Kanta-Häme

Mitä sä oikein duunaat?

Aulangon oma kauneuskuningatar

Hämeen Neito -kauneuskilpailussa menestynyt Nuppu Eloranta, 18, saa työssään nauttia kuvankauniista maisemista ja leivonnaisten tuoksusta. Hän sai perhetutun kautta kesätöitä Aulangon Tornikahvilasta.

Työ on Elorannan mielestä mukavan monipuolista. Hän suoritti hygieniapassin päästäkseen kahvilaan töihin ja nyt pääsee vaivaamaan leipätaikinaa kahvilan omassa keittiössä.

Eloranta tasapainottelee nyt mallinuran ja palkkatyön välillä. Viime viikolla hän kilpaili Raumalla Pitsimissin tittelistä ja sai sitä varten vapaata töistä.

– Kahvilan pomo on ihana! Olen saanut vapaata kilpailuja varten aina, kun olen pyytänyt. Olen kiitollinen työn joustavuudesta.

Eloranta viettää nyt välivuotta ja toivoo, että pr-töitä riittäisi yllin kyllin. Keväällä odottaa haku puheterapian opintoihin. Hänen mielestään kahvilan myyjässä ja puheterapeutin ammatista löytyy yhtäläisyyksiä.

– Myyjänä tapaa joka päivä erilaisia ihmisiä. Asiakaspalvelu vetää puoleensa ja haluaisin auttaa ihmisiä työkseni. Jos opiskelupaikkaa ei tule, voisin olla kahvilan myyjänä myös ensi kesänä.

Elorannan mielestä ihmiset eivät aina ymmärrä, miten rankkaa seisominen ja odottaminen on hiljaisina päivinä. Ruuhkapäivinä pitäisi taas revetä joka suuntaan tarjoamaan auttavaa kättä.

Silloin tällöin he tunnistavat Nuppu Elorannan kasvot.

– Jotkut kysyvät, että oletko sinä se missi. Vastaan myöntävästi ja olenpahan käskenyt heidän mennä äänestämäänkin minua! En tiedä, menivätkö, Eloranta nauraa.

 

Hautojen rapsuttelusta liikunnanohjaajaksi

Hautausmaan viherhoitaja on perinteinen kesätyö. Myös Jenni Kankaanniemi, 19, kuuli kaverilta, että hautausmaan hoitaminen on rentoa ja hauskaa puuhaa.

Hän haki paikkaa Hattulan seurakunnalta ja nyt hän kuopsuttelee sankarihautoja Hattulan kirkolla.

– Aloitin työt mielelläni, mutta ei innostus puutarhanhoitoa kohtaan ole juuri kasvanut, Kankaanniemi naureskelee.

Hautausmaan puutarhurit hoitavat ja kastelevat sopimuksesta hautoja ja pitävät huolta hautausmaan muistomerkeistä. Kitkeminen on edelleen valttia. Työtehtäviin kuuluu myös Tyrvännön ja Pyhän Ristin kirkkojen hautausmaiden hoitaminen.

Työ voi olla helteisenä kesäpäivänä rasittavaa ja fyysistä.

– Ruohonleikkauspäivinä saa työnnellä koko päivän edestä ja hautojen hoitaminen vaatii jatkuvaa kyykkimistä, Kankaanniemi kertoo.

Se ei Kankaanniemeä haittaa, sillä hän on urheilullinen ja vetää myös lasken liikuntakerhoa Tarmossa kahdesti viikossa. Hänellä alkavat liikunnanohjaajan opinnot syksyllä Vierumäen ammattikorkeakoulussa.

Hattulan kirkolla käy Kankaanniemen mukaan joka päivä innokkaita Pokemon-pelin pelaajia. Hän toivottaa heidät tervetulleeksi, kunhan pysyvät rauhallisina ja kunnioittavat hautausmaata.

 

Näyttämön nöyrin moniosaaja

Ilmari Huhtanen, 21, nauttii tulevaisuuden alansa töistä myös kesällä. Hän on Hämeenlinnan uuden kesäteatterin avustaja ja esiintyy Elämä janottaa -näytelmän pienissä rooleissa.

Paikka aukeni casting-tilaisuuden kautta, jossa piti osoittaa kelpoisuutensa valitsemallaan tavalla.

Huhtanen päätti lausua monologin Hamletista ja laulaa. Niin hänestä tuli yksi neljästä kesäteatterin miesavustajasta.

Huhtasella on 15 vuoden kokemus näyttelemisestä Hämeenlinnan miniteatterista. Kesäteatterin kaikki miesavustajat ovatkin hänen kavereitaan miniteatterista.

– Tämä on aika ihanteellinen kesätyö. Nöyränä pitää vielä pysyä, koska on niin pieniä rooleja, Huhtanen sanoo.

Kuten kaikki näyttelijät, myös Huhtaselle on sattunut unohduksia lavalla.

– Kerran on päässyt laulunsanat unohtumaan, ja yleisökin huomasi, ettei homma mene oikein. Sitten esitys vain jatkui, Huhtanen muistelee hymyillen.

Huhtasen mielestä kesäteatterin käsikirjoitus toimii. Hän arvostaa käsikirjoittajien ja ammattinäyttelijöiden työtä. Kesäteatterin pääroolista Huhtanen ei ole vielä ehtinyt haaveksia.

– Sinne on kyllä pitkä matka! Olisihan se aika siistiä, mutta on sattumallakin oma osansa.

Syksyllä näyttelijänalku lähtee opiskelemaan Suomen Teatteriopistoon Tampereelle.

 

Urbaaniviidakon pelastava perhonen

Lucia Komsi, 16, kiertelee tänä kesänä kaupungilla lisäillen parkkiaikaa autoille, joilla on pysäköintiminuutit vähissä. Hän on parkkiperhonen, ja pesti on hänen ensimmäinen kesätyönsä.

– Kävelen ympäri katuja ja jos huomaan, että joltakulta on parkkiaika lopussa, käyn lisäämässä mittariin 40 senttiä. Sitten jätän tuulilasiin lapun, jossa kerrotaan, että sinut on pelastettu, Komsi valottaa.

Pelastus menee aina jonkin sponsorin piikkiin, ja 40 sentillä voi Hämeenlinnassa pysäköidä 15 minuuttia. Pelastaminen tehdään vain kerran ja sillä ehdolla, että autoilija on jo maksanut pysäköinnistä

Moni helpottunut pysäköijä on sattunut Komsin kanssa yhtä aikaa paikalle tai tullut myöhemmin kiittelemään.

– Työstä tulee hyvä mieli ja näyttää tulevan muillekin. Pelastin yhden pysäköijän toissapäivänä ja hän tuli tänään kiittämään, Komsi kertoo.

Komsi kuuli parkkiperhosista ensimmäisen kerran vasta kesätöitä etsiessä. Hän tuumasi, että siinä olisi hauska ja rento kesätyö, jossa saa liikkua paljon. Komsi harrastaakin salibandyä.

Komsi sanoo, että parkkiperhosilla on hyvät välit pysäköinninvalvojien kanssa.

– Heidän työtään ei saa häiritä, joten yleensä vaihdan katua, jos parkkipirkko tulee vastaan. Moikkaamme heille kyllä aina, ja joskus he kysyvät, montako autoa on tänään pelastettu.

Syksyllä Komsi aloittaa matkailualan kaksoistutkinnon Tavastialla. Hän kertoo sen olevan nappivalinta, koska hän pitää kielistä.