Kanta-Häme

Murrerunoilija Heli Laaksonen innostui numeroista, jotka ovat olleet hänelle aina vaikeita: "Matikantunneil en käsittäny, mikä piru se x o"

Heli Laaksonen kirjoitti kirjan verran numerorunoja. Ne sopivat erityisen hyvin lapsille ja rakastuneille.
Runoilijasta sukeutui myös kuvataiteilija, joka luo presidenttejä Oivariini-rasioiden kansiin.

Antaa talon aloittaa. Sataviisikymmentä vuotta vanha talo kahdeksan kilometrin päässä kauppaliikkeistä Rauman Lapissa huokaisee raskaasti. Jopas nyt tehdään asioista numeroa.

Totta. Talon asukas Heli Laaksonen on levittänyt kuvaajan iloksi huushollinsa täyteen mittoja ja numeroita.

Kirjahyllyn kolmanneksi alimmaiselta laudalta riippuu jalkapallopaita numerolla 30. Se on lahja turkulaiselta Sammakolta, Laaksosen ensimmäisten runokirjojen ensiluokkaiselta kustantajalta.

Laaksonen oli alle kolmekymppinen, kun löi itsensä läpi ja lounaissuomeksi kirjoitettujen murrerunojen painosluvut rikkoivat ennätykset ja haamurajat.

Kahdeksantoista vuotta ensimmäisen tykkänään oman kokoelman Pulu uis jälkeen Laaksosella on nyt vähän vaille ziljoona rautaa tulessa.

Käydään tähän hätään läpi neljä ja puoli.

 

1. Runoilija. Heli Laaksonen nuuhkii ja silittelee juuri painosta tullutta uutuuskirjaansa Ykköne (WSOY). Anne Vaskon kuvituksen tuoreet ja ylenpalttiset värit tuoksuvat kuin villiintynyt puutarha kesäyönä.

Runoilija on itsekin vähän ihmeissään. Kuinka hän – likimain dyskalkuliaa eli laskemiskyvyn häiriötä poteva matematiikkarajoitteinen ihminen – innostui luvuista ja rupesi laskemaan niillä leikkiä. Plus vähän filosofeeraamaan.

– Koulun matikantunneil en esimerkiks käsittäny, mikä piru se x o. Ja juur ko vihro viimein käsitin, ni seuravas tehtäväs se ol taas iha eri!

Yksi selitys ja lähtökohta Ykköselle on melko tasan viisi vuotta sitten ilmestynyt Aapine. Aakkossi niil ko ymmärtävä jo pualest sanast (Otava).

Laaksosen aapinen on yli kahdeksan kertaa hilpeämpi teos kuin se ankeus, joka aikoinaan luimisteli runoilijan omassa repussa.

Totisella 1970-luvulla Ö:n kohdalla möllötti talven kuu. Yötyössä sinnitellyt äiti soitti kotiin ypöyksin odottavalle pojalle ja kehotti etsimään keittiöstä syötävää.

Omalla aapisellaan Laaksonen viestitti lapsille, että hei, maailmassa on kaikkea kivaakin.

Ykköne vuorostaan vihjaa, että numerot ovat värikkäämpiä olioita kuin yks-kaks luulisi. Numeroilla on tarinoita. Sopii kertoa ja jakaa.

Lisäksi kirjailija on virittänyt Ykkösestä kirjallisen monikärkiohjuksen. Se etsii maaliksi niin mummoja kuin mukuloita, parillisia kuin parittomia.

– O mul lisäks viäl yks erikoisryhmä: se sopi rakastuneil, Heli Laaksonen tunnustaa.

Tämän jutun kainaloon painettu esimerkki, Näin laulo rakastunu hirvi, sai jo kevään runokiertueella pariskunnilta hyrisevän hyväksynnän.

– Mut iha hyvi se vois ol vaik äitin ja tyttären keskustelu, ihmettely, et kuis täsä näi hyvin käviki, et mää juur sunt sain omaks mukulakseni.

 

2. Kääntäjä. Tämä kai jo tiedetäänkin niin toreilla kuin Turussa: murrerunon kipinä singahti Heli Laaksosen sieluun opiskeluaikoina Virossa.

Nuori nainen keksi kääntää Jan Rahmanin võruksi kirjoitetut runot lounaissuomeksi. Seuraukset tunnemme.

Nyt ympyrä on sulkeutunut, ja Laaksosen turkua, halikkoa, uuttakaupunkia, laitilaa ja raumaa yhdistelevää lyriikkaa on ilmestynyt paitsi Latviassa ja Bulgariassa myös Hiidenmaan murteella Virossa.

Tapauksen kunniaksi Laaksonen vieraili etelänaapurien telkkarissa ymmyrkäinen suksisompa rintakorunaan. Selitys meni näin: suksisauvaa tarkoittava viron suusakepp kuulostaa väärinpäin luettuna melkein runoratsu Pegasokselta.

Niinpä tietysti.

Viime aikoina Laaksonen on palannut kääntäjäksi. Kesän kynnyksellä häneltä julkaistiin jo toinen suomennosvalikoima Virossa suuresti suositun Andrus Kivirähkin tärähtäneitä lastentarinoita.

Kun Musti muni mummon -kirjassa (WSOY) nappi kadottaa pojan, kampa paljastuu huijariksi ja sutta leikkivä Musti-koira nielaisee vahingossa isoäidin.

Aritmetiikkaakin käsitellään. Tyynystä tulee nero, kun eräs Oskari laittaa matematiikankirjan yöksi sen alle.

Laaksonen huokaa. Virosta löytyisi vaikka kuinka paljon käännettävää. Juuri nyt on kuitenkin yksi kirja ylitse muiden. Leelo Tungalin Seltsimees laps (Toveri lapsi). Järisyttävän hieno kirja Stalinin ajan lapsuudesta pitäisi saada viivana suomeksi.

 

3. Kuvataiteilija. Tätä eivät vielä kaikki tiedä: Heli Laaksosesta on ihan viime vuosina sukeutunut kuvataiteilija.

Ensin tulivat kuvitukset, omiin ja toisten kirjoihin. Syksyllä on luvassa uusi teos Elina Wallinin porinmurteisia tekstejä ja Laaksosen piirroksia.

Sitten runoilijan taidetta alettiin pyytää esille hyvämaineisiin näyttelytiloihin. Muun muassa Emil Cedercreutzin museoon Harjavallassa ja ensi kevääksi Tuusulan Erkkolaan.

Taideyleisö on jättänyt kommentteja vieraskirjoihin. Vaikkapa näin: ”Tiedetään, ettei ole kohteliasta nauraa toisten töille, mutta me naurettiin.”

Laaksonen on tuonut näytille tonttuovien kaltaisia rakkausovia ja sarjan maalauksia parkkikiekoille. Hermoheikon tuulikello -niminen installaatio on kerännyt kiitosta. Se koostuu roikkuvista lankakeristä, jotka eivät päästä ääntä kovallakaan puhurilla.

Viimeisin Laaksosen maalaussarja esittää Suomen presidentit lintuina, Ståhlbergin tilhenä, Halosen kottaraisena ja sitä rataa. Maalauspohjina Laaksonen käyttää Oivariini-rasioiden kansia. Niissä kun on valmiiksi kivat kultaiset kehykset.

– Tosi moni o saanu mun pualhulluist ajatuksist kii. Siit on kauhian hyvä miäl.

 

4. Paasaaja. Heli Laaksosen neljäs puuha on paasaaminen – kunhan asia on kyllin tärkeä. Juuri nyt asioiden ykkönen on lukeminen, erityisesti ääneen lukeminen.

Runoilijaa pöyristyttää kuunnella aikuisten akateemisten ihmisten valitusta. Kokonaisen kirjan lukeminen ei enää onnistu. Ei jaksa keskittyä, ei sitten millään.

Laaksonen valmistelee vastaiskua. Hän on virittänyt kustantajansa WSOY:n kanssa Luen sinulle -kampanjan. Siihen kuuluvat lukulahjakortit, siis lukuseuran tarjoaminen lapselle tai aikuiselle.

Runoilijalle kirja tarkoittaa suurta rauhaa. Mikään ei vilku eikä piippaa.

– Kaksistas vaan taik piänes porukas vaik, sää, mää ja kirjan mailm! Ihmisääni hyrisemäs siin korvan lähel, tarina kulkemas, oma miälkuvitus liitelemäs…

Laaksoselle kelpaavat myös ääni- ja sähkökirjat. Hän vain pelkää että ihmiset hätäpäissään konmarittavat perinteiset kirjat ennen kuin ovat oppineet käyttämään sähköisiä versioita.

Se olisi kauhistus.

 

4½ Kuski. Lopuksi on kerrottava uutinen. Heli Laaksonen on suorittanut C-ajokortin sekä ostanut vanhan berliiniläisen postiauton. Kuormuri on keltainen ja nimeltään Knappikukkane.

Hankinta tapahtui kaiken varalta.

Jos kirjojen lukeminen loppuu, eikä taide elätä, selviytymisstrategia on valmiina.

Näin on runoilija elämänsä ynnännyt.