Riihimäkeläistä Satu-Lotta Peltolaa ei häiritse, vaikka messukävijät napsivat hänen luonnonmateriaaleista valmistamistaan koruista kuvia. Silti ”fiksut pyytävät siihen lupaa.”
Häntä ei myöskään kiusaa ajatus, että joku innostuu kopioimaan hänen ideaansa kuvan perusteella ja tekee koruja oravan syömistä kävyistä tai kuivatuista marjoista.
– En koe, että tämä olisi niin salaista. Jos joku haluaa tehdä, niin tehkööt. Olen kuitenkin rekisteröinyt tuotemerkkini, joten ihan samanlaista ei saa tehdä, hän toteaa.
Peltola oli myymässä korujaan viikonloppuna Wetterhoffin korttelijoulu-tapahtumassa.
– Tämä on hullun hommaa, hän nauraa, mutta toteaa samaan hengenvetoon, että luonnossa on mukava kävellä ja etsiä koruihin sopivia materiaaleja.
SLotta-korut syntyvät muun muassa kuivatuista ruusunmarjoista ja lehmuksen marjoista, mutta valmistaminen on työlästä. Yksistään materiaalin kuivattamiseen menee useita viikkoja, eivätkä kaikki marjat kuivu riittävän kauniisti, jotta niistä olisi koruiksi asti.
Ehkä siinä on salaisuus, että Peltola ei ole törmännyt messuja kiertäessään vastaaviin tuotteisiin.
Inspiraatio omien ideoiden toteuttamisesta
– Joskus kysyn, onko kuva menossa sosiaaliseen mediaan ja pyydän, että nimi mainitaan kuvan yhteydessä. Moni on kohtelias ja kysyy kuvauslupaa, helsinkiläinen Miia Uusimäki kertoo.
Uusimäki valmistaa Miia Magian -tuotenimellä koruja materiaaleista, joita ei lähtökohtaisesti tarkoitettu koruihin, kuten kattokruunujen kristalleista ja muttereista.
Uusimäki kertoo saaneensa vetoketjukoruunsa idean 10 vuotta sitten omasta elämästään. Eräs asiakas kertoi nähneensä samantyyppisen korun 1970-luvulla Australiassa.
– Hankala sanoa, kuka on keksinyt mitäkin ensimmäisenä. Kun tulee idea, on hirveän hankala selvittää, onko samaa tehty 100 vuotta sitten Australiassa.
Uusimäki ei näe mitään järkeä muiden tuotteiden kopioinnissa, sillä häntä nimenomaan inspiroi se, että saa toteuttaa omia ideoitaan.
Bohemian Insanity-ompelimon Heli Kuula myy myös muiden valmistamia tuotteita. Hän kertoo tuovansa aina esille, kenen idea tai tekemä tuote on.
– Esimerkiksi noissa mekoissa on laajalti yleisessä käytössä oleva idea.
Hän viittaa kierrätystekstiileistä tekemiinsä mekkoihin.
Marketista saa kahdella kympillä
Miten asiakkaat kommentoivat tuotteiden hintoja?
Peltolan mukaan ihmiset eivät päivittele hänen korujensa hintaa. Jos on liian kallista, niin he eivät vain osta.
– Kai he ymmärtävät, että tämä on käsityötä.
Kuulalla on asiasta toisenlaisia kokemuksia. Hänen mukaansa Wetterhoffin tapahtumassa kukaan ei ole hintoja moittinut, mutta monessa muussa tapahtumassa päivittely on tullut hänelle tutuksi.
Käsityöläisen hintalappuja verrataan isoihin vaateketjuihin. Esimerkiksi 30 euron hame on monelle liikaa.
– On tullut kommenttia, että kaupasta saa hameen kahdella kympillä ja miten se on näin kallis, vaikka olet sen itse tehnyt.
Uusimäki on saanut palautetta jopa liian alhaisista hinnoista, mutta suhtautuminen riippuu tapahtumasta. Hän mieltää itsensä designin tekijäksi ennemmin kuin käsityöläiseksi ja hänen mukaansa design-tapahtumissa arvostetaan designia.
– Korujeni hinta koostuu materiaaleista, työtunneista – ja brändistä. HÄSA.
