Kanta-Häme

Naivismi ei mahdu lokeroon

Jorma Tabell pirautti kuudelle naispuoliselle ja kuudelle miespuoliselle kollegalleen. Häntä kiinnosti tietää, mikä naivistitaiteilijoiden mielestä on taiteen tehtävä ja mihin he itse taiteen tekemisessä pyrkivät.
 
Tabell purki saamansa vastaukset Neljännessä naivismiseminaarissa, joka järjestettiin viime viikolla Verkatehtaalla.
 
– Tekniikka tai rahat eivät ole maalaamisen intentioita. Yleisöä arvostettiin palautteen antajana, ei ostajana. Olen tästä iloinen, jopa liikuttunut, summasi Tabell.
 
Vastauslistat molempiin kysymyksiin olivat pitkät. Taiteen tehtäväksi naivistit mainitsivat mm. hyvän mielen tuottaminen, elämysten siirtäminen, rajojen rikkominen ja maailman paremmaksi muuttaminen. 
 
Taiteilijalle itselleen maalaaminen voi olla sisäistä pakkoa, itsetunnon rakentamista, keskustelua maailman kanssa ja yhteisöllisyyttä. Joku mainitsi myös poliittisen näkökulman. Tuttuja teemoja kaikessa taiteen tekemisessä. 
 
Näistä yhteisöllisyys toteutui ainakin seminaarissa, johon osallistui runsas kaksikymmentä naivismin harrastajaa ja jossa puhuttelu käytiin etunimillä.
 
Täytyykö osata tekniikka?
Keskustelu ei äitynyt erityisen kiihkeäksi, vaikka ilmaan heitettiin jokunen provosoivakin piikki.
 
– En halua loukata, mutta naivismi on helppoa katseltavaa ja sanon tämän kolmen vuoden kokemuksella, totesi Naivistit Iittalassa -säätiön toiminnanjohtaja Irene Wai Lwin Moe. 
 
Hänen mielestään yksi taiteen tärkeistä tavoitteista on herättää ihminen horroksesta.
 
– Naivismi on omaperäinen kerronnan kieli, ei ismi. Sen tapa tarkastella maailmaa on optimistinen, mutta juhannusyön sijasta aiheena voi olla Ranskan vallankumous tai Jeesuksen elämä, jatkoi Wai Lwin Moe.
 
Tabell sanoi haluavansa olla kauneuden, harmonian ja tasapainon tavoittelija, elämän mystiikan kuvaaja sekä silta toisen ihmisen tunteisiin.
 
– Taiteen tekemisen palo on tärkein!
 
Joukossa oli myös tekijöitä, joiden tavoitteena on mahdollisimman kova ammattitaito ja rahan ansaitseminen.
 
– Minulla on pyrkimyksenä, että tekniikka on kunnossa. Haluan tienata tällä elantoni, ilmoitti Kikka Nýren.
 
Pitääkö kehittyä?
Iittalan naivistinäyttelyissä saattaa tulla mieleen, että nämä työt on tullut nähtyä ennenkin. Toisaalta samojen tekijöiden tutunoloiset työt myydään kesä toisensa jälkeen kaikkein nopeimmin. 
 
Päivi Viherluodon mielestä taiteilija on leikkivä ihminen, jolle kokeileminen on luontaista. Joskus kokeilu kantaa kaunista hedelmää vasta aikojen saatossa. Hän kertoo tarinan Reidar Särestöniemestä. Kun materiaalikokeiluistaan tunnettu taiteilija sai teoksensa ostajalta kitkerän puhelun rapistuvasta taideinvestoinnista, oli Särestöniemi kysynyt: ”No, näkyykö sigeneeraus vielä?”
 
– Ehkä Iittalassa pitäisi tapahtua uudistumista ostajissa, heitti Tabell. (HäSa)