Kanta-Häme

Muutkin mokaa, mutta suomalainen tekee sen sisulla

Moka. Epäonnistuminen, munaus, erehdys, fiba, kämmi, töppäys, virhe. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tietokirjailija Vesa Sisätölle lapsi on niin rakas, että hän on kirjoittanut mokailusta kaksi teosta.

Kirjoista ensimmäinen, vuonna 2014 ilmestynyt Unohtunut avain, joka upotti Titanicin, on katsaus maailmanhistorian suurimpiin mokiin.

Sisätön toinen mokakirja, tänä vuonna ilmestynyt Tuhansien mokien maa, kiteyttää suurimmat suomalaiskansalliset tunaroinnit tarinoiksi.

Virheet ovat kiinnostaneet Sisättöä aina.

– Virheissä on draamaa. Erehtyminen, virheiden tekeminen, on myös vahvasti tekemisissä yleisinhimillisyyden kanssa.

Mokakirjoissa ei ole kyse pahansuovasta virheillä mässäilystä. Lähtökohta on kevyestä tyylistä huolimatta armollinen.

Maailma on nopea ja mutkikas, ja ihmiset ovat taipuvaisia tekemään virheitä. Sisättö tuli ajatelleeksi, että ehkä historiaa olisi toisinaan hyödyllistä tarkastella myös virheiden vinkkelistä.

– Historiaa kirjoitetaan yleensä onnistumisten näkökulmasta, vaikka onnistumiset eivät välttämättä olisi olleet kummoisia.

Oppiiko ihminen virheistään?

Kyllä ja ei, vastaa Sisättö.

Virheistä viisastutaan, mutta toisaalta tietyntyyppiset mokat toistuvat sukupolvi toisensa jälkeen.

– Jos alalla ei ole korjaavia mekanismeja, kuten esimerkiksi tieteessä, virheet toistuvat. Myös poliittisissa järjestelmissä on eroja. Joissain maissa ne korjaavat paremmin itseään, toisissa eivät.

Suomalaisesta mokailun lajista kaikkein kiintoisimpana kirjoittaja pitää tunaroinniksi kutsumaansa toimintaa.

Tunaroinnissa ei olla lainkaan tehtävien tasalla. Tai jos ollaankin, ollaan vain suomalaiskansallisesti kännissä.

Suomen pahin lento-onnettomuus sattui vuonna 1961 Koivulahdella. Turmassa menehtyi 22 matkustajaa ja 3 miehistön jäsentä. Turmatutkinta osoitti, että lentokoneen kapteenin veren alkoholipitoisuus oli ainakin kaksi promillea ja lentoperämiehellä 1,56.

Toisaalta alkoholin ansioksi voidaan ehkä jossain mielessä katsoa, että suomalaiset ovat pysyneet niin tiukasti itsenäisyyden syrjässä kiinni.

Vuonna 1932 toteutettu Mäntsälän kapina esimerkiksi oli niin viinanhuuruinen, että äärioikeistolaisen lapuanliikkeen voi siksi katsoa epäonnistuneen vallankaappaushankkeessaan.

Jos kapina olisi onnistunut, olisi Suomeen pahimmillaan voinut muodostua oikeistodiktatuuri, jollaisia Itä-Euroopan maihin oli jo aiemmin samalla vuosikymmenellä syntynyt.

– Talvisodan henkeä olisi tuskin syntynyt oikeistodiktatuurissa, Sisättö tiivistää.

Alkoholiin saattoivat kaatua myös kommunistien vallankaappaushankkeet vuonna 1948.

– Johtajat taisivat olla liian viinavetoisia herättääkseen luottamusta tai pystyäkseen itse määrätietoiseen toimintaan, Sisättö kirjoittaa.

Suomalaisille tyypillistä on, että kun mokataan, niin mokataan sisukkaasti.

Ylpeästi päin mäntyä -projektit ovatkin nimensä mukaisesti virheitä, joita tehdään, koska ei ymmärretä lopettaa ajoissa.

Ne ovat hankkeita, joissa ei ole järjen hitustakaan, mutta jotka toteutetaan, kun kerran päätetty on. Sisätön suosikkiesimerkki on Pispalan uittotunneli.

Näsijärven ja Pyhäjärven välille 1960-luvulla rakennettu uittotunneli maksoi omana aikanaan miljoonia, mutta oli alusta lähtien täysin turha hanke. Kun tukkien uittoon tarkoitettu tunneli valmistui, oli puutavara siirtynyt jo maanteille tukkirekkojen kyytiin.

– Tämä on mahtiesimerkki siitä, että projekti todella vedetään loppuun saakka, vaikka siinä ei mitään järkeä olisikaan!

Entä millaisia mokailijoita suomalaiset ovat muihin kansallisuuksiin verrattuna?

Omista jääräpäisistä piirteistämme ja alkoholinhuuruisista hetkistämme huolimatta varsin samanlaisia kuin muutkin.

Sisättö näkee yhtäläisyyksiä esimerkiksi vuonna 1976 sattuneen Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen sekä Tshernobylin ydinvoimalan ja Challenger-avaruussukkulan räjähdysten kanssa.

– Kaikissa oli taustalla tietty turvakulttuurin löystyminen. Kun ei se ennenkään ole räjähtänyt -ajattelu.

Jotteivat kaikki mokat menisi menneiden sukupolvien piikkiin, on hyvä huomata, että osataan sitä nykyäänkin.

Suomalaisista mokista ajankohtaisimmiksi Sisättö nostaa ilmeisimmät ja kalleimmat: Talvivaaran, Olkiluoto kolmosen sekä Länsimetron.

Eikä muu maailma jää yhtään huonommaksi, Britannian EU-ero on siitä oiva esimerkki. Virheeksi, ei ehkä Brexitin kaltaiseksi, Sisättö laskee myös Trumpin valinnan Yhdysvaltain presidentiksi.

Mistä Trump- ja Brexit -ilmiöissä on kyse?

– Kun ihmiset ovat vaikeiden kysymysten äärellä, pelkistetään asia yksinkertaiseksi. Näissä molemmissa tapauksissa, mutta erityisesti Brexitissä, äänestettiin muutoksen puolesta ja eliittiä vastaan. Ihan selvillä vain ei ollut, mikä se muutos tulee olemaan.

Virheisiin liittyy Sisätön mukaan tietynlaista sokeutta, niitä tehdään harvoin tahallaan.

Usein mokailua edeltääkin vilpitön pyrkimys hyvään. Myöhemmin, kun erehdys on tapahtunut, saattaa tulos olla päivänselvä.

– On kammottavaa, miten esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa varoitusmerkit olivat olemassa, mutta niitä ei haluttu nähdä.

Entäpä tunteen merkitys? Kuinka paljon mokia tehdään siksi, että tunne ohjaa toimintaa?

Tunneohjaus ei välttämättä ole pahasta. Merkityksellisempää on kuitenkin se, mikä tunne on ottanut ohjat.

– Siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää, kun asioihin mennään negatiivisella tunteella.

Sisättö vaikenee hetkeksi, ja jatkaa sitten:

– Kaikki vihapuhe ei johda tekoihin, mutta sellaista kansanmurhaa ei olekaan, mitä ei olisi edeltänyt pitkään jatkunut paha puhe, hän sanoo. HÄSA