Kanta-Häme

Näin syntyy Suomi 100 -sävellys - katso video

Säveltäjä Olli Kortekangas haaveili isosta oratoriosta useita vuosia. Ensi kesänä jättiläismäinenteos viimein kantaesitetään. Aika monta asiaapitää tehdä, ennen kuin on valmista.

Suomen itsenäisyyden juhlavuonna valmistuu monta uutta musiikkiteatteriesitystä, elokuvaa, oopperaa ja näytelmää. Teosten eteen on tehty vuosikausia töitä, ennen kuin ensi-iltayleisö pääsee nauttimaan esityksestä.

Yksi suuritöisimmistä on säveltäjä Olli Kortekankaan VIA-oratorio. Teos kantaesitetään kesäkuussa 2017 Naantalin musiikkijuhlilla. Se kuuluu Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan sekä reformaation 500-vuotisjuhlan ohjelmaan. Lännen Media seurasi teoksen syntyprosessia.

Kuusi vuotta ennen kantaesitystä Urkuri Kari Vuola:

– Voin sanoa, että idea oli minun. Ihan hullu ja tyhmänrohkea idea. Olimme juuri esittäneet Naantalin musiikkijuhlilla Kortekankaan tilausteoksen, kantaatin Pyhiinvaeltajan lauluja. Konsertin jälkeen illanvietossa sanoin vitsinä, että miksi me näitä puolen tunnin kantaatteja esitämme, miksi ei tilata kokonaista kaksituntista kirkkomusiikkiteosta. Tuli täysi hiljaisuus. ”Tuohan pitää toteuttaa.”

Neljä vuotta ennen kantaesitystä Säveltäjä Olli Kortekangas:

– Olin jo kauan haaveillut suuresta kirkkomusiikkiteoksesta. Ajattelin jonkinlaista pääsiäistrilogiaa, vähän kuin passiota. Kun Kirkkohallitus tilasi minulta 2012 laajan sävellyksen reformaation merkkivuoden kunniaksi, palaset alkoivat osua kohdalleen. Luovuin pääsiäistrilogiasta ja keskityin teksteissä aikaan pääsiäisestä helluntaihin – siihen, mihin passiot yleensä päättyvät.

Kolme vuotta ennen kantaesitystä Kari Vuola: 

– En tiedä, oliko tässä hyvää säkää vai johdatusta. Esityksen tuottaja, Naantalin musiikkijuhlat, haki esitykselle valtioneuvoston Suomi 100 -statusta, ja se hyväksyttiin heti ensimmäisellä hakukierroksella mukaan. Jo siihen mennessä oli tehty satoja tunteja töitä, soitettu kymmeniä puheluja ja pidetty monta kokousta. 

Vuosi ennen kantaesitystä Olli Kortekangas:

– Tämä on ylivoimaisesti suurin kuoro-orkesteriteos, jonka olen koskaan tehnyt. Teos yhdistää monia minulle tärkeitä ihmisiä. 

Naantalin musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Tiina Tunturi: 

– Oli vaikuttava hetki, kun vuoden 2016 festivaaleilla saimme julkistaa VIA-oratorion tiedotustilaisuudessa. Tuntui, että nyt tapahtuu jotain merkittävää. Kaikki olivat niin innoissaan ja sitoutuneita tähän.

– Minusta Kortekankaan sävelkieli avautuu kuulijalle helposti, vaikkei se ole mitään helppoa musiikkia. Hän on säveltänyt paljon lauluäänelle, mutta osaa lisäksi käyttää orkesteria monipuolisesti ja rikkaasti.

– VIA on festivaalibudjetissa poikkeuksellisen kallis tuotanto, koska esiintyjiä on niin paljon. Vaikka konsertti myytäisiin loppuun, kuluja ei saada lippuhinnoilla katettua. Ajattelen, että vaikka tästä tulee kallis, kyllä tästä selvitään.  

Kymmenen kuukautta ennen kantaesitystä Olli Kortekangas:

– Edesmennyt sävellyksenopettajani Einojuhani Rautavaara sanoi aina, että ”ei saa olla ikävystyttävä”. Pitää säveltää niin, että kommunikaatio yleisön kanssa säilyy eikä kuulija pitkästy. 

– Minulle teoksen kokonaisrakenteen pitää olla ensin mielessä valmiina. Rikastutan isoa tarinaa erilaisilla pienillä tarinoilla. Joskus solistien osuus on päällimmäisenä mielessä, joskus tekstit, joskus melodiat tai orkesterisointi. Se on kuin palapeliä tai nukketeatteria.

– Mitä aikaisemmin aamulla aloitan säveltämisen, sitä paremmin työ sujuu. En ole kovin riippuvainen työskentelypaikasta. Voin istua kannettavan tietokoneen ääressä melkein missä vain. Puolet vuodesta työskentelen kesäpaikassani Rymättylässä, puolet kotonani Helsingissä.

– Olen nyt säveltänyt vuoden verran, ja tahti kiihtyy koko ajan. Tällä hetkellä valmiina on joitakin irtolehtiä, joita voi jo harjoitella. 

– Tämä voi kuulostaa pateettiselta, mutta aina ison projektin alla tulee tunne, että mitä jos nyt kuolen tai vammaudun? Sitä toivoo vain, että kunpa saisi nyt tehdä tämän loppuun.

Puoli vuotta ennen kantaesitystä Olli Kortekangas:

– Välillä käy mielessä, onko laajan teoksen dramaturgia nyt varmasti kunnossa. Miltei jouluun asti työskentelen Italiassa, Abruzzon maaseudulla. Yhdestä ikkunasta siintää meri, toisesta näkyvät Apenniinien korkeimmat huiput. 

– Viimeistelen pianopartituuria eli sitä versiota, josta teosta harjoitellaan.  Onhan tämä valtava projekti. Säännöllisyys ja kurinalaisuus johtavat siihen, että eräänä päivänä tulee valmista.

Kari Vuola: 

– Tapasin äsken (oratorion laulusolistin) Melis Jaatisen. Hänellä oli vähän stressiä siitä, milloin pääsisi harjoittelemaan osuuttaan. Ovat nämä jännittäviä aikoja. Olen tähän mennessä nähnyt kaksi urkuvälisoittoa viidestä. Toinen tuli kaksi viikkoa sitten sähköpostilla Italiasta. En ole vielä ehtinyt tutustua. Ensimmäinen oli hieno.