Kanta-Häme

Mökkihöperyys hiipuu hiljalleen

Tikkataulu, riippumatto, pallogrilli, pelikortit ja matkaradio. Soutuvene, katiska, mato-onki ja kumisaappaat. Puuliiteri, puusauna ja vihta.Marjaämpäri ja pannukahvi.Hyttyset ja dekkarit. Huussi.

Ainutlaatuisen suomalaisen kesämökkikulttuurin kliseistä voi laatia pitkän listan. Näiden aikojen todellisuuden kanssa niillä ei kuitenkaan ole paljon tekemistä. Mökit ja mökkeily ovat muuttuneet ja moninaistuneet.

Varsinaisen mullistuksen odotetaan alkavan kymmenisen vuoden kuluttua, niihin aikoihin, kun sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien mökkihöperöt viettävät 80-vuotispäiviään. He ovat nyt vapaa-ajanasuntojen hardcore-käyttäjiä.

Kun heistä aika jättää, mökit siirtyvät sukupolville, joiden kokemusmaailmaan eivät kuulu puuseen seinään nastoitetut Elvis-julisteet, klapien pilkkominen kirveellä, ahventen perkaaminen rantakalliolla tai Jerry Cottonien ahmiminen sadepäivänä vinttikamarissa.

– Jonkinlainen uusjako tosiaan tulee. Siirtymä on edessä, mutta se voi tapahtua myös yhden polven yli eli suoraan lapsenlapsille, sanoo aiheeseen perehtynyt yliaktuaari 
Arja Tiihonen Tilastokeskuksesta.

– Vapaa-ajan asuntojen omistajien keski-ikä on nyt jo 62 vuotta. Se kertoo jotakin.

Kun perintöjen jakamisen aika toden teolla koittaa, kesäasuntoihin investoitu kansallisuusvarallisuus keskittyy nykyistä harvempiin käsiin. Se johtuu perintöjen saajien entistä vähäisemmästä määrästä. Ikäluokat pienenivät 1970-luvulla oleellisesti.

Herrainpäivät on kesämökkialue Porin Yyterin santojen kainalossa.

Erikoisen nimen historiasta on kaksi teoriaa. Toisen mukaan se periytyy käräjäherrojen muinaisista käräjistä ja toisen mukaan herrasväestä, joka veneili Herrainpäivien aurinkorannoille kesäistä laatuaikaa viettämään.

Oli miten oli, nyt merellisestä onnelasta löytyy muun muassa Viikonlopuntie ja sen varresta pieni punainen mökki. Porilaiset Pia ja Niko Wessman ostivat sen pari vuotta sitten kesäasunnokseen.

Ikää pariskunnalla on 35 vuotta ja risat. Mökkiläisten joukossa he tuntevat olevansa nuoria. Alueen muiden kesäasukkaiden vuosikerrat painottuvat eläköitymisiän molemmille puolille.

– Aika harvinainen tapaus taidamme olla, Niko Wessman tuumaa.

– Tuttavapiiristä tiedän vain yhden kaverin, joka etsiskelee jonkinlaista lapsiperheelle sopivaa järvenrantapaikkaa.

Suomessa on yli 500 000 kesämökiksi luokiteltua kiinteistöä. Se tarkoittaa kutakuinkin yhtä mökkiä kymmentä asukasta kohti.

Kanta on moninainen. Ääripäitä edustavat yhtäällä suurten kaupunkien tai hiihtokeskusten lähellä sijaitsevat tasokkaasti varustellut huvilat ja toisaalla perinteiset lautaiset mummonmökit.

Jälkimmäisiä alkaa olla vaikeaa saada kaupaksi millään hinnalla varsinkaan, jos tontti on rannaton ja kaukana kaikesta.

– Onkohan niille tulevaisuudessa käyttöä lainkaan? Ne saattavat autioitua lopullisesti, yliaktuaari Arja Tiihonen arvelee.

– Lisäksi puolet niistä on kooltaan alle 40 neliömetriä. Se ei taida riittää tulevien polvien tarpeisiin.

Kesämökki ei ole kummoinen sijoitus, sillä myös veden äärelle rakennettujen huviloiden rahallinen arvo on huvennut. 

Vuonna 2015 mökkien keskimääräiset kauppahinnat nousivat 2–5 prosenttia, mutta se oli poikkeuksellinen piikki. 

Sen jälkeen hinnat kääntyivät taas laskuun niin, että nyt ollaan vuosien 2007–2008 tasolla.

Etelä-Pohjanmaan ja Uudenmaan kaava-alueilla pudotus oli viime vuonna peräti 18–20 prosenttia. Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla mökkihinnat sen sijaan nousivat noin 15 prosenttia.

Haja-asutusalueilla Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen hintataso laski jopa yli 20 prosenttia. Erikoinen poikkeus oli Pohjois-Karjala, jossa kaavoittamattomien mökkialueiden kauppahinnat nousivat vuoden aikana 30 prosenttia. 

Vajaat 50 vuotta sitten pystytetty Herrainpäivien mökki on vaatinut ja vaatii niin sanotusti vähän laittoa.

– Tämä on minulle harjoittelupaikka. Osaan rempata hyvin vähän itse, mutta ei kai mökillä kaiken tarvitse olla ihan viimeisen päälle, Niko Wessman arvelee.

Pia Wessmanin harjoittelupaikka on juuri nyt aivan muualla. Hän opiskelee kokiksi ja suorittaa työssäoppimisjaksoa ulkomailla, josta tuli miehelle hieman noottia toimittajan ja kuvaajan päästämisestä puolivalmiille kesäasunnolle.

– Tavoitteena on, että tämä on valmis – joskus, Niko Wessman huokaa ja nauraa päälle.

– Ne unelmat ovat toistaiseksi kaukana, että tässä pihassa olisi paljut ja puusaunat, mutta kunpa nyt jonkun voisi kutsua alkavana kesänä kylään.

Vaikka tekemistä on paljon, remontointi on ollut amatöörin mielestä hauskaa. Ainakaan vielä ei ole kaduttanut.

Wessmanit ovat pistäneet mökillä tuulemaan aina, kun tilillä on ollut ylimääräistä rahaa ja kalenterissa vapaata aikaa. Osin talkoovoimin rakennukseen on saatu uusi sähkösauna, uudet ikkunat ja uudet lattiat. Seiniä on tapetoitu ja listoja laitettu sekä kalusteita haalittu kaupunkiasunnosta ja netistä.

– Sisustus on aika sekalainen, Niko Wessman sanoo oleskeluhuonetta silmäillessään.

– Väriä on paljon, mutta mökillehän se sopii.

Suomalaisten mökkeilyä on tutkittu. Tuoreimpia tuloksia tarjoaa selvitys, jonka konsulttiyhtiö FCG teki maa- ja metsätalousministeriön saaristoasiain neuvottelukunnalle. Tutkimuksen mukaan nuoret aikuiset eivät ole menetetty sukupolvi. Mökkeily vetää kaikesta huolimatta jollakin tapaa puoleensa.

– Moni aikoo satsata siihen tulevaisuudessa eli hankkia mökin omaksi tai vuokrata sellaisen, FCG:n tutkimuspäällikkö Heikki Miettinen tiivistää.

– Jonkin verran on kiinnostusta myös yhteisomistukseen. Niissä tapauksissa on tosin useimmiten kyse perikunnista.

Miettisen mukaan suomalainen kesämökkikulttuuri sai alkunsa 1800-luvun lopun puuhuvilabuumista. Varakkaat kauppiaat ja korkeat virkamiehet alkoivat rakennuttaa perheilleen hulppeita kesäasuntoja Helsingin Kulosaaren ja Turun Ruissalon kaltaisiin merellisiin maisemiin.

Tavallinen tikkataulukansa seurasi perässä vaatimattomampien mökkiensä kanssa, kun varallisuus vähitellen lisääntyi sotien jälkeen. Kehitystä vauhdittivat maatiloilta lapsille ja sukulaisille lohkotut rantapalstat sekä jälleenrakennusajan kädentaidot.

– Tällä tavoin kaupunkeihin muuttaneet nuoret säilyttivät yhteyden kotiseutuunsa ja sukulaisiinsa, Heikki Miettinen toteaa.

– Välimatkat saattoivat olla pitkiä, mutta siteet säilyivät sukupolvien yli.

Tätä taustaa vasten kesämökki on monille suomalaisille enemmän tunneasia kuin euroina mitattava omaisuuserä tai vapaa-ajan temmellyskenttä. Mökki on rakas. Se voi antaa ihmiselle juuret. Se voi säilyttää ja jopa palauttaa muistot: oman maiseman ja oman lapsuuden. Kesäpaikan tuoksut ja äänet ovat tuttuja.

Johanna Lehtinen tietää ja tuntee kaiken tämän. Hän on Selkämeren saaristossa Eurajoen Luvialla mökkeilevä valokuvaaja, graafinen suunnittelija ja kirjoittaja, joka on tehnyt kesäkodeista kaksi kirjaa yhdessä Tanja Hakalan kanssa.

Meri on ollut Lehtiselle lapsuudesta saakka kaikki kaikessa.

– Se on se tietty vapaus, hän kiteyttää mökkeilyn filosofian.

– Jokainen saa mökkeillä niin kuin itse haluaa.

Vapaus tarkoittaa elämänmuotona samanlaista moninaisuutta kuin itse kiinteistöjen kirjo, joka ulottuu etelän luksushuviloista pohjoisen askeettisiin tunturimajoihin.

Lehtisen ja hänen miehensä mökki kuuluu jälkimmäiseen luokkaan. Paikka on saaressa. Sinne mennään veneellä ja siellä elellään sähköttä.

– Itse teen siellä pakolliset hommat, mutta osaan kyllä loikoillakin laiturilla lukemassa. Mies puolestaan tykkää nikkaroida ja tehdä polttopuita.

Ylipäänsä suomalainen kesämökkikulttuuri on Johanna Lehtisen mielestä melko merkillinen tapa elää ja toimia.

– Kotona kaupungissa olisi hyvä ja lämmin olla, mutta merelle pitää mennä, vaikka siellä tuulee ja jäätyy, hän nauraa.

– Suomessa kuljetaan muutenkin toppavaatteissa melkein ympäri vuoden. Mökille lähtiessä ne pitää vetää kesälläkin päälle ja antautua ilmaston armoille. Julma ilmastomme ei mökkikulttuuria todellakaan selitä.

Niko Wessmanilla ei ole minkäänlaista mökkihistoriaa.

– Minun perheessäni tai suvussani kenellekään ei ole ollut kesämökkiä; ei äidillä, ei isällä, ei mummulla eikä papalla.

– Vaimon isovanhemmilla sen sijaan on mökki Merikarvialla. Se on ollut hänelle tärkeä paikka.

Miksi porilaispariskunta sitten päätyi oman mökin hankintaan?

Wessmanin mukaan kaupat olivat osin sattuman kauppaa. Herrainpäivien polut, rannat ja vedet olivat hänelle ennestään tuttuja muun muassa nuoruuden lainelautailuharrastuksen ansiosta.

– Halusimme kesäasunnon luonnon keskeltä mutta läheltä keskustaa niin, että sieltä voisi käydä töissä.

– Tämä oli ollut myynnissä pitkään ja täytti edellytykset.

Omaa rantaa mökillä ei ole, mutta meri tyrskyää ja Yyteri aukeaa parin minuutin kävelymatkan päässä.

– Onhan kesäasunto tällaisessa ympäristössä sentään aika hieno juttu, Wessman summaa kävellessään koiran kanssa rantaan.

– Golfkentätkin ovat tässä lähellä, ja kuinka ollakaan, minä satun pelaamaan.

Tyypillinen tarina menee niin, että lapselle mökkimaailma on ihmemaa ja puuhamaa. Siellä kaikki on jännittävämpää kuin talvikodissa. Isä ja äitikin ovat jotenkin erilaisia, hauskempia ja rennompia kuin kiireisessä kaupunkiarjessa.

Sitten tulee äkkistoppi. Murrosikäinen nuori ja kesämökki ovat koko lailla mahdoton yhdistelmä. Tylsää! Ei mitään tekemistä! Ötököitä! Ei kai taas mennä siihen tyhmään kyläpaikkaan!

Reilusti yli 20 ikävuoteen asti mökistä on nuorelle iloa vain silloin, kun vanhemmat häipyvät sinne ja kaupunkikoti jää omaan käyttöön.

Menneinä vuosikymmeninä mökkielämä tapasi palata vähitellen kuvioihin, kun nuoren ihmisen elämä vakiintui. Lapsiperheet löysivät maaseudun ikään kuin uudelleen omien lapsiensa kautta.

Enää niin ei välttämättä käy. Moni pitää ainakin omistusmökkiä riesana, joka rajoittaa esimerkiksi matkustelua. Lisäksi se on rahareikä. Yleisen käsityksen mukaan kesäasuntokin pitää nykyään varustaa tietotekniikalla, sisävessalla ja astianpesukoneella puhumattakaan veneistä, laitureista, terasseista, grilleistä, pihakivetyksistä, istutuksista ja kokopuisista tiikkikalusteista.

– Ei tässä silti romahdusta tapahdu. Mökkien käyttöaste saattaa vain jäädä nykyistä alhaisemmaksi, tutkimuspäällikkö Heikki Miettinen ennustaa.

– Toisaalta vuokraaminen on lisääntynyt. Se on melko uusi ilmiö.

Valokuvaaja Johanna Lehtisen ennuste on vielä positiivisempi, vaikka hänkin arvelee mökkeilyn olevan tulevaisuudessa entistä harvempien ilo.

– Liekö sattumaa tai tilastollinen poikkeus, mutta meidän kaveripiirissämme on paljon aktiivisia nuoren polven mökki-ihmisiä. Ainakin kymmenen tulee heti mieleen. Osa heistä on ostanut kesäpaikan ja osa rakentanut, Lehtinen kertoo.

– Kuka sitä paitsi määrittelee, miten paljon mökillä ollaan.

Ei kukaan muu kuin mökkiläinen itse. Sekin on sitä vapautta.

 

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic