Kanta-Häme

Minna Lintonen on vain vahvistunut politiikan myllerryksissä

 

– Anna, kun minä istun tähän voikukkataulun alle, sillä minä olen kuin voikukka: vaikka tallotaan, ponnahdan aina uudelleen ruohon seasta esiin, Minna Lintonen naurahtaa.
 
Olemme Tölön koululla rehtorin huoneessa, jota Lintonen on hallinnut vuodesta 1996 saakka. Tälläkin hetkellä hän johtaa edelleen myös Tölön koulua, vaikka astui viikon alussa suurempiin saappaisiin eli sairauslomalla olevan kaupunginjohtaja Tapani Venhon varamieheksi.
 
– Tämä rehtori-kunnanjohtaja taitaa olla muuten ammattiyhdistelmänä Suomessa ainoa laatuaan, Lintonen huomattaa.
 
Hän korostaa viihtyneensä hyvin myös kutsumusammatissaan opettajana ja rehtorina.
 
– Tölön koulu on ollut minulle oikea elämän korkeakoulu: täällä erityislasten seassa sitä aina muistaa, että omat huolet ja politiikan myllerrykset ovat sittenkin vain pikkuongelmia.
 
Ei jätä kylmäksi
Lauantaina 50 vuotta täyttävä Lintonen myöntää elävänsä koko ajan ”täysi härdelli päällä”.
 
– Aina sattuu jotain. Kaipaan säpinää, eivätkä kaikki aina pysy perässäni. En myöskään jätä ketään kylmäksi.
 
Eteenpäin pyrkinyt nainen on kohdannut niin vastustajia kuin selkääntaputtelijoitakin.
 
– Minua on kohdeltu hyvin ja hyvin huonosti. Aina peli ei ole ollut ihan siistiä, olen nähnyt myös politiikan raadollisen puolen. Olen myös sitä mieltä, että politiikassa naisen täytyy olla kaksi kertaa miestä kovempi pärjätäkseen, Lintonen sanoo.
 
Tulevaisuus meppinä?
Vuodesta 1996 lähtien kunnallispolitiikassa mukana ollut tehopakkaus jätti syyskuun alussa kaikki luottamustoimensa voidakseen toimia kaupunginjohtajan varamiehenä.
 
Lintonen vakuuttaa kuitenkin pitäneensä kuntapolitiikasta ja olevansa kiitollinen niistä näköalapaikoista, jonne on sitä kautta päässyt.
 
Hän nousi neljä vuotta sitten ensimmäisenä naisena Forssan kaupunginhallituksen ykköspaikalle ja on istunut myös maakuntaliiton ja Hamkin hallituksessa näkyvillä paikoilla.
 
– Oikeastaan voisi sanoa, että kuntapolitiikassa olen nähnyt kaiken. Myös neljä vuotta kansanedustajana olivat mielenkiintoisia ja opettavaisia, vaikka se onkin sellainen työ, jossa helposti ei ehdi tehdä mitään kunnolla, Lintonen toteaa.
 
Eurovaaleissa häntä ei ole vielä nähty, mutta sekään ei ole mahdoton ajatus.
 
– Se on mietinnän alla, Lintonen hymyilee arvoituksellisesti.
 
Mukaan puolivahingossa
Vaikka Lintonen tunnetaan nimenomaan määrätietoisena poliitikkona, hän kertoo lähteneensä alalle puolivahingossa.
 
– 1990-luvulla Esko Ahon hallitus leikkasi lapsiperheiltä. Riehuin siitä kotona miehelleni, joka kehotti minua lähtemään tekemään asioille jotain. Liityin demareihin, koska koin puolueen ajavan eniten pienipalkkaisten opettajien asiaa.
 
Vasta muutama vuosi aiemmin Forssaan muuttanut Lintonen nousi suureksi yllätyksekseen valtuustoon heti ensi yrittämällä.
 
– Sain paljon ääniä jenkkityylisellä mainoksella, jossa lapset roikkuivat kiinni minussa. Siitä se ura politiikassa sitten urkeni.
 
Vaikka päättäjän asema ja julkisuus ovatkin poikineet räväkälle naiselle myös paljon kitkerää palautetta, Lintonen ei kadu valintojaan.
 
– Vaikka välillä on ollut vaikeaa, on politiikka tuonut elämääni sisältöä ja uusia ystäviä. Olen nähnyt ja kuullut paljon. Olenkin alkanut pitää päiväkirjaa, jotta muistaisin kaiken myös myöhemmin, Lintonen sanoo. (HäSa)