Kanta-Häme Hämeenlinna

Moottorikelkkailukerhon kaverilupa on vähentänyt hölmöilyä maastossa selvästi

Hämeen Safarikelkkailijat kiittelee poliisin valvontaa.
Vuosikymmeniä moottorikelkkailua harrastanut Hämeen Safarikelkkailijoiden Jan Lemström tietää, etteivät vuodet ole veljiä keskenään. Joskus olemme avanneet uria jo joulukuussa, joskus olemme ajaneet vielä huhtikuussakin. Niitäkin talvia on ollut, kun ajoviikot mahtuvat yhden käden sormiin. Kuva: Esko Tuovinen

Kun Hämeen Safarikelkkailijat luopui päivälupakäytännöstä pari vuotta sitten, alkoi kuriton ajaminen moottorikelkkaurilla selvästi vähetä.

Nykyisin kerho myy ns. kaverilupia yhdeksi tai kolmeksi vuorokaudeksi.

– Aina pitää olla vähintään yksi meidän jäsen mukana, joka ottaa vastuun siitä porukasta, selvittää käytäntöä Hämeen safarikelkkailijoiden Jan Lemström.

– Kerhon ulkopuoliset eivät siis pääse omin päin ajamaan ollenkaan.

Kanta-Hämeessä ei ole kuntien tai Metsähallituksen ylläpitämiä moottorikelkkareittejä tai -uria. Tämä tarkoittaa, että maakunnan maaurilla kelkkailevalla on oltava joko kerhon jäsenkortti tai kaverilupa taskussa. Kerhon vuosimaksu on 60 euroa ja kaverilupa 20 euroa vuorokaudelta.

– Poliisi on kiitettävästi urilla valvomassa. Jos papereita ei löydy, siinä eivät selittelyt auta, vaan se on sitten sakkolappu kouraan, kertoo Lemström.

Hänellä ei ole tarkkaa käsitystä, kuinka monissa moottorikelkkailukerhoissa, -seuroissa tai -yhdistyksissä Suomessa kaverilupia käytetään, mutta hän uskoo niiden yleistyvän.

Asiatonta ajelua on vähentänyt myös yleisen tietoisuuden leviäminen, ettei moottorikelkkailu ole sallittua missä tahansa.

– Alkuun lähdettiin siitä, että saa ajaa joka puolella, missä se ei ole kiellettyä. Nykyisin luvattomasti ajaminen on hyvin minimaalista.

Hämeen Safarikelkkailijoita vuonna 1984 perustamassa ollut Lemström ei kuitenkaan väitä, että moottorikelkkailu olisi aikuistunut täysin moitteettomaksi.

– Suurin ongelma on, että mennään merkityn uran ulkopuolelle. Se on selvä, että sanomista tulee, jos ajetaan muualla kuin mihin isäntä on antanut luvan.

Runsasluminen talvi näkyy moottorikelkkailussa aina kiinnostuksen kasvuna. Niin nytkin. Kerhon jäsenyyspuhelin on alkanut piristä.

– Kun tulee tällainen talvi, harrastusta harkinnut tekee sitten sen kelkan ostopäätöksen, sanoo Lemström.

Aktiivista talkooväkeä Hämeenlinnan Safarikeikkailijoissa on 10–15 henkeä, jäseniä tällä hetkellä noin 260. Parhaimpina talvina jäsenmäärä on noussut yli viidensadan.

– Jos tulee kolme huonoa talvea peräkkäin, ruvetaan kelkkoja myymään, mikä on ihan luonnollistakin. Miksi niitä tallissa seisottaa, jos ei pääse ajamaan.

Jan Lemström haluaa muistuttaa, että runsaslumisuus ei ole sama asia kuin hyvä jäätilanne. Tietoa jään kantavuudesta löytyy kerhon kotisivuilta.

Tänä talvena lumen ja jään väliin on kehittynyt petollinen vesisohjo.

– Pitäisi tulla kunnon vesisade ja suojakeli, jotta lumipeite kostuisi ja painuisi kasaan. Ja sitten sen pitäisi jäätyä uudestaan. HÄSA