Kanta-Häme

Missä vilistää Hämeenlinnan brändi?

Tässä kaataa teetä kuppiin mies, jonka viimeaikaisesta taiteellisesta tuotannosta puuttuu hänen itsensä mukaan enää äänilevy.

– Tätä neljättä on tehty kuin Iisakin kirkkoa. Voi sanoa, että jos hyvin menee, se tulee. Sain taiteellisen tunteenpurkauksen ja tein 12 uutta biisitekstiä, hymyilee Antti Vihinen.

Tämä lämmitetyn manserokkibändin biisinikkari on myös kosketinsoittaja, filosofian tohtori ja tämän vuoden alusta Linnanniemi-hankkeen hankejohtaja. Paitsi ettei ole enää. Nyt hän on tuore Hämeenlinnan kaupungin kulttuuripalvelujen projektipäällikkö.

Vihinen on syyskuussa eläkepäivänsä aloittavan tilaajapäällikkö Timo Koivun seuraaja. Periaatteessa. Käytännössä Koivun virkaa ei olla täyttämässä sellaisenaan, vaan tehtävät jaettaneen henkilöstön kesken.

– Työnkuvaani ei ole lopullisesti lyöty lukkoon, mutta vastaan ennen kaikkea menossa olevan juhlavuosiputken koordinoinnista.

Tarkka työnjako selvinnee viimeistään syyskuussa.

Irwinin kossu vai päällikön toive?

Miksi tässä jutussa on mainittu Vihisen teekuppi?

Siksi, että kuppi kuvaa tuoreen päällikön itsekuria. Hän kertoo lopettaneensa kahvinkittaamisen laakista parikymmentä vuotta sitten. Samoin loppui tupakointi.

– Inhoan myöhästelyä, oli kysymys sitten käsikirjoituksen deadlinesta tai tapaamiseen saapumisesta. Olen aina etuajassa.

Niin hän oli nytkin.

Mutta mikä ihmeen juhlavuosiputki? Tämä: Hämeenlinnan 375-vuotissynttärivuosi (2014), Sibeliuksen juhlavuosi (2015), luonto ja vesi -teemavuosi (2016) ja Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla (2017).

– Juhlavuosiketjun ansiosta Hämeenlinna on aika ainutlaatuisessa tilanteessa. Etukäteissuunnittelu vuodelle 2017 on sekin jo pitkällä.

Juhlavuosien avulla Hämeenlinnalle rakennetaan vahvaa brändiä. ”Rakentaminen” tosin on väärä sana.

– Brändiä ei voi kukaan varsinaisesti luoda. Korkeintaan sen kehitystä voi ohjailla. Matkassa on kommervenkkeja – lopulta se voi määrittyä vaikka siksi, että Irwin joi tietyssä paikassa kossua, Vihinen hymähtää.

Tampere juhlii imagomarkkinoilla

Vihinen muistuttaa, ettei kaupunkien ja valtion brändääminen ole ”vanha ilmiö”, mutta silti se on aina ollut olemassa. Suomessa vetovoimaisimman brändin tuntuu osanneen luoda Vihisen kotikaupunki Tampere.

– Se on kaikissa mittareissa ykkönen. Ihmiset haluavat sinne, tykkäävät siitä… Jossain on onnistuttu.

Vihisen mielestä yksi vastaus on manserokki. 1980-luvulla kaupunki halusi päästä mokomista pitkätukista eroon, mutta nyt Eppu Normaalin rumpali Aku Syrjä jopa antaa kaupungille konsulttiapua.

Ilmiö käynnisty 1970-luvulla, kun Suomi kielsi Sex Pistolsia tulemasta maahan.

– Muusikot reagoivat. Kutsun sitä dialogiksi ja hegeliläiseksi vastavedoksi.

Ei, Vihinen ei yritä muuttaa Hämeenlinnaa Tampereeksi. Manserokki – jota hänen omakin bändinsä edustaa – on esimerkki kasvualustasta. Hämeenlinnassa on omat alustansa.

Vihisen työlistalle kuuluu jatkossa muun muassa Verkatehdas. Osakeyhtiötä itsekin johtanut Vihinen tuntee entuudestaan pelin hengen.

– Nykyään perustettavista kulttuurilaitoksista tulee lähes aina osakeyhtiöitä. Ne korostavat mielellään itseään, kun niiden toiminnan perään kysellään, mutta kun yhteiskunnalta tarvitaan rahaa, muistutetaan, ettei laitos olekaan ’tavallinen osakeyhtiö’, Vihinen nauraa. (HäSa)