Kanta-Häme

Miniteatterin uusi toiminnanjohtaja uskoo dialogin voimaan

– Voi, ihan lempparikysymys!

Miniteatterin toiminnanjohtaja Suvi Seppälä istuu Aulangon Graniittilinnan katsomossa ja alkaa purkaa ajatuksiaan teatterin merkityksestä lasten- ja nuorten harrastuksena.

– Se ei ole pelkästään teatteria vaan myös elämää varten. Teatteri ja draama ovat kauhean ihana taidemuoto siinä, että pääset asettumaan erilaisten ihmisten saappaisiin ja outoihin maailmoihin.

Tärkeänä omakohtaisena kokemuksena Seppälä mainitsee Pietarin katulasten elämästä kertoneen näytelmän, jossa hän oli mukana 15-vuotiaana.

– Sellainen väkisinkin kasvattaa empaattisuutta ja havainnointikykyä. Taitoja, joita me tarvitsemme elämässä ihan jatkuvasti.

Seppälä jatkaa teatterin terveysvaikutusten listausta. Yhteispeli, vuorovaikutustaidot, dialogisuus.

– Dialogin ensimmäinen ehto on kuunteleminen. Että on oppinut kuuntelemaan ja on tullut kuulluksi. Tullut myös näkyväksi jossain yhteisössä.

Hän ei tahdo löytyy sanoja kuvaamaan tunnetta, joka syntyy, kun ryhmä lapsia paneutuu puoleksitoista tunniksi tekemään teatteria yhdessä.

– Jokaisella on väliä, jokaisen mielipiteellä on väliä, kukaan ei ole yksin. Täällä kaikki on yksilöitä. Sellaisia, millaisia ovat.

Miniteatterin toiminnanjohtajalla on nyt takanaan kuukauden päivät pestissä, jonka hän peri 30 vuotta sitä hoitaneelta Marja Myllyniemeltä.

Naiset soittelevat toisilleen lähes päivittäin, eivät kuitenkaan aina työasioissa.

Jos jokin, uudessa työssä Minarin oman kasvatin on yllättänyt ajankäyttö.

– Haipakkaa on ollut. Aikatauluttaminen ja järjestelmällisyys eivät ole vahvimpia alueitani. Isoin yllätys on ollut, kuinka paljon itse tuotantoon menee aikaa, sanoo Seppälä.

– Myllyniemen Mikko, vanhemmat ja talkooväki ovat ihan korvaamaton apu.

Kiireen lisäksi Seppälä myöntää tuntevansa taloudellisen vastuun painon.

– Onneksi meillä on tukijoita ja Verkatehtaalla ihanat kaupungin tilat. Mutta taloudellinen paine on jatkuvaa, kuten varmaan kaikilla harrastajateattereilla.

Juuri nyt Miniteatterilla on työn alla Graniittilinnan esitys, joka valmistuu heinäkuun alkuun. Seppälä ja Myllyniemi päättivät jo viime syksynä päästää kissalauman irti, ja pyhittää tämän kesän Pekka Töpöhännälle.

– Toki uudetkin jutut ovat hyviä, mutta minä ainakin tunnustaudun olevani klassikoiden rakastaja. Vanhoissa lastenkirjoissa opetus ja sanoma ovat niin vahvoja.

Tämä haastattelu tehtiin hieman ennen Töpöhäntä-harjoitusten alkua, ja Seppälän katse siirtyy mittailemaan lavaa, joka näyttää vielä talven jäljiltä ankealta.

– Olen aina luullut, että olen koiraihmisiä, mutta kun meillä on täällä lava täynnä aivan ihania kissoja, olen alkanut tulla toisiin ajatuksiin, hän nauraa.

Hämeenlinnan teatterikerho perusti vuonna 1957 nuorisojaoston, joka irtautui omaksi yhdistyksekseen 1995. Alkuun toiminnan johtaminen henkilöityi Kauko Soirilaan, myöhemmin Marja Myllyniemeen.

Tällainen kuuden vuosikymmenen historian voisi tuntua velvoittavalta, ellei Suvi Seppälä olisi niin kiitollinen ja onnellinen työstään.

– Marja sanoikin, että minun täytyy tehdä tätä neljäkymmentä vuotta, että pääsen eläkkeelle satavuotiaasta Minarista! HÄSA

15 tuoreinta

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930