Kanta-Häme

Nainen, joka maalasi langoilla

– Sormet syyhyävät pitää taas jossain vaiheessa iso näyttely Laila Karttusen teoksista. Aineisto on niin hieno, mittava ja monipuolinen, hehkuttaa Hämeenlinnan Taidemuseon amanuenssi Päivi Viherluoto.

Hän on juuri koonnut Karttusen (1895–1981) tekstiilitaiteesta studionäyttelyn taidemuseon Lohrmann-rakennuksen yläkertaan.

Taidemuseon omistuksessa on yhteensä 2 500 Karttusen teosta, joista esillä on nyt noin 60. Karttunen oli paitsi taidemaalari, myös ennen kaikkea uraauurtava tekstiilitaiteilija, jonka ryijymalleja on edelleen myynnissä Wetterhoffilla.

Karttunen teki pitkän uran Wetterhoffin suunnittelijana, opettajana ja taiteellisena johtajana. Näyttelyllä juhlistetaankin sekä taiteilijan syntymän 120-vuotisjuhlaa että 130-vuotiasta Wetterhoffia.

Studionäyttely keskittyy tekstiiliteoksiin ja niiden luonnoksiin. Karttunen luonnosteli pääosin maalaamalla aiheesta ensin akvarellityön.

– Tarkoitus on ollut valaista näyttelyllä Karttusen uran vaiheita.

Kehitteli omia tekniikoita

Karttusen uralla todella piisasi vaiheita. Taidemaalarin urasta haaveillut ja alaa opiskellutkin nainen päätyi kutomakoulun kautta Taideteollisuuskorkeakouluun ja lopulta uudistamaan koko tekstiilitaidetta.

– Itsenäisen tekstiilitaiteen kehitys on Suomessa nuorta, Viherluoto huomauttaa.

– Karttunen kehitteli kansanomaisten tekniikoiden pohjalta omia tekniikoitaan. Hän suorastaan maalasi langoilla! Saman värin eri sävyillä syntyy valtava syvyys ja mehevyys.

Studionäyttelyssä on esillä maistiaisia eri vuosikymmeniltä. Karttunen omaksui aina kulloisenkin ajan hengen. Hänen tuotannostaan löytyy niin kubistisia kokeiluja Picasson henkeen kuin klassismia ja informalismiakin.

Uran alussa ja lopussa häntä kiehtoivat ihmishahmot, mutta eri kausina hän loi myös fantasiaa ja satukirjaa muistuttavia töitä – ja myös kaupunkinäkyjä.

– Yksi toistuvista aiheista oli metsänneidot. Hän oli hyvin suomalainen tekijä, jota kiinnosti historia ja joka ammensi perinteestä.

Marraskuusta lähtien 1 200 valokuvaa

Tekstiilitaide ei kuulu Hämeenlinnan Taidemuseon pääpainopisteisiin. Karttusen testamenttilahjoitus on kuitenkin merkittävä osa museon kokoelmia ja muodostaa siihen oman erikoisalueensa.

Rinnan studionäyttelyn valmistelun kanssa on edennyt Karttusen kokoelman digitointihanke, johon museo on saanut valtion avustusta.

Hanketyöntekijä Lotta Hannuksela aloitti kokoelman valokuvaamisen viime marraskuussa. Hanke jatkuu vielä huhtikuun. Valmista tässä ajassa ei saada, mutta sentään loikataan iso harppaus eteenpäin.

– Olen ottanut tänä aikana 1 200 valokuvaa, sekä tunnistekuvia että kuntokuvia eli yksityiskohtakuvia esimerkiksi repeämistä, Hannuksela kertoo.

Kuvat lisätään jo olemassa oleviin luettelointitietoihin. Vaikkapa konservaattorit saavat jatkossa tarkkaa tietoa teoksista jo tutustumalla luetteloon.

– Tämä on paitsi dokumentointia, myös teosten läpilukua. Myös teosten suhdetietoja on viety tietokantaan. Luonnokset ja niistä tehdyt valmiit tekstiilit voidaan yhdistää.

Maalaus peruskokoelmassa

Studionäyttelystä on rajattu pois Karttusen öljyvärityöt, mutta esimerkiksi teos Sisarukset (1918) on parhaillaan esillä peruskokoelmanäyttelyssä samassa kerroksessa.

– Karttunen ihaili muun muassa Marcus Collinia, jonka työn viereen Sisarukset on nyt ripustettu, Päivi Viherluoto sanoo.

Edellinen laaja Laila Karttusen tuotantoa esittelevä näyttely oli Hämeenlinnan taidemuseossa vuonna 1995, kun taiteilijan syntymästä oli kulunut sata vuotta. (HäSa)

Laila Karttusen (1895–1981) tekstiilitaidetta ja luonnoksia Hämeenlinnan Taidemuseon Lohrmann-rakennuksessa 27.9. saakka.

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic