan hän ei ministerinä joutunut.

– Ministeriössä on varmaan maan parhaat virkamiehet, ja lisätukena ovat yhteistyövirastot ja muut -tahot THL:stä lähtien. Taustoitus toimii yötä päivää. Ministeri saa aina tarvitsemansa tiedot, Pekonen kiittelee.

– Korona toki pääsi yllättämään monta kertaa matkan varrella.

Perhevapaauudistus etenee

Hän katsoo saavuttaneensa ministerinä itselleen asettamansa tavoitteet, joista ensimmäinen oli vasemmistoliiton vaalilupauksen mukaisesti aktiivimallin purkaminen. Hallituskauden alussa Pekonen hoiti eteenpäin myös pienimpien eläkkeiden ja perusturvaetuuksien korotukset.

Nyt pitkään hierottu perhevapaauudistuskin on etenemässä.

– Hallituksen esitys on jo valmis. Se annetaan eduskunnalle syksyllä. Olisi tietysti ollut hienoa ehtiä itse esitellä se eduskunnalle, mutta se jää nyt Hanna Sarkkiselle, Pekonen sanoo.

Perhevapaauudistuksen pihvi on pyrkimys lisätä tasa-arvoa perheissä ja työelämässä: vanhempainvapaan kokonaiskesto pitenee, samoin vain isälle jyvitetty jakso.

– Asennemuutosta tarvitaan edelleen, jotta isät olisivat enemmän kotona. Perhevapaauudistus on yksi askel parempaan suuntaan.

Suuri sosiaaliturvauudistus on niin iso paketti, että se aikataulutettiin alun alkaenkin kahdelle eri hallituskaudelle.

– Parlamentaarinen komitea aloitti työnsä viime vuoden alussa eli juuri ennen koronaa. Sosiaaliturvajärjestelmämme on valtava kokonaisuus, jota on paikkailtu vuosien saatossa sieltä täältä. Sen yksinkertaistaminen ja päällekkäisyyksien perkaaminen on iso duuni.

“Jokainen ministeri hoitaa omaa tehtäväänsä”

Sote-uudistuksesta vastaa STM:n toinen ministeri, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.), joka on ollut myös Suomen koronarajoitusten pääarkkitehti.

Pekonen ei koe jääneensä Kiurun varjoon.

– Jokainen ministeri hoitaa sitä omaa tehtäväänsä, ja olen myös halunnut kunnioittaa sovittua työnjakoa enkä ole ottanut roolia muiden ministerien asioissa, hän toteaa.

Pekosen salkkuun kuului varautuminen ja valmistautuminen, ja siksi hän oli esillä lähinnä koronakriisin alkuvaiheessa. Kun korona rantautui Suomeen ja muuttui akuutiksi kriisiksi, se siirtyi Kiurun tontille.

– Minusta Kiuru on hoitanut vastuuministerinä koronakriisiä hyvin, ja olen pyrkinyt tukemaan häntä. Olen kuulunut STM:n keskeisiin työryhmiin, joissa korona-asioita on käsitelty.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Aino-Kaisa Pekonen pääsee nyt nauttimaan hieman löysemmästä kalenterista.

Pekonen ei niele kritiikkiä, että koronarajoituspolitiikkaa olisi tehty liian yksipuolisesti STM:n komennossa.

– Teimme jo alussa selvän arvovalinnan, että tähän kriisiin mennään terveysturvallisuus edellä ja että teemme välttämättömiä rajoitustoimia, vaikka ne rajoittaisivatkin jonkin verran myös ihmisten perusoikeuksia. Se oli koko hallituksen yhteinen päätös.

Hän näkee, että Suomen onnistuminen – koronakuolemien vähäisyys – on paradoksaalisesti luonut tilaa ja henkeä rajoitusten kritisoinnille.

Parantamisen varaa olisi Pekosen mielestä ollut lähinnä tiedottamisessa, sen selkeydessä ja johdonmukaisuudessa.

Epäsuhtiakin on päässyt syntymään, hän myöntää, myös koronarajoitusten kurittamien ravintola- ja tapahtuma-alojen välillä. Osittain erot ovat johtuneet Pekosen mukaan siitä, että eri aloja säännellään eri lainsäädännöllä.

– Ymmärrän tähän liittyvän tuskan ja huolen, mutta juuri niissä paikoissa niitä tartuntaketjuja olisi syntynyt helpommin kuin muualla.

Pekonen arvioi, että Suomen ja koko maailman on opittava elämään koronaviruksen kanssa, koska se tuskin katoaa kokonaan rokotustenkaan myötä.

– Kausi-influenssaankin sairastuu ja kuolee ihmisiä joka vuosi, mutta sitä ei seurata tällä tavalla. Koronassa minua huolettavat nyt erityisesti virusvariantit. Siksikin rokotteiden saantiin pitää panostaa globaalisti.

“Kenestä vain voi tulla mitä vain”

Pekonen on esimerkki siitä, että Suomessa voi nousta ministeriksi asti vaikka lähihoitajapohjalta.

– Kuten pääministerikin on sanonut: Suomessa kenestä vain voi tulla mitä vain. Se on hieno piirre tässä järjestelmässä. Meillähän on hallituksessa muitakin ministereitä, joilla ei ole ylioppilastodistusta tai korkeakoulututkintoa, hän sanoo.

– Eduskunnassa minua ei ole ikinä kyseenalaistettu koulutukseni takia. En tiedä, missä määrin kansanedustajat edes tietävät toistensa koulutustaustoja.

Pekonen muistuttaa, että ministerien ja kansanedustajien taustatukena on iso joukko virkamiehiä, jotka ovat omien alojensa spesialisteja.

Muodollisten todistusten sijaan poliitikko tarvitsee ennen kaikkea sosiaalisia taitoja ja yhteistyökykyä, hän huomauttaa.

– Yksin siellä ei saa mitään aikaiseksi. Kaikista asioista käydään jatkuvaa neuvottelua. HÄSA

Menot