Kanta-Häme

Muista paijata vauvaasi - siitä seuraa paljon hyvää

Hamkin terveydenhoito-opiskelijat tekevät vauvahieronnasta oppaan.
Niina Kostiainen (vas.), Karoliina Kuikka ja Marleena Arola leikkivät vauvojensa kanssa Turengin seurakuntakeskuksen vauva- ja perhekerhossa, jonka teemana oli vauvahieronta. Ringissä oli mukana yhteensä kuusi äiti-lapsi -paria.

Tärkeintä on olla läsnä. Yhdessä ja lähellä olo vahvistavat vauvan ja aikuisen suhdetta.

– Tämä varhainen vuorovaikutus vaikuttaa niin monella tavalla vauvan kasvuun ja kehitykseen, sanoo Sanni Lappavirta.

– Muun muassa tunteiden käsittelyyn ja kielelliseen oppimiseen, jatkaa Elli Korpinen.

Lappavirta ja Korpinen opiskelevat terveydenhoitajiksi Hämeen ammattikorkeakoulussa ja tekevät parhaillaan varhaisesta vuorovaikutuksesta opinnäytetyötä. Teoriaosuuden lisäksi työ käsittää vauvahierontaoppaan, jonka saavat Janakkalan seurakunnan vauva- ja perhekerhossa käyvät marraskuussa.

Vielä viime viikolla Turengissa aiheesta juteltiin ilman opasta. Riina Paavola oli paikalla kaksi kuukautta vanhan Veera-vauvansa kanssa. Kotona hänellä on 11-, 13- ja 15-vuotiaat lapset.

– Heitä en ole hieronut. Nämä vauvajutut ovat muuttuneet paljon tässä ajassa. Tätä iltatähteä on ehkä aikaa hieroa kotonakin, sanoo Paavola.

Vauvahieronnasta on kirjoitettu ja puhuttu jo vuosikymmeniä. Lappavirran ja Korpisen käsityksen mukaan tällä hetkellä taas hieman enemmän, muttei välttämättä riittävästi.

Puheen ja psyykkisen kehityksen lisäksi paijailu edistää todistettavasti myös lapsen fyysistä kasvua, liikunnallisia taitoja, oman kehonkuvan syntymistä sekä myönteistä itsetuntoa.

– Nykyisin vanhemmat saavat niin paljon vauvaan liittyvää tietoa eri lähteistä, että vaikkapa neuvolassa kuultu teoria hieronnasta saattaa liitää korvien ohi, sanoo Lappavirta.

Vuoden kuluttua valmistuvat terveydenhoitajat uskovat, että varhaisen vuorovaikutuksen korostaminen vaihtelee neuvolasta toiseen. Hämeenlinnassa tietoa vauvahieronnasta voi hankkia muutamilta yksittäisiltä yrittäjiltä, jotka järjestävät aiheesta myös kursseja.

Opiskelijat korostavat, ettei vauvahieronta ole rakettitiedettä. Tärkeintä on, että vanhempia muistutetaan läheisyyden tärkeydestä ja näytetään hyviä käytäntöjä.

– Esimerkiksi pieni vauva ei yleensä pidä siitä, että hänen päätään ja hartioitaan kosketellaan. Silloin kannattaa keskittyä vatsan alueeseen, konkretisoi Korpinen.

Koliikki- ja keskosvauvoille on kehitelty omia hierontamenetelmiä, mutta Korpisen ja Lappavirran opas keskittyy kaikille sopiviin ohjeisiin.

Vauvan iholla on runsaasti hermopäätteitä ja esimerkiksi jalkapohjien sively vaipanvaihdon yhteydessä käy vauvahieronnasta.

Vauvahierontaa voi harrastaa myös muiden vanhempien kanssa, mutta lapsen kannalta on parasta, jos vuorovaikutus sulautuu arkeen ilman erikoisjärjestelyjä ja aikatauluja.

– Hetken pitää olla sopiva itselle ja vauvalle. Hieronnan pitää olla vauvantahtista ja iän huomioivaa, summaa Lappavirta.

Mallina tulevassa oppaassa on seitsemän kuukautta vanha Eerika, Lappavirran siskon lapsi. Valokuvat on ottanut ammattivalokuvaaja Salla Sinkkonen. Tavoitteena ovat selkeät kuvat, joita teksti tukee.

– Vauva- ja perhekerhosta saa viedä oppaan kotiin, missä se on helppo ottaa esiin. Ei tarvitse mennä nettiin katsomaan videoita, sanoo Korpinen. HÄSA

Vauvahieronta

Vauvoja on hierottu kautta vuosisatojen.

Länsimaissa vauvahieronnan tekivät tunnetuiksi ranskalainen Frederick Leboyer ja yhdysvaltalainen Vimala Schneider McClure 1970-luvulla. Molemmat saivat oppinsa Intian matkoilla.

Leboyer kirjoitti kirjan Rakastavat kädet 1976.

McClure yhdisti intialaiseen hierontaan ruotsalaisia hierontamenetelmiä. Intialainen hieronta laukaisee kehon jännitystiloja, ruotsalainen vilkastuttaa verenkiertoa sydämeen päin. McClure kehitti oman hierontaohjelman koliikkivauvoille.

Suomeen oppi vauvahieronnasta tuli 1980-luvun alussa, jolloin yhdysvaltalainen filosofian tohtori Ruth Rice opetti suomalaisia käyttämään kehittämäänsä RISS-tekniikkaa (Rice Infant Sensomotor Stimulation).