Kanta-Häme

Mitä Aino sanoi?

– Aino ei ollut mikään nyssykkä, sanoo näyttelijä Tiia Louste.

Huomenna torstaina Aino Sibeliuksen hiljaista voimaa tarkastellaan Hämeenlinnan Raatihuoneessa. Tiia Louste, sopraano Laura Pyrrö ja pianisti Tiina Korhonen tuovat kaupunkiin draamallisen musiikkiesityksensä Ainon ääni, joka perustuu Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoon vuosina 1890–1931.

Kun säveltäjä viiletti maailmalla, Aino-vaimo hoiti lapset, viljeli puutarhaa – ruokarahat olivat Jeanin taskussa ja luultavimmin loppu – ja kirjoitti miehelleen niin ikävästään, rakkaudestaan, kiukustaan kuin naapurin lehmän poikimisestakin.

Millainen elämä se oli? Tukahtuiko nainen kuuluisan aviomiehen varjossa? Millainen on Ainon oma ääni?

– Hänellä ei ollut mahdollisuutta kadottaa itseään. Hänen tehtävänsä oli pitää perhe kasassa. Hän osasi myös sanoa lujasti, kun oli sen paikka, Louste kuvaa.

Esityksen runkoa rakentaessaan hän läpi pariskunnan koko kirjeenvaihdon, josta SuviSirkku Talas on toimittanut kolme paksua nidettä.

– Luin kaikki pitkät prätinät. Esityksessä tarina alkaa tapaamisesta ja kihlauksesta ja jatkuu Jannen paluuseen maailmalta. Kirjeisiin mahtuvat niin suru, masennuksen alhot kuin onnen kukkulat.

Kirjeissä näkyy myös …kulttuurielämä

Materiaalista rakentuu noin tunnin mittainen esitys, jossa kirjeenvaihdon lisäksi esitetään Jean Sibeliuksen yksinlauluja. Aika menee kutakuinkin tasan musiikin ja puheen kesken.

– Jannen sävellykset kuvaavat Ainon tunteita. Toisaalta ne voi halutessaan nähdä myös Jannen vastauksina, Louste puntaroi.

Naisten eli sisarensa ja äitinsä kasvattama säveltäjä sai Ainosta jämäkän kumppanin, joka kykeni elämään taloushuolien ja viftaamisen kanssa, ymmärsi taidetta – ja osasi rakastaa. Esityksessä Aino kasvaa tytöstä naiseksi.

– Ensimmäisissä kirjeissä hän on niin rakastunut, ettei tiedä, miten solmussa olisi. Myöhemmin kirjeistä näkyy vihaa ja katkeruuttakin, mutta myös harmoniaa.

Epäkäytännöllisen aviomiehen vastaukset olivat monesti leiskuvia: Maailma on täynnä kovuutta ja kärsimystä. Ja vaan hienot olennot saavat kärsimyksen aatelismerkin, sinä oma kulta aristokraatti. Teitä suutelee Jean Sibelius.

Louste on perehtynyt Ainon aikakauteen. Hän teki jo 1990-luvulla Aino Kallaksesta kertovan monologiesityksen Nainen kuin jäätynyt samppanja.

– 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kulttuuri kiinnostaa minua. Silloin kaikki alkoi. Ainon ja Jannen kirjeissäkin mainitaan ajan kulttuuriväkeä, joten tarina valottaa koko kulttuurielämää eikä vain kotioloja. Anoppi Elisabeth Järnefelt ansaitsisi kokonaan oman esityksensä, Louste innostuu.

Ehkä sellainenkin …vielä tulee?

– Saa nähdä, Louste nauraa.

Löytöretkellä …Sibeliukseen

Näkökulmat säveltäjään eivät lopu hetkessä kesken.

Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön järjestämässä Studia generalia -sarjassa on tähän mennessä käsitelty muun muassa Sibeliusten rakkaustarinaa kirjeiden pohjalta ja säveltäjän suhdetta politiikkaan.

Ensi vuonna sarjassa perehdytään Sibeliuksen sävellysten salaisiin viesteihin ja anoppi Elisabeth Järnefeltiin. Myöhemmin aiheeksi saattaa nousta esimerkiksi Sibeliuksen suhde ruokaan.

– Koko ajan löytyy lisää tietoa ja yksityiskohtia. Olemme löytöretkellä tässä, sanoo Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja Erkki Korhonen. (HäSa)

Studia generalia: Ainon ääni. Esityksen on ohjannut Kari Heiskanen. Hämeenlinnan Raatihuone torstaina 21.11. kello 19.