Kanta-Häme

Mitä jos talvea ei enää tulekaan?

Erityisen lämmin helmikuu ilmenee paitsi kuraisina kenkinä ja muuttolintuina, myös puiden pullistelevina silmuina ja ennen aikojaan aukeavina tulppaaneina. Hämeen Sanomat esitti Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n asiantuntijoille kaksi erilaista skenaariota tulevan kevään säästä. Ammattilaiset arvioivat, minkälaisia vaikutuksia näillä kuvitteellisilla sääoloilla olisi ensi kesän satoihin, miten kotipuutarhuri voi välttyä suurimmilta kasvivaurioilta ja varmistaa, että satoa saadaan seuraavinakin vuosina.

Skenaario 1: Leudot ilmat jatkuvat kesään asti, päivälämpötilat ovat koko ajan nollan yläpuolella.

 

Mitä tapahtuu?

Routa sulaa kokonaan pois, kasvit lähtevät kasvamaan ja sato tulee valmistumaan äärimmäisen aikaisin. Mansikkakausi alkaa jo kesäkuun kymmenennen päivän paikkeilla, pensasmustikkakausi elokuun alussa ja herukkakausi elokuun puolivälissä.

Syysöljykasvien, kuten syysrypsin kasvustot ovat melko varmasti jo tuhoutuneet lumettomien, ankarien pakkasten takia. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut niihin syysvehnä- ja syysruislajikkeisiin jotka ovat Suomen olosuhteisiin sopivia. Ne pärjäävät nykyisissä leudoissa oloissa hyvin kesään asti ilman erillisiä toimenpiteitä.

Mihin on syytä varautua? 

Vaikka päivät ovat leutoja, yöhallaa on varmasti. On tärkeää vetää yöksi sadon ylle harsot. Talviharson avulla voi myös pidentää talvikautta, sillä sen ansiosta kasvit reagoivat valoon hitaammin. Aikainen kevät on yleensä myös kuiva, joten kasvien runsas kastelu on tärkeää. On kuitenkin huomioitava, että jos jäisen maan päälle pääsee kertymään vettä, se voi tukehduttaa kasveja.

Aikaisen kevään takia myös tuholaiset, joilla on monta sukupolvea, aiheuttavat harmia. Esimerkiksi kirvat lähtevät aikaisin liikkeelle ja ehtivät lisääntyä useaan kertaan kesän aikana.

Leudon kevään jälkeen kalenterin orjallinen seuraaminen ei kannata. Mansikoita on totuttu laittamaan pakkaseen heinäkuun lopulla ja elokuussa, mutta sato valmistuukin jo kesäkuun puolivälin tienoolla. Tiedotusvälineiden tehtävä on huolehtia, ettei pakastuskausi mene mansikan ystäviltä ohi.

Syysviljojen kannalta vaarana on, että jatkuva pilvisyys näännyttää kasvit, mutta normaaleilla kevään aurinko-olosuhteilla hätää ei ole.

Miten leuto kevät näkyy sadon laadussa?

Leudoissa oloissa hiljalleen ja aikaisin kasvamaan lähteneet syysruis ja syysvilja lupailevat loistavia satoja, sillä ne saattavat onnistua välttämään kesän kuivuusjaksot ja korkeat lämpötilat.

Ennen meneillään olevaa lämmintä kautta oli kylmä ja vähäluminen ajanjakso. Viime syksynä syntyneet mansikoiden kukka-aiheet ovat saattaneet vaurioitua ja moni ammattilainen pelkääkin, että tulossa on huono mansikkakesä. Jos asian haluaa varmistaa, voi kaivaa muutaman mansikan ylös, laittaa ne kasvihuoneeseen kasvamaan ja katsoa miten käy. Mikäli vaurioita ei ole syntynyt, tulee ensi kesän sato olemaan hyvä ja vuonna 2015 vielä parempi, sillä kasvit ehtivät valmistaa erinomaisesti kaikki kukka-aiheensa.

 

Skenaario2: Hyinen takatalvi iskee maaliskuussa ja päivälämpötilat laskevat alle 10 pakkasasteen.

 

Mitä tapahtuu?

Muutaman kymmenen senttimetrin lumipeite pelastaisi tilanteen, mutta lumeton pakkasjakso olisi katastrofi, sillä herukoiden, mustikoiden ja vadelmien fysiologinen talvilepo on lämpimien kelien takia lähtenyt jo pois. Lumeton kylmyys aiheuttaa vetisten alueiden kasveille jääpoltetuhoja ja hedelmäpuille kovat pakkaset voivat aiheuttaa kuori- ja runkovaurioita, kun aurinko lämmittää päivällä ja pakkanen jäädyttää yöllä.

Vadelmat ja herukat ovat takatalvena suuressa vaarassa lumesta huolimatta. Niiden versot ovat kinosten yläpuolella ja ne jäätyvät yöllä ja sulavat päivällä. Tämän lisäksi lumi kaksinkertaistaa versoihin kohdistuneen auringonvalon. Niiden eteläiset kuoret tuhoutuvat tällaisissa olosuhteissa yleensä kokonaan. Ikivihreät kasvit kuten alppiruusut ja tuijat ovat myös vaaravyöhykkeessä kylminä kevätkausina, jos aurinko lämmittää niitä liikaa.  Kuivuminenkin uhkaa, sillä veden saanti jäisestä maasta on vaikeaa.

Syysvehnällä ja -rukiilla ei ole hätää, vaikka takatalvi iskisikin. Ainoa, joskin epätodennäköinen uhka on märkään maahan satava lumi, joka saattaa luoda oivat olosuhteet talvituhosienelle, joka estää lajien kasvun. Äkillistä pakastumista suuremman vaaran syysviljoille aiheuttaa lämpötilojen suuri vaihtelu, eli hetkellinen erityisen lämmin kausi, jonka aikana viljojen lähellä maata sijaitseva kasvupiste nousisi korkeammalle ja sitä seuraava takatalvi, jolloin herkkä kasvupiste joutuu pakkasen armoille ja mahdollisesti tuhoutuu.

Mihin on syytä varautua?

Vadelmapensaan ja mansikoiden päälle voi laittaa vahvan talviharson, jotta aurinko ei pääse paistamaan niiden versoihin. Se suojaa myös yöpakkasilta, mutta lämpötilan laskiessa alle 25 pakkasasteen ovat talvileponsa menettäneet kasvit herkkiä vaurioille. Matalat kasvit kuten mansikat, mustikat ja puolukat saavat ilman lumen antamaa suojaa jo toisen annoksen kylmyyttä tänä talvena ja on erittäin todennäköistä, että varsinkin metsämustikat ovat kesällä versot ruskeina.

Miten takatalvi näkyy sadon laadussa?

Takatalvi normalisoisi syysviljakasvien kehitysaikataulun, mutta ei luultavasti vaikuttaisi sadon määrään tai laatuun siten että ne poikkeaisivat edeltävistä vuosista.

Marjasadon ajoitus olisi myös normaali, mutta määrät nollassa tai erittäin pienet. Hedelmäpuiden vauriot johtavat helposti lahoamiseen.

Esimerkiksi mansikalla takatalven vaikutukset näkyvät seuraavinakin vuosina, sillä kukka-aiheiden lisäksi sen juurakoihin tulee todennäköisesti talvivaurioita ja niihin iskevät lahottajasienet. Seuraukset voivat jatkua jopa kahden vuoden päähän, sillä kasvustovauriosta huolimatta mansikka tekee kesän puolivälistä alkaen normaalia lehteä ja vielä syksyllä vaikuttaa, että kaikki on hyvin. Jos juurakon kaivaa ylös ja halkaisee juuret puukolla, huomaa vaaleassa juuressa kuitenkin ruskettuneita kohtia, jotka kertovat siitä, että ensi kesänä satoa ei tule ja koko kasvusto on uusittava. (HäSa)

Juttua varten haastateltiin MMT:lta emeritusprofessori Risto Tahvosta, professori Pirjo Peltonen-Sainiota ja vanhempaa tutkijaa Päivi Parikkaa.

Päivän lehti

4.6.2020