fbpx
Kanta-Häme

Mitä opit viimeksi musiikista, Ile Kallio?

Kitaristi Ile Kallio tekee musiikkia fiilispohjalta. Hämeenlinnassa rakennettuun kitaraansa miehellä on erityislaatuisen lämmin suhde.

Monissa musiikkiliemissä keitetty kitaristi Ile Kallio perusti vuonna 2013 nimeään kantavan Ile Kallio Big Rock Bandin. Yhtyeen toinen albumi, Right Now, julkaistiin viime perjantaina. Nyt bändi on aloittanut pitkän kiertuesyksyn.

Musiikkianne on kuvattu bluesrocksouliksi. Jos näistä tyyleistä pitäisi valita yksi, mikä se olisi?
– Rock. Siksi, että se kattaa nykyään melkein kaiken musiikin. Musiikin kategorisointi on hankalaa, sillä musiikin hienous piilee siinä, että voi soittaa mitä tahansa. Tärkeintä on tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Olet kertonut musiikkikipinäsi syttyneen Fleetwood Macin keikalla, Kulttuuritalolla vuonna 1968. Millainen kokemus se oli?
– Olin 13-vuotias ja se oli ensimmäinen keikkani. Se sinetöi kohtaloni. Nykyään musiikki on kaiken aikaa saavutettavissa eri laitteiden avulla, mutta silloin musiikkia kuuli lähinnä radiosta, puoli tuntia viikossa. Ulkolaiset kovat nimet olivat kuin jumalolentoja, ne olivat täysin tavoittamattomissa. Sitten yhtäkkiä ne kävelivät eteeni Kulttuuritalolla. Tyypit levitoi sen keikan, ne eivät olleet maassa.

Kiipesit ensimmäisen kerran lavalle 16-vuotiaana. Vuosi oli 1971 ja bändi Hurriganes. Sen riveissä vaikutit tuolloin puolisen vuotta. Miten se Ile Kallio eroaa ensi viikolla Suisto-klubin lavalle nousevasta Ile Kalliosta?
– Niin, lasken ammatillisen musiikkiurani alkaneen vuodesta 1975, kun menin takaisin Hurriganesiin. Suisto-klubin lavalle nousee ainakin aika paljon kokeneempi Kallio – ja aika paljon parempi kitaristi. Kyllä nuoren ihmisen täytyy olla täynnä unelmia ja sumeilematonta itseluottamusta. Itsekritiikki oli silloin aika nolla. Jokaisen on opittavat asiat omassa tahdissaan. Musiikki on siitä hauska juttu, että oppiminen ei lopu koskaan.

Mitä opit musiikista viimeksi?
– Katsoin Yle Teemalta Queen-aiheisen dokumentin ja sen perään keikkataltioinnin vuodelta 1975. Olen tiennyt, että bändi on kova, mutta en tiennyt, että ne olivat niin hyviä! Taltiointi oli aivan uskomaton.

Mitä kaipaat Hurriganes-ajoista?
– En mitään. Aika oli mahtavaa, olin onnekas, että sain olla mukana. Me oltiin Suomen kuninkaita, ja oli hienoa, että onnistuimme valloittamaan myös Ruotsin. Me pantiin se ihan polvilleen. Kaikki hyvät jutut tuli tehtyä, eikä niitä kaipaa. Ihminenhän on kokemustensa summa, ja ne kokemukset ovat jääneet hyviksi rakennuspalikoiksi.

Tiedätkö kuinka mones kitara sinulla on nyt käytössäsi?
– En ole koskaan laskenut niitä, mutta veikkaisin, että nykyinen on 40:s. Nykyinen ykköskitarani on Hämeenlinnassa vaikuttavan Teemu Järvisen rakentama. Se on aivan mahtava instrumentti! Minulle kitara ei ole mikä tahansa soitin, vaan siihen luodaan henkilökohtainen suhde. En esimerkiksi lainaa kitaraa, jollei joku ole aivan äärimmäisessä hädässä. Kitara on henkilökohtainen ystäväni.

Uutuuslevyllä on heti ensimmäisestä, I Feel Love -biisistä lähtien hyvin myönteinen ja hyväntuulinen vire. Mistä tämä juontuu?
– Ryhdyimme tekemään biisejä reilu vuosi sitten. Olemme säveltäneet ne rumpali Okko Larun kanssa. Muutamiin olen tehnyt sanat, mutta loput ovat laulaja Patrik Erikssonin tekemiä. En osaa perustella tuota millään tavallaan, niistä vain tuli sellaisia. Albumi on aina todiste yhdestä aikakaudesta, siitä, millä fiiliksillä silloin on menty. Mitään harkittua siinä ei ole, musa on saanut viedä. HÄSA

Ile Kallio Big Rock Band Hämeenlinnan Suisto-klubilla 17.9.

Menot