Kanta-Häme

Motivaatio herättää kielen eloon

Viime kesänä Taina Juurakko-Paavola luki kirjan reilu sata vuotta sitten Kanta-Hämeessä asuneesta säätyläisneidosta, joka puhui sujuvasti kahdeksaa kieltä.

Sadassa vuodessa ihmisen älykkyys ei juurikaan ole muuttunut. Nuori nainen ei kuitenkaan ollut ajassaan millään tavalla poikkeuksellinen.

– Tuohon aikaan englantia ei pidetty muita kieliä tärkeämpänä. Erityisesti varakkaampien keskuudessa yhteydet ulkomaailmaan olivat tärkeitä. Kieliä tarvittiin, koska niitä myös käytettiin, Juurakko-Paavola sanoo.

Juuri käytännön kielitaidosta ja motivaation parantamisesta kertoo tuore julkaisu Ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajuus muutoksessa – Kohti motivoivaa ohjaamista (2014).

Yhteensä 22 artikkelissa ruotsin opettajat kuvaavat tapoja, joilla ovat kehittäneet omaa opetustyötään.

Julkaisun on koonnut yhteen Hämeen ammattikorkeakoulussa tutkijayliopettajana työskentelevä Juurakko-Paavola, joka toimi täydennyskoulutushankkeen projektipäällikkönä.

Hanke sai osarahoituksen Svenska kulturfondenilta, ja sitä hallinnoi Okka-säätiö.

Motivaatio luo menestystä

Ammattikorkeakoulussa lähtötasoja on lähes yhtä monia kuin on opiskelijoitakin. Esimerkiksi ylioppilaan ruotsin kielen taidot tulisivat olla B1-tasolla, siis samalla tasolla, jolta korkeakoulun alakohtaiset kieliopinnot aloitetaan.

Vaaditulla lähtötasolla on kuitenkin ainoastaan kolmannes korkeakouluopinnot aloittavista.

Hyvän motivaation ja opiskelumenestyksen välillä on selkeä yhteys. Siksi Juurakko-Paavolan mielestä motivoimiseen tulisi käyttää entistä enemmän vaivaa.

Ja motivaatio taas on hankkeeseen osallistuneiden opettajien kokemusten mukaan saavutettavissa yllättävän pienilläkin asioilla. Esimerkiksi henkilökohtaiset juttuhetket opettajan kanssa sekä yhteenkuuluvuus ryhmään lisäsivät kiinnostusta myös ruotsin kieleen.

– Suullinen palaute opettajalta sekä itse asetetut välitavoitteet suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin toivat parhaat tulokset.

Ei kielioppi edellä

Eri kielet on perinteisesti totuttu erottamaan tiukasti toisistaan. Juurakko-Paavola kuitenkin muistuttaa, että tavallaan kaikki kielet ovat toisilleen sukua. Siksi esimerkiksi uuden kielen opiskelu voisi alkaa siitä oivalluksesta, kuinka laajasti sanoja on jo hallussa.

Muistijäljet uusista sanastoista taas kiinnittyvät ulkoa opettelua paremmin esimerkiksi kokonaisina lauseina tai tarinaksi järjestettynä.

– Mahdollisimman pian täytyy alkaa puhua. Kun siinä kokee onnistumisia ja tuntuu, että kielitaidosta on konkreettista hyötyä, itsetunto ja sitä kautta myös motivaatio kasvaa.

Korkeakoulussa opettaja on ennemmin ohjaaja tai valmentaja, joka laittaa oppimisprosessin käyntiin ja auttaa vain tarvittaessa.

– Opettajan ei pidä puuttua jokaiseen virheeseen. Kielioppia tärkeämpää on tulla ymmärretyksi.

Tämän vuoksi Juurakko-Paavola kertoo pakottaneensa viidesluokkalaisen tyttärensä sanomaan danke schön ja bitte schön viimekesäisellä Saksan-matkalla, vaikka ne olivat lähes ainoat sanat, jotka tytär osasi.

– Tässä asiassa myös suomalaiset poliitikot ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä. Haastatteluja annetaan myös vieraalla kielellä, vaikkei se täydellisesti taipuisikaan. (HäSa)