Kanta-Häme

Monen kategorian opettajia

– Olen varmaan viettänyt kymmeniätuhansia tunteja opettajanhuoneessa. En edes uskalla laskea! sanoo nilsiäläis-lammilainen Hannu Seesranta.
 
Hänellä on takanaan pitkä ura peruskoulun opettajana muun muassa Lammilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi mitenkään kyllästynyt kouluun tai opettajan työhön.
 
– Olen hirveän hyvin viihtynyt opettajana, ja olen viihtynyt myös opettajanhuoneessa. Olen saanut monia läheisiä ystäviä työn kautta.

Pilke silmäkulmassa

Yksi hyvä ystävä aina lukio- ja opiskeluajoilta asti on kuopiolainen opettaja Pauli Koponen. Pari vuotta sitten Koponen ja Seesranta päättivät tehdä kirjan opettajista.
 
– Pilke silmäkulmassa ruvettiin sitä vääntämään – ja välillä vähän kieli poskessakin.
 
Kaksikko halusi kerätä kirjaan opettajakokemuksia sekä opettajilta itseltään että keneltä tahansa, sillä kaikillahan on kokemuksia opettajista. 
 
He pyysivät kirjoituksia muun muassa Opettaja-lehden kautta. Kirjoituksia tuli 50–60.
 
– Odotimme kyllä enemmän, Seesranta sanoo.
 
Mukana on myös ammattikirjoittajien tekstejä. Itä-Suomesta tuli enemmän tekstejä kuin maan muista osista.

Ei nimiä eikä paikkakuntia

Kertomukset on käsitelty niin, että niistä on häivytetty ihmisten nimet ja paikkakunnat. Kenenkään ei tarvitse siis pelätä mitään paljastuksia.
 
Myös Seesranta ja Koponen kirjoittivat kirjaan omia kokemuksiaan.
 
– Mutta mitään traumoja tai patoutumia me emme tässä pura, Seesranta korostaa.
 
Kirjassa kerrotaan myös laulaja-lauluntekijä Juha Vainion lyhyestä opettajanurasta, ja siitä, kuinka kirjailija Mauri Sariola oli liian hyvä opettajaksi.

Epätieteellistä luokittelua

Kertomukset eivät kuitenkaan ole vielä koko kirja. Kirjoittajakaksikko alkoi luokitella opettajia eri kategorioihin.
 
– Täysin epätieteellisesti, Seesranta korostaa. Kategorioita syntyi peräti kolmekymmentä.
Jokaista kategoriaa edustaa kirjassa vähintään yksi kirjoitus.
 
Kaiken lisäksi jokainen opettajatyyppi on saanut itselleen latinankielisen nimen.
 
– Opiskelin latinaa aikoinani Kuopion lukiossa, ja olen sen jälkeenkin harrastanut kieltä, Seesranta kertoo.
 
– Latina-osuuden tarkistutimme latinan opettajalla. Niitä ei taida Suomessa enää olla kuin viisi kuusi.

Joukkuepelaajia tarvitaan

Jos opettajia on kolmeakymmentä eri tyyppiä, minkälainen tyyppi itse olet?
 
– Ainakin toivoisin olevani joukkuepelaaja. Näen sen positiivisena ja tarpeellisena tyyppinä. Sellainen tarvittaisiin joka opettajanhuoneeseen.
 
Seesrannalla on paljon myös konkreettisia kokemuksia joukkuepelaamisesta, sillä hän on ensin pelannut jalkapalloa ja sen jälkeen toiminut kymmeniä vuosia valmentajana.
 
– Kun rakennetaan joukkuetta, siinä ei ratkaise pelkästään pelitaidot tai osaaminen, vaan myös se, miten uusi kaveri sopii ryhmädynamiikkaan.

Opettajalla kaksi roolia

Sama juttu pätee Seesrannan mielestä opettajanhuoneessa ja tietysti muillakin työpaikoilla. Opettajan työ eroaa kuitenkin muista töistä siinä, että opettajalla on kaksi aivan erilaista roolia, jotka olisi hyvä pitää erillään.
 
– Luokassahan opettaja on ainoa aikuinen. Hänen pitää olla luokan kingi, aikuisen malli. Kyse on myös vallankäytöstä.
 
– Mutta kun opettaja menee palaveriin muiden opettajien kanssa, hänen pitää muuttaa käytöstään. Hän ei voi toimia aikuisten kanssa samalla tavalla kuin lasten kanssa.
 
Se, miten opettajien työyhteisö toimii, on Seesrannan mielestä aikamoista palapeliä. Opettajat eivät voi olla keskenään täysin samanlaisia.
 
– Eivät he voi olla toistensa klooneja, vaan opettajakunnassa on hyvä olla erilaisia persoonia ja vahvuuksia.
 
Toisaalta liian suuri individualismi on pahasta. Opettajan pitää olla ennen kaikkea yhteistyökykyinen.

Narsisti ja hyperkorrekti

Seesranta sanoo, että epätoivottavin opettajatyyppi on narsisti. Hän arvelee, että sellainen löytyy kuitenkin monesta työyhteisöstä.
 
Pahin yhdistelmä hänen mielestään on, jos opettaja on narsisti ja rehtori hyperkorrekti.
 
– Liian korrekti rehtori ei halua nostaa kissaa pöydälle. Rehtori haluaa valita pienimmän riesan tien.
 
Tämä voi johtaa siihen, että rehtori antaa narsistin jyrätä, ja tämä voi jatkua vuosia.
Mikä kirjoitus on mielestäsi kirjan paras?
 
Vaikka lähtökohtana oli kevyt ja humoristinen teos, parhaaksi Seesranta nostaisi kuitenkin vakavan kertomuksen, joka koskee koulukiusaamista.
 
Kiusaaminen olikin asia, joka nousi esiin useammassakin kirjaan tarjotussa kirjoituksessa.
 
– Monet seitsemänkymppiset miehetkin voivat muistella vielä vuosikymmenten jälkeen pala kurkussa, kuinka heitä kiusattiin koulussa. Ja mikä pahinta, usein kiusaaja saattoi olla opettaja.

Istumapaikka statuksen mukaan

Yksi asia, mikä kirjassa tulee esiin, on opettajanhuoneen hierarkkisuus. Ainakin menneinä vuosina oli tarkkaa sekin, millä paikoilla opettajat siellä istuivat.
 
– Siihen vaikuttivat muutkin kuin kouluasiat. Se mikä oli opettajan status koulumaailman ulkopuolella, minkälainen oli hänen sosiaalinen verkostonsa.
 
Opettajan oma elämä oli tietyllä tavalla rajattua, ainakin pienillä paikkakunnilla.
 
Moni katsoi esimerkiksi, ettei opettajan sopinut asioida Alkossa. Alkoon lähdettiin toiselle paikkakunnalle, tai sitten ne asiat hoidatettiin jollakulla muulla.
 
– Minä kävin monen opettajan puolesta Alkossa 70- ja 80-luvuilla, Seesranta hymyilee. (HäSa)