Kanta-Häme

Musisointi koko elämän kestäväksi iloksi

Liian moni soittoharrastus loppuu kuin seinään. Aikuisiän kynnyksellä ei ole aikaa eikä tarjolla ole sopivia soittotunteja. Moni aktiivisesti musiikkia harrastanut lopettaa ja harmittelee asiaa vuosien kuluttua.

Hausjärveläinen oboensoiton opettaja Sole Mustonen on pohtinut paljon, mitä voisi tehdä, että soittotaito säilyisi elämässä myös aikuisiällä.

Kansalaisopistot tarjoavat soittotunteja aikuisille, mutta tarjontaa on vähän suhteessa suomalaisen musiikkiopistosysteemin läpikäydeiden määrään. Lisäksi opetus painottuu alkeisopetukseen.

Mustonen on kehittänyt Musisoinnin ilo -konseptin. Siinä musiikkiopistot voivat myydä aikuisille soittotuntipaketteja samaan tyyliin kun voi ostaa jumppatunteja. Tavoite ei ole suoritus vaan soittamisen ilo.

Mustosen ideaa testattiin viime vuonna Mustosen työpaikassa Musiikkiopisto Juvenaliassa Espoossa.

Aikuisopiskelijoille tarjottiin viiden soittotunnin paketteja. Ensimmäisenä vuonna saatiin 90 uutta oppilasta.

Lisäksi aikuisille perustettiin orkesteri ja heille annettiin mahdollisuus osallistua kamarimusisointiin sekä opiston tilaisuuksiin. Aikuisopiskelijat kävivät konsertoimassa hoiva- ja palvelutaloissa, päiväkodeissa ja sairaaloissa.

– Espoossa meillä on hyviä kokemuksia siitä, että tarjoamme aikuisopiskelijoille mahdollisuuden orkesteriin. Olemme tehneet kahden viikon harjoitusperiodeja, joissa harjoitellaan viikonloppuisin ja jotka päättyvät konserttiin. Se on sopinut monelle, kun ei tarvitse sitoutua kuin kahdeksi viikoksi.

Toiminta on suunniteltu omakustanteiseksi eli se rahoittaa itse itsensä oppilailta perittävillä maksuilla.

Trendi myös on, että soitonopetuksen tuntikehyksiä leikataan monissa kunnissa ja kaupungeissa.

– Monilla soitonopettajilla olisi resursseja ottaa enemmän oppilaita. Aikuisopiskelijoita voi ottaa myös oman aikataulun mukaan periodeissa eli vaikka niin, että ilmoittaa, että seuraavina kahtena kuukautena on vapaita tunteja. Näin opiskelijoidenkaan ei tarvitse sitoutua tunneille koko vuodeksi, vaan sellaiselle ajanjaksolle, joka sopii omiin aikatauluihin.

Mustosen idea on, että musiikkiopistoissa voitaisiin tarjota soittoharrastuksen jatkomahdollisuutta musiikkiopistouransa päättäville nuorille, jolloin taukoa tai keskeytystä ei tulisi. Tavoite olisi elvyttää harrastajamusisointia ja säilyttää elämässä musiikin ilo.

– Ammattilaisilla on amatööreiltä paljon opittavaa. Usein aikuiset amatöörisoittajat ovat innostuneita ja antautuvat soittamaan.

Mustonen on halunnut konseptissaan tuoda myös jonkinlaisen ratkaisun yleiseen huoleen klassisen musiikin harrastajien ikääntymisestä.

– Yleisökasvatusta voi tehdä monella tapaa. Olen ideoinut luentoja ja kokonaisvaltaisia konserttipaketteja. Käymme konsertissa isolla porukalla, ennen esitystä on alustus ja esityksen jälkeen istumme illalliselle pohtimaan näkemäämme ja kuulemaamme.

Musisoinnin ilo -konseptista on tullut Mustoselle paljon kyselyjä muilta musiikkiopistoilta. Hän on suojannut ideansa tavaramerkillä.

– Nyt näyttää siltä, että tästä olisi tulossa uusi kansanliike.

Kyselyjä on tullut myös ulkomailta.

– Koen velvollisuutta tähän toimintaan. Valtio subventoi lapsien musiikinopiskelua, mutta se valuu ihan hukkaan, jos harrastus loppuu aikuisiän kynnyksellä. HÄSA