fbpx
Kanta-Häme Jyväskylä

Musiikin professori tallentaa revontulten tanssia, mutta niiden mystistä ääntä hän ei ole koskaan kuullut

Petri Toiviainen lumoutui revontulista vuosia sitten, ja innostui kuvaamaan niitä. Niin fanaattinen hän ei kuitenkaan ole, että lähtisi Lappiin reposten perään.
Revontulet näkyivät myös eteläisessä Suomessa, muun muassa Hämeenlinnassa, viime viikonloppuna. Nämä vihreät loimut on kuvattu Kolarin Äkäslompolossa lauantain vastaisena yönä 15. tammikuuta, taustalla Yllästunturi. Kuva: Irene Stachon
Revontulet näkyivät myös eteläisessä Suomessa, muun muassa Hämeenlinnassa, viime viikonloppuna. Nämä vihreät loimut on kuvattu Kolarin Äkäslompolossa lauantain vastaisena yönä 15. tammikuuta, taustalla Yllästunturi. Kuva: Irene Stachon

Pyhän Patrickin päivänä 17. maaliskuuta vuonna 2015 Jyväskylän yliopiston musiikin professori Petri Toiviainen seisoi yksin mökkijärvensä jäällä Jyväskylän Leppälahdessa, tähtikirkkaan taivaan alla.

Hän oli vastikään sattunut lukemaan poikkeuksellisesta revontulimyrskystä, jota ennustettiin tuolle päivälle. Haaveena oli ikuistaa kameralla tuo napa-alueiden maaginen valoshow.

– Ja niin onnekkaastihan siinä kävi, että pian koko taivaankaari oli vihreiden revontulien peitossa, hän muistelee.

Kuvista ei tuolloin kuulemma kovin kummoisia tullut, mutta kipinä reposten kuvaamiseen oli syttynyt.

Sittemmin kamera on vaihtunut parempaan ja kuvaustaidot ovat kehittyneet. Toiviainen on tallentanut värikkäitä taivaan valoilmiöitä ja julkaissut niistä tekemiään timelapse-videoita Vimeo-tilillään.

Tuoreimmalla videolla eri väreissä leiskuvat revontulet tanssivat Toiviaisen säveltämän ja soittaman pianomusiikin tahtiin.

Ei nyt sentään Lappiin

Varsinaisena revontulibongarina Petri Toiviainen ei kuitenkaan itseään pidä.

– En esimerkiksi tee reissuja Lappiin revontulien takia, hän toteaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Petri Toiviainen kertoo, että parhaimmat vuodenajat revontulien ihasteluun ovat kevät- ja syyspäiväntasausten ympärille sijoittuvat ajanjaksot. Kuva: Tiina Mutila
Petri Toiviainen kertoo, että parhaimmat vuodenajat revontulien ihasteluun ovat kevät- ja syyspäiväntasausten ympärille sijoittuvat ajanjaksot. Kuva: Tiina Mutila

Hän kuvaa taivasta omalta mökiltään sopivan tilaisuuden tullen, ja tilaisuuksia hän pitää silmällä seuraamalla netistä löytyvää, satelliittien lähettämää reaaliaikaista tietoa aurinkotuulen mittausarvoista.

Toiviainen kertoo, että mahdollisuuksia revontulien näkemiseen Keski-Suomessa tulee noin kerran viikossa, jos säät sattuvat kohdilleen eikä taivas ole pilvien peitossa.

Parhaimmat vuodenajat revontulien ihasteluun ovat kevät- ja syyspäiväntasausten ympärille sijoittuvat ajanjaksot. Silloin yöt ovat pimeitä ja maapallon magneettikenttä on sellaisessa asennossa suhteessa aurinkotuuleen, että revontulia näkyy paremmin kuin muulloin.

Kärsivällisten yökyöpelien hommaa

Revontulien kuvaaminen on kärsivällisten yökyöpeleiden hommaa. Paras kellonaika on keskiyön molemmin puolin, ja joskus valoshowta voi joutua odottelemaan pitkäänkin, usein myös turhaan.

Yhden timelapse-videon koostamiseen Toiviainen on kuvannut materiaalia noin neljän tunnin ajan.

– No, täytyy myöntää, että olen mennyt helpoimman kautta, eli laittanut kameran jalustalle sopivilla asetuksilla ja ajastuksilla, ja mennyt itse välillä mökkiin lämmittelemään, hän naurahtaa.

Huippu taas muutaman vuoden päästä

Revontulia syntyy, kun aurinkotuulen varautuneet hiukkaset osuvat Maan ilmakehään. Mitä aktiivisempi aurinko, sitä enemmän revontulia.

Toiviainen tietää, että yhdentoista vuoden välein auringon aktiivisuusjakso saavuttaa maksiminsa, ja siitä noin vuoden kuluttua näkyy poikkeuksellisen paljon revontulia. Seuraavan kerran taivaan runsasta väriloistetta voidaan odotella vuosien 2025 ja 2026 aikana.

Aurinko ei kuitenkaan toimi täysin ennustettavasti. Vaikka varsinkin lyhytaikaista avaruussään ennustamista voidaan nykykeinoin tehdä jo melko hyvin, revontuliin liittyy aina ennustamattomuutta ja mysteeriäkin. Ja sehän se revontulissa juuri kiehtookin.

– Itseäni tähtitaivas mysteereineen on kiehtonut pikkupojasta lähtien, Toiviainen sanoo.

Observatorio yrittää tutkia ääniä

Eräs revontuliin liittyvä mysteeri, jota nyt tieteen keinoin selvitetään, on niiden aiheuttamat äänet. Kansanperinteessä revontulien kuvaillaan ääntelevän kohahduksin, rätinöin ja paukahteluin.

Hankasalmelle Murtoisten observatorioon on rakennettu maailman ensimmäinen revontulien äänten tutkimiseen tarkoitettu havaintoasema.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Toiviainen sanoo, että revontulien kuvaaminen on hänelle ensisijaisesti visuaalinen elämys ja rauhoittumista luonnon keskellä. Kuva: Tiina Mutila
Petri Toiviainen sanoo, että revontulien kuvaaminen on hänelle ensisijaisesti visuaalinen elämys ja rauhoittumista luonnon keskellä. Kuva: Tiina Mutila

Revontulien aiheuttamien äänien olemassaoloa ei ole kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä pystytty kiistattomasti todentamaan, eikä myöskään Toiviainen ole niitä kuullut.

– Muutenkin revontulien kuvaaminen on minulle ensisijaisesti visuaalinen elämys ja samalla rauhoittumista luonnon keskellä. Ehkä se on vastapainoa työlleni, jossa äänellä on suuri merkitys ja joka vaatii paljon ajatustyötä.

Työkseen Toiviainen johtaa Suomen Akatemian nimeämää Musiikin, mielen, kehon ja aivojen huippuyksikköä, jossa tutkitaan musiikkia kokonaisvaltaisena ilmiönä ja esimerkiksi sitä, mitä vaikutuksia musiikilla voi olla oppimiseen, terapiaan ja kuntoutukseen.

Lue myösTuntuuko talvi pimeältä? Todellisuudessa keinovalo lisääntyy jatkuvasti, minkä vuoksi Olli Reijonen perusti pimeänsuojelualueen (5.12.2021)

Petri Toiviainen

Musiikin professori, Jyväskylän yliopisto.

Johtaa Suomen Akatemian nimeämää Musiikin, mielen, kehon ja aivojen huippuyksikköä, joka sai tämän vuoden alussa kahdeksan vuoden rahoituksen musiikin vaikutusten tutkimiseen.

Kotoisin Jyväskylästä. Asuu Jyväskylän Kukkumäessä. Mökki Jyväskylän Leppälahdessa.

Perheessä vaimo, 3 lasta ja 4 lastenlasta.

Harrastuksia revontulikuvaus, marjastus, sienestys, hiihtäminen ja halkojen hakkaaminen.

Motto: Tietä käyden on tien vanki, vapaa on vain umpihanki. (Aaro Hellaakoski)

Yhdeksän vinkkiä revontulien kuvaamiseen

1. Paras vuorokaudenaika kuvauksiin on puolenyön molemmin puolin.

2. Paras vuodenaika kuvaamiseen on kevät- ja syyspäiväntasauksen aikoihin.

3. Taivaan tulisi olla pilvetön. Napakka pakkassää on usein hyvä.

4. Hakeudu aukealle paikalle ja pois valosaasteen ääreltä. Yleensä se vaatii noin 15–20 kilometrin matkaa pois suuresta asutuskeskuksesta.

5. Käytä kameraa, josta saat kaiken automatiikan pois. Säädä manuaalisesti aukko, suljinnopeus ja herkkyys. Täyskennokameralla saa parhaita kuvia.

6. Sopiva suljinaika on yleensä 2–7 sekuntia. Aukko suurin mahdollinen ja herkkyys (ISO) 800–2000.

7. Valitse laajakulmaobjektiivi, jossa on mahdollisimman valovoimainen linssi.

8. Käytä jalustaa.

9. Älä kiirehdi, vaan nauti luonnosta.

Menot