Kanta-Häme

Naisvangit ovat poikkeuksellisen sairasta sakkia

 

– Ei voi olla totta! Elossa vielä, huudahtaa 49-vuotias Mirjami (nimi muutettu) kuultuaan ylittäneensä vankien eliniän ennusteen jo kaksi vuotta sitten.

Suomalainen vanki elää keskimäärin 47-vuotiaaksi. Hänen elämänsä jää melkein puolet muita lyhyemmäksi.

– Oletettavasti naisvangit kuolevat vielä tätäkin nuorempina, sillä he ovat vankilaan tullessaan miesvankeja sairaampia, kertoo Hämeenlinnan vankisairaalan ylilääkäri Päivi Viitanen.

Hänen väitöstutkimuksensa paljasti, että yli 90 prosenttia naisvangeista oli ollut joskus sairaalahoidossa ja heistä puolta oli hoidettu psykiatrisella osastolla.

Viitasen mukaan vankeinhoidossa on huomioitava sukupuolten väliset eroavuudet.

– Naisvangeilla on päihdeongelmien lisäksi paljon persoonallisuushäiriöitä, jotka vaativat raskasta hoitoa. Päälle tulevat raskaudet ja gynekologiset asiat, joten henkilökunnan on kyettävä laaja-alaiseen työskentelyyn.

Sukupuolella on väliä

Viitanen ei ole ajatuksensa kanssa yksin. Vanajan avovankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen puhuu keskitetyn naisvankilan puolesta.

Tällä hetkellä Hämeenlinnan vankilassa istuu tuomiotaan 90 ja läheisessä Vanajan avovankilassa 50 naista. Loput sata naisvankia on hajasijoitettu muihin Suomen vankiloihin.

– Suomessa on jostain syystä kovin vaikea ymmärtää, että sukupuolella on väliä vankeinhoidossa. Vankilaan päätyvät naiset ovat olleet hyvin alisteisessa asemassa, joten kanssakäyminen miesvankien kanssa voi olla hyvin traumaattista, Tammi-Moilanen huomauttaa.

Kaikkiaan kolme neljäsosaa naisvangeista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Joka neljättä on pahoinpidelty lapsena ja joka kolmatta käytetty alaikäisenä seksuaalisesti hyväksi.

Tammi-Moilanen pitää nykyistä hajautettua sijoituskäytäntöä leimaavana.

– Naisvangit tietävät jo muutenkin olevansa poikkeuksellista sakkia. Kun heitä ripotellaan pienille osastoille, se vielä alleviivaa heidän erilaisuuttaan.Keskitetyssä naisvankiyksikössä pystytään hyödyntämään vertaisuutta, Tammi-Moilanen sanoo.

Keskitetylle mallille kannatusta

Hämeenlinnan vankilan johtaja Samuli Laulumaa muistuttaa, että Suomen muissa vankiloissa toiminnot palvelevat ensisijaisesti miesvankeja.

– Esimerkiksi opiskelu ja työtehtävät talon sisällä mahdollistuvat helpommin enemmistölle eli miehille, kun naisista ei muodostu omaa ryhmää, Laulumaa sanoo.

Myös naisvankien sijoittamista pohtinut työryhmä päätyi muutama vuosi sitten puoltamaan keskitettyä mallia sen kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden vuoksi. Työryhmän mukaan naisvangeille tarkoitettuja toimintoja leimaa vähäisyys ja kuntoutuksen satunnaisuus.

– Naisvankien hajauttaminen pieniin osastoihin saattaa vaarantaa isompien keskittymien tuoman edun, työryhmän raportissa todetaan.

Miehet pois mieluummin

Valtion säästötalkoot ovat panneet vankilat ahtaalle. Parhaillaan Rikosseuraamuslaitos pohtii jopa 3–5 vankeinhoitolaitoksen lakkauttamista.

Myös Hämeenlinnan naisiin erikoistunut vankila on lakkautusuhan alla. Tätä ei vankila-alueella katsota hyvällä.

– Jos jostain on supistettava Hämeenlinnankin kohdalla, niin ripotellaan sitten mieluummin miehet muualle, ehdottaa Tammi-Moilanen.

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) on samaa mieltä. Hän kävi viime viikolla tutustumassa naisvankien olosuhteisiin Hämeenlinnassa.

– Naisvankeja on vähän, joten olisi hyvä, jos heidät voitaisiin keskittää yhteen paikkaan. Hämeenlinna on maantieteelliseltä sijainniltaan optimaalinen paikka ja siellä on kehitetty toimintaa kuten esimerkiksi äiti-lapsi-työtä, Räsänen sanoo.

Tulijat usein heikossa kunnossa

Huumausainetuomiota istuva Mirjamille Hämeenlinnan vankila tuli tutuksi ensimmäisen kerran jo 25 vuotta sitten.

– Vaikka ollaan naisten vankilassa, miehet ovat vieneet meiltä koko ajan enemmän tilaa. Itse viihdyn vankisairaalan päihteettömällä puolella, jossa meininki on rauhallisempaa ja turhat puheet jäävät pois, Mirjami sanoo.

Hän vahvistaa tutkijan havainnon siitä, että naiset ovat vankilaan tullessaan miehiä heikommassa kunnossa. Urheilullisena ihmisenä hän kokee olevansa poikkeus.

– Ehkä se on pärjäämiseni salaisuus. Olen osastoni toiseksi vanhin. (LM-HäSa)