Kanta-Häme

Muoti-Hovi päätti päivänsä

Kassakone laulaa ja rokki raikaa Muoti-Hovin tehtaalla Riihimäellä.

Muoti-Hovin toimitusjohtaja Pekka Aaltonen ja hänen veljensä Ossi viikkaavat naisten paitoja valkoisiin muovikasseihin. Yrityksen melkein 60 vuotta sitten perustanut Eeva Aaltonen myhäilee takavasemmalla. Asiakkaat parveilevat vaaterekkien seassa tottuneesti.

Nyt ollaan naulaamassa viimeisiä nauloja perheyrityksen arkkuun. Missä on draama? Missä ovat haikeat kyyneleet?

– Hyvä, että ehdittiin lopettaa firma itse. Aika aikansa kutakin, Aaltonen hymähtää, eikä näytä yhtään haikealta.

Voisi kuvitella, että omien vanhempien perustaman yrityksen kuoppaaminen herättäisi suuria tunteita. Aaltoset luopuvat bisneksestä kuitenkin hyvillä mielin: he ovat tehneet voitavansa.

– Pitää varmasti keksiä joku harrastus vaikka kansalaisopistosta. Varmaa on vain se, että ommella en ala, Pekka Aaltonen vakuuttaa.

Eeva Aaltonen perusti naistenvaatetehtaan Riihimäelle vuonna 1958. 26-vuotias nainen oli pitänyt vaatekauppaa Padasjoella jo neljä vuotta ja mieltynyt alaan. Kauniit vaatteet ja mukavat ihmiset vetivät häntä puoleensa.

– Kai se oli sitä nuoruuden hulluutta. Ei silloin osannut pelätä.

Riihimäki oli 50-luvulla vireä kaupunki. Sakon, Paloheimon ja Lasin tehtaiden työntekijät kuluttivat palkkansa paikkakunnan kaupoissa.

– Me ostimme mieheni kanssa Antikaisen pukimon varaston ja avasimme kaupan Hämeenkadulla, Eeva Aaltonen sanoo.

Muoti-Hovin asiakkaana on ollut alusta asti aikuinen nainen. Idea syntyi tarkkasilmäisen Eeva Aaltosen aivoissa, kun hän huomasi naisten pyylevöityvän sitä mukaa kun Suomi vaurastui.

Yritys teki isojen naisten vaatteita alusta loppuun asti.

– Aikuisen naisen vaatteissa olisi vieläkin tulevaisuus, mutta jonkun toisen tulevaisuus. Isot naiset tarvitsevat yhä vaatteita päälleen. Markkinoita vaatteille olisi yhä, Pekka Aaltonen naurahtaa.

Antikaisen pukimon tilat kävivät kasvavalle yritykselle ahtaiksi. Aaltoset huomasivat tarvitsevana lisää tilaa, ja sitä oli tarjolla Petsamonkadulla keskustan ulkopuolella.

Vanha kristallivalaisintehdas oli myynnissä, ja huimapäät tarttuivat heti tilaisuuteen.

– Ostimme tehtaalle 50 konetta, palkkasimme mallimestarin ja aloitimme tuotannon. Molemmat pojat olivat tehtaassa töissä. Ossi kiersi myyntiedustajana Suomen eri puolilla ja Pekka oli johtajana, Eeva Aaltonen kertoo.

Perheyrityksessä oli töissä parhaimmillaan yli 50 henkeä. Tuottoisimpia vuosia elettiin 1980- ja 1990-luvuilla, kun Muoti-Hovin kahta mallistoa myytiin kymmenissä erikoisliikkeissä Suomen eri puolilla. Kesäkauppoja yrityksellä oli esimerkiksi Nokialla, Porvoossa ja Hangossa.

Pikkuhiljaa ajat kuitenkin muuttuivat, eivätkä ne Muoti-Hoviakaan pelkillä silkkihanskoilla kohdelleet.

– Kävelkää kaupungin keskustassa niin huomaatte muutoksen. Vanhat kivijalkakaupat lopettivat toimintansa ja vetivät meidätkin mukanaan. Neuvostoliiton myynnin me sentään ehdimme lopettaa ajoissa, Pekka Aaltonen puuskahtaa.

2000-luvulla Muoti-Hovi on himmentänyt lyhtyjään. Uskollisia asiakkaita on tehtaalle riittänyt bussilasteittain, mutta pikkuhiljaa tuotanto jouduttiin siirtämään Viroon.

Maanantaina alkaneen varaston loppuunmyynnin aikana Aaltosen veljekset ovat lujilla, eikä heillä ole aikaa vastailla kännykkään.

84-vuotias Eeva Aaltonen seuraa tilannetta tarkasti ja keskittyy olemaan halattavana niin kuin yrityksen sielun kuuluukin olla. Eripuraa ei ole. Loppuunmyynnissäkin ovat apuun rientäneet jo eläköityneet työntekijät.

Loppuunmyyntiä jatketaan, mutta koko varastoa tuskin saadaan myydyksi. Pekka Aaltonen epäilee, että se tullaan myymään vielä alihankkijalle.

Varmaa on vain se, että Muoti-Hovin taru on nyt lopussa, eikä sitä tule enää seuraava sukupolvi jatkamaan.

Veljekset alkavat olla eläkeiässä, eikä kenelläkään ole enää voimia muotibisnekseen.

– Ihmiset ovat ihania. Juuri heidän takiaan olen halunnut jatkaa. Haluaisin jatkaa vieläkin, mutta en enää jaksa, Eeva Aaltonen tunnustaa. HÄSA