Kanta-Häme

MM-kisat osoittaneet erikoistilanteiden merkityksen voittamisen kannalta

Tiistaihin mennessä Venäjän MM-kisoissa oli tehty yhteensä 38 maalia. Kokonaismäärästä peräti 21 maalia on tehty erikoistilanteista, eli hieman yli 55 prosenttia.

Se on hämmentävän suuri määrä, koska yleensä erikoistilanteiden osuus kokonaismäärästä jää noin kolmanneksen paikkeille. On erittäin todennäköistä, että kisojen edetessä lukumäärä vetäytyy takaisin normaalille tasolle, mutta trendi maajoukkuejalkapallossa on selvä.

Erikoistilanteet ovat osa-alue, mihin on satsattu erityisen paljon. Se on loogista ottaen huomioon maajoukkuejalkapallon luonteen ja karmivan ajan puutteen pelaajien ja valmentajien kontaktipäiviä silmällä pitäen. On pakko priorisoida merkittävimmät elementit vähemmän merkittävimmistä, yksittäisen ottelun marginaalien voittamista varten.

 

Tässä on myös iso viesti Suomen eri maajoukkueille. Kuten muissakin maissa, niin myös Suomessa maajoukkuevalmentajat saavat pelaajat käyttöönsä noin 30 päiväksi kauden aikana.

Näiden päivien aikana konkreettisia treeniminuutteja ei ole todellakaan liikaa. Olisi ehkä paljon odotettu, että Suomen eri maajoukkueet olisivat tässä asiassa – toisaalta voi kysyä miksi ei voisi olla – maailman tai Euroopan parhaita tai jopa suunnannäyttäjiä. Realistisissa unelmissa voisi jopa olla, että Suomi olisi jonkunlainen trendinmäärittelijä erikoistilanteiden ”kilpailussa”.

 

Jätetään uneksiminen ja kysytään paljon helpompi ja tavallaan pelottavampi kysymys.

Miten monessa suomalaisessa huippuseurassa opetetaan nuorta yksittäistä pelaajaa erikoistilanteiden mikrotekniikkaan ja todennäköisyyksiin, kuten sitä tehdään vaikkapa koripallossa?

Miten kaksi pelaajaa tekevät toinen toiselleen blokkia käyttämättä käsiä? Miten luodaan itselle tilaa miesvartioinnissa niin, että voisi ponnistaa pääpalloon yhdeltä jalalta?

Miten sama asia tehdään aluepuolustusta vastaan? Miltä välimatkalta ja millä ajoituksella pitää alkaa kolmen pelaajan yhteistyö, että yksi pelaaja kolmesta saisi hetkeksi vapaan alueen käyttöön takatolpalla?

Minkälainen pitäisi olla start-stop-start -tekniikka kymmenen metriä maalista, että saisi hetkeksi miesvartioijan pudotettua pois kyydistä? Ja millä tavalla sama tekniikka eroaa, kun hyökätään aluepuolustusta vastaan?

Tässä vain muutama esimerkki. Ja tähän se ei lopu. Samat asiat pitää oppia myös puolustavassa vaiheessa, jotta pystyisi minimoimaan vastustajan pyrkimykset.

 

On kohtuutonta odottaa, että Suomen eri maajoukkueiden valmentajat löytäisivät aikaa opettaa pelaajille kaikki mikrodetaljit.

Maajoukkuevalmentajien pitää olla kovalla tasolla erilaisten makrosuuntaviivojen opettamisessa.

Oikea pohjatyö tehdään seuroissa. Vai tehdäänkö?

__

Kirjoittaja on Italiassa työskentelevä ammattijalkapallovalmentaja ja Elmo-lehden jalkapalloasiantuntija.