Kanta-Häme

Murhien vuodenkierto

Tämä ei ole kaupungin kamreerin mieleen. Kirjailija JP Koskisella on vakaa aikomus harventaa hämeenlinnalaisväestöä tulevan vuosikymmenen aikana luonnottomilla kuolemilla.

Juuri ilmestynyt rikoskirja Tammikuun pimeä syli (Crime Time) on ensimmäinen osa Murhan vuosi -sarjaa, joka käsittää valmistuessaan – kyllä vain – 12 osaa.

Idean takana ei ole kirjailijan pakkomielle lyödä työkalenteria lukkoon hamaan tulevaisuuteen. Tässä tapauksessa teon motiivina on selkeys.

– Kaikki tietävät kuukaudet. Jos satunnainen lukija ottaa kirjan käteen, hän tajuaa aika nopeasti, että tämän toukokuun täytyy olla sarjan viides osa. Kirjan nimessä ei tarvitse olla Arosuo sitä tai Arosuo tätä, selittää Koskinen.

Murhan vuoden keskeiset hahmot ovat poliisin töistä yksityisetsiväksi siirtynyt Kalevi Arosuo ja hänen siskonpoikansa Juho Tulikoski. Ensimmäisessä osassa Juhon taiteilija isä murhataan ja 26-vuotias nuori mies joutuu palaamaan Helsingistä lapsuuden- ja nuoruuden kotikaupunkiin.

– Tapahtumat voisivat sijoittua muuallekin, mutta jotenkin ne sopivat tänne parhaiten, sanoo Koskinen.

– Esimerkiksi riitaisasta kaupunginjohdosta voi ammentaa loputtomasti. Tosin sen toiminta on välillä niin huvittavaa, ettei sitä kukaan usko edes fiktiossa.

Kaupunginjohtajan sukunimi on Manalkivi, jonka voi halutessaan yrittää kääntää vaikkapa ruotsiksi. Sen sijaan Koskisen hämeenlinnalaiskollega Tapani Bagge saapastelee kirjan sivuilla aivan omana itsenään.

– Dekkareissa on usein cameo-rooleja. Kun Tapsalla ei ollut mitään sitä vastaan, ajattelin, miksi naamioida hänet? Bagge on tässä yhteydessä hyvin käyttökelpoinen henkilö, nauraa Koskinen.

Murhan vuoden helmikuu koittaa jo ensi syksynä ja maaliskuu alkuvuodesta 2017.

– Sarjan alussa osia haluaa yleensä lukea nopeammin. Kun pääsin itse vaikuttamaan julkaisutahtiin, päätimme tehdä näin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Koskinen on jo kirjoittanut sarjan kaksi seuraavaa osaa. Rikosaiheinen kirjoittaminen on hänen mielestään ”tavallaan kaunokirjallisuutta helpompaa”.

– Historiallisessa romaanissa pohjatyötä on valtavasti ja tiettyjä aikaraameja ei voi rikkoa. Dekkarissa voi siinä suhteessa tehdä mitä vaan.

Mutta: dekkaria kirjoittaessa perustarinan on toimittava kuin kello ja palasten loksahdeltava siististi paikoilleen.

– Usein ihmiset lukevat dekkaria ratkaistakseen samalla rikoksen. Jos palaset eivät sovi yhteen, ihmiset tulevat vihaiseksi. Kaunokirja on muistuttaa enemmän värityskirjaa. Siinä voi vedellä vähän viivojen ylikin, ja kuva pysyy silti ihan hyväksyttävän näköisenä.

Genrevalinta vaikuttaa myös kieleen. Rikosromaanissa se lähenee puhetta, myös kerronta hakeutuu iholle.

– Kaunokirjoissa ihmiset ovat välillä hirveän viisaita filosofisine ja lennokkaine mietelauseineen. Sellaista jyhkeyttä olen on purkanut pois dialogista.

Tammikuun pimeä syli ajoittuu noin kymmenen vuoden takaiseen Hämeenlinnaan. Harvoilanmäen asuntomessut ovat vielä tulevaisuutta, samoin moottoritien kate ja Miekkalinnan poliisitalo.

– Dekkarissa on hyvä olla joku lähes ajankohtainen juttu. Sellaisesta on mukavampi kirjoittajaa. Eivät menneen talven lumet kiinnosta enää itseäkään.

Koskinen on tutkinut rikoskirjallisuutta ja teki Jyväskylän yliopistoon vuonna 2008 opinnäytetyön Harkittu murha – kohti täydellistä rikosromaania, joka on julkaistu myös tietokirjana.

Koskisen ajatukset ja tyylikin ovat muuttuneet aikojen mukana eikä Murhan vuosi ole Harkitun murhan teorian käytännön toteutus. Perusidea on kuitenkin pitänyt kutinsa.

– Sukulinja kulkee aika tiiviisti alusta loppuun. Tässä ei tapahdu sitä perinteistä hauskuutta, että osassa kuusi päähenkilölle ilmestyy yllättäen siskopuoli tai ottoisä, kun on lähdetty tekemään ensin yhtä kirjaa, jota ei ole sarjaksi suunniteltu.

Hämeenlinnan henkirikosten lisäksi Murhan vuodessa pureudutaan kaikkien tuntemiin vanhoihin murhamysteereihin. Kolmessa ensimmäisessä osassa ratkeavat vuonna 1960 tehdyt Bodominjärven murhat. Koskinen on käynyt läpi tapauksen rikostutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkirjat suurennuslasin kanssa.

No?

– Kaivoin esiin myös tietoa, joka ei ole ihan helposti löydettävissä, mutta jonka pitäisi olla luotettavaa.

No?

– Ei minulla ole teoriaa. Murhat ratkaiseva teoria on etsivä Arosuon, väistelee Koskinen. HÄSA