Kanta-Häme

Moninkertainen maailmanmestari

Hanna Laurila ja hänen miehensä Pertti Laurila ovat tuttu näky Hämeenlinnan hiihtoladuilla.

Harvempi kuitenkaan tietää, että kyseessä on moninkertainen veteraanihiihdon maailmanmestari ja hänen suksihuoltajansa.

Se maailmanmestari on siis Hanna. Aviomies Pertin roolina on toimia muun muassa huoltajana ja valmentajana.

– Lisäksi hän on kielimies, ja maksaa reissut, Hanna Laurila kertoo.

Haastattelussa käy nopeasti ilmi, että Pertti Laurila on vähintään yhtä innostunut MM-veteraanihiihdoista kuin vaimonsa, vaikkei hän itse kilpailekaan. Puolentoista viikon kisareissut eri maihin ovat olleet hienoja kokemuksia kummallekin.

Tosin ihan ensimmäiselle kisamatkalle Kuopioon vuonna 1996 Pertti Laurila ei olisi lähtenyt, eikä hän olisi suonut vaimonsakaan lähtevän. Pertti Laurilalla olisi ollut samoihin aikoihin omat suunnistuskisat. Häntä ei innostanut ajatus siitä, että suunnistuksen sijaan hän viettäisi aikaa vaimonsa suksihuoltajana.

Sitä paitsi hän oli sitä mieltä, ettei vaimo kisoissa kuitenkaan pärjäisi. Turha siis mennä edes yrittämään.

Mutta Hanna Laurila sai heti ensimmäisistä kisoistaan yhden kullan ja kaksi hopeaa. Joten se oli menoa. Sen jälkeen Pertti Laurilaakaan ei ole tarvinnut houkutella kisoihin.

Itse asiassa nykyään mies on melkein se innostuneempi osapuoli. Hanna Laurila sanoo, että hänen oma motivaationsa on hieman laskenut, joten hän ei ole aivan varma, haluaako hän osallistua ensi vuoden MM-kisoihin Sveitsissä.

– Totta kai niihin pitää mennä, että tulee 20 kisaa täyteen, Pertti Laurila sanoo.

Mies kertoo, että vaimo on tuonut mitalin kotiin joka ikisestä hiihdostaan. Esimerkiksi viime MM-kisoissaan Vuokatissa hän osallistui 5, 10 ja 15 kilometrin hiihtoihin sekä viestiin. Hän sai kullan kaikilta henkilökohtaisilta matkoiltaan ja viestihopean.

Haikeutta kilpailemiseen tuo kuitenkin se tosiasia, että kun ikää karttuu, kilpasiskojen määrä vähenee.

Hanna täytti viimeksi 80 vuotta, ja joutui siten 75-vuotiaiden sarjasta kahdeksankymppisiin. Kävi niin, ettei hänellä ollutkaan helmikuisissa MM-kisoissa kuin yksi kilpakumppani. Tämä venäläinen hävisi Hannalle minuuttikaupalla joka matkalla.

– Esimerkiksi viime vuonna kilpaillut ruotsalainen Inger ei ollutkaan nyt mukana. Kun kyselimme hänestä, kuulimme, että hän oli poistunut joukostamme elokuussa.

Hanna Laurilaa ei kuitenkaan ikä näytä painavan.

– Haluan jatkaa hiihtoa terveydellisistä syistä, hän sanoo.

– Rupesin liikkumaan aikoinaan sen takia, ettei terveyteni ollut hyvä. Kun lapset olivat pieniä, minulla oli koko ajan flunssia ja poskiontelontulehduksia.

Hanna alkoi ensin juosta. Aluksi hän jaksoi vain muutaman sata metriä, mutta siitä lenkit pitenivät vähitellen. Ja vähitellen terveyskin koheni.

– Ei ole enää tulehduksia. Jos saan nuhan, se kestää päivän tai pari, kun ennen nuhani kestivät kaksi viikkoa.

Vuonna 1985 Hanna Laurila täytti 50 vuotta, ja hän päätti tehdä jotain hullua, ja sellaista, mitä hän ei ole tehnyt aikaisemmin. Hän siis ilmoittautui maratonille.

Maratoneja kertyi yhteensä seitsemän. Maratonharrastus jäi, kun hiihto alkoi kiinnostaa yhä enemmän.

Nuorena Hanna ei kuitenkaan ollut yhtään innostunut kilpahiihdosta. Koulun kisoissa hän oli usein viimeinen.

Nyt Hanna Laurila arvelee, että syynä olivat huonot välineet ja kilpailuvietin puute.

– Ei sitä kilpailuviettiä ole oikein vieläkään, sitä on pitänyt hakea.

Mies on kyllä tästä asiasta hieman eri mieltä.

– Kyllä sinusta näkee, että sinulla on halu voittaa. Ja kun on kova mäki, näkee kyllä, että täältä pesee! HÄSA