Kanta-Häme

Mitä virkaa on vanhalla vesilaitoksella?

Harry Manninen kiipeää tottuneesti varakoneena toimineen kolmisylinterisen moottorin päälle vanhan vesilaitoksen pohjakerroksessa. Moottori tuotiin raatihuoneen pihalta Ahveniston vanhalle vesilaitokselle talteen 1950-luvun alussa, kun sähkölaitos ei tarvinnut sitä.

– Tämä kone antoi tarvittaessa varavoimaa pohjaveden pumppaamiseen. Kyllä tämä olisi vieläkin ihan toimiva peli, HS-veden käyttöinsinööri Manninen sanoo.

Ahveniston harjulla on aivan vanhan vesitornin juuressa katseilta piilossa komea vanha jugendtyyppinen rakennus. Pohjakerroksen ikkunat on peitetty jatkuvan ilkivallan takia, mutta muuten rakennus näyttää olevan kunnossa.

– Talo vaatisi valtavan remontin, sillä etenkin rakennuksen alakertaan on päässyt kosteutta. Purkamista ei kukaan ole kuitenkaan ajatellut, sillä niin hieno se on, Manninen ja Linnan tilapalvelujen kiinteistöpäällikkö Petri Ylämurto korostavat

Hämeenlinnassa ei ole enää montaakaan, jotka olisivat työskennelleet vanhassa vesilaitoksessa. Harry Manninen muistaa vielä hyvin, kun miehet juoksivat kilpaa vesitornin rappusissa. Kun joskus oli vähän löysempi hetki, paistettiin makkaraa tikun nenässä vanhassa pönttöuunissa.

– Yläkerrassa oli mittarikorjaamo, putkimestarin huone ja sepän paja. Alakerrassa oli kaksi pumppua ja viereisessä huoneessa höyrykone. Se pyöritti naapurihuoneen generaattoria joka tuotti pumppaamiseen tarvittua virtaa. Myöhemmin siinä samaisessa huoneessa harjoitteli kiekonheittäjä Ari Huumonen, Manninen muistelee.

Vuonna 1910 Ahvenistonjärven eteläpuolelle ns Ämmänsuon notkoon rakennettu vesilaitos on valtava muistomerkki vesihuollon syntymisestä Hämeenlinnaan.

Nykyajan piilottaman talon alakerrassa on vielä tallella vanhoja koneita, sillä tiloihin haaveiltiin pitkään vesilaitosmuseon perustamista.

– Museo olisi hieno juttu. Pidän kaikesta vanhasta ja olen yrittänyt sitä vaalia. Olisi hienoa huomata, etten ole tehnyt sitä turhaan, Manninen sanoo.

Kun vesilaitos palautui HS-Vedeltä Hämeenlinnan kaupungille, luovuttiin museohaaveista lopullisesti liian suuriksi paisuneiden kustannusten takia.

Vesilaitoksen tulevaisuus on ollut jo pitkään epävarma. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että talo on kaunis ja historiallinen, mutta siihen se sitten jääkin.

Vesilaitos varmisti veden riittämisen Hämeenlinnaan ja siirsi likaisen veden aiheuttamat kulkutautiepidemiat lopullisesti historiaan. Yhtä jalkaa vesilaitoksen kanssa tehtiin viemärilaitos ja nopeasti myös palolaitos, kun voitiin olla varmoja veden ja paineiden riittämisestä.

Linnan tilapalvelujen toimitusjohtaja Raili Salminen myöntää sähköpostissaan, että vesilaitoksen tulevaisuutta on pohdittu. Hän ei ole varma, onko rakennusta suojeltu.

– Jonkin verran siitä on tullut kaupungille kyselyjäkin, mutta asiassa ei päästä eteenpäin ennen kuin talosta on tehty kaavalliset ja ympäristöön liittyvät perusselvitykset. Tällä hetkellä rakennus on ilman tonttia pohjavesialueella, Raili Salminen sanoo.

Viimeksi vesilaitos on toiminut ns. mittarikorjaamona ja varastona, mutta nyt se on tyhjä. Mikäli talo päätettäisiin korjata, pitäisi sille rakentaa muun muassa oma pumppaamo.

Vanha vesilaitos muistuttaa siitä, että Hämeenlinnassa on tehty joskus viisaita ratkaisuja. Hämeen Sanomien sitkeästä vastustuksesta huolimatta päädyttiin käyttämään pohjavettä, eikä vettä hankittu Katumajärvestä.

Harry Manninen ihmettelee vieläkin, kuinka kummassa kaupungin silinterihattuinen vesijohtotoimikunta osasi 1900-luvun alussa valita vesilaitokselle parhaan mahdollisen paikan. Pohjavettä löytyy alueelta jo 3-4 metrin syvyydestä.

– Uskomattomalta tuntuu myös, että ensimmäisen kesän aikana kaivettiin lapiolla 16 kilometriä putkia keskustaan. Vuodelta 1910 peräisin oleva putkia on vieläkin käytössä muutama metri Turuntien varrella, Manninen sanoo.