Kanta-Häme

Näkövamma ei estä pyöräilijä Pauliina Hatusta tavoittelemasta pääsyä paralympialaisiin

Pauliina Hatunen rakastaa pyöräilyä.
Pauliina Hatusen näkökenttä on 40 astetta. Kun hän ajaa omalla pyörällään, hän seuraa edessä kulkevan takapyörää ja kuuntelee kartturin ohjeita. Edellä menijä kertoo, milloin pitää hidastaa, ja varoittaa, jos oikealta tulee ulkoilija ja auto vasemmalta. Kilpailut hän ajaa tandempyörällä pilottinsa Tiina Niemisen kanssa. Kuva: Pekka Rautiainen

Retinis pigmentosa. Verkkokalvorappeuma.

Näitä sanoja hattulalainen Pauliina Hatunen on saanut toistaa lukuisia kertoja jo kahdeksan vuoden ajan aina, kun hänen näkövammansa on selvinnyt keskustelukumppanille. Sairauteen ei ole olemassa hoitoa, ei edes ennustetta. Se etenee yksilöllisesti.

– Menin Parolassa hakemaan uusia silmälaseja, koska näin huonosti hämärässä. Silmälääkäri näki verkkokalvolla muutoksia ja passitti jatkotutkimuksiin, Hatunen muistelee.

Silmälääkärin antama diagnoosi tuntui kamalalta ja vaati prosessointia.

– Antoihan se myös vastauksia kysymyksiin. Miksi tavarat putoilevat, vesilasi kaatuu tai miksi en erota tavaroita pöydällä.

Lääkärin mukaan Hatusen näkövamma oli haitta-asteina ilmoitettuna 80 prosentin luokkaa. Tuon lukeman verran sen pitäisi haitata hänen elämäänsä.

Hatunen ei kuitenkaan ole alistunut lääkärin langettamaan lukuun. Hän työskentelee esimerkiksi edelleen täyspäiväisesti. Yhdessä siskonsa Piia Hatusen kanssa he ovat pyörittäneet jo kymmenen vuoden ajan vanhempiensa jalanjäljissä pyöräliikettä Parolassa. Työn lisäksi ja vastapainona Hatunen pyöräilee ja kilpailee parapyöräilyssä MM-tasolla.

– Vaikka näkö on tärkein aisti ja on kamalaa menettää se, en ole jäänyt surkuttelemaan. Näkövamman myötä elämääni on tullut myös uusia ihmisiä, pyöräily ja paraurheilu yhteisöineen. Vaikeampi asia tämä on ollut läheisilleni, Hatunen pohtii.

Hatunen on aina harrastanut pyöräilyä. Lajissa kiehtoo vauhti ja sen kestävyysurheilun luonne.

Luonnollisesti näkökyvyn heikkenemisellä on vaikutusta Hatusen elämään. Arki on suunnitelmallista, eivätkä ex tempore -asiat onnistu.

– On pakko miettiä etukäteen menot, miten menen ja kenen kanssa. Sen takia uskon, että tämä urheilukin sopii minulle hyvin, koska se rytmittää elämää.

Hatunen kilpailee tandempyörällä yhdessä pilottinsa Tiina Niemisen kanssa. Tänä vuonna ajokilometrejä on kertynyt mittariin jo noin 8 000, ja treenaamiseen uppoaa viikoittain yli kymmenen tuntia.

Elokuussa parapyöräilyn MM-kisoissa Italiassa pari sijoittui sekä aika-ajoissa että maantieajoissa kymmeneksi. Heinäkuun maailmancupissa Hollannissa he saavuttivat maantiekilpailun viidennen ja aika-ajojen kuudennen sijan.

– Maailman-rankingissa olemme nyt kuudensia, Hatunen sanoo.

Naiset pääsivät ensi kaudeksi huippu-urheiluyksikön myöntämän parapyöräilyn valmennustuen piiriin. Tavoitteena on haalia kasaan Tokion paralympialaisten edellyttämät maapisteet. Siihen on mahdollisuus, jos vain parivaljakko pysyy terveenä ja treenaaminen sujuu.

Hatusen näkökyvyn heikkenemisen voi mitata vuosissa.

Viisi vuotta sitten tarkan näön alue oli kokonaan terve, nyt siitä on jäljellä 30 prosenttia. Tarkan näön alueen ansiosta Hatunen pystyy lukemaan ja kirjoittamaan.

Usein häntä pyydetään kuvailemaan maailmaa, joka naisen eteen avautuu.

– Sitä on hirvittävän hankala kuvata, koska sairaus etenee hitaasti ja sopeudun aina huomaamattani uuteen tilanteeseen. Näen asiat, jotka ovat suoraan edessäni, mutta en pysty sanomaan, mitä on oikealla tai vasemmalla. Syksyt ovat pahoja, kun on pimeää ja tuntuu kuin joku sammuttaisi valot, hän kuvailee.

Hatunen ei harmistu, vaikka häneltä kysytäänkin näkövammasta. Hatunen kertoo asiasta avoimesti, eikä ihmisten utelu häntä ärsytä.

– Toki täytyy miettiä, kenelle minun tarvitsee näkövammastani kertoa tai missä yhteydessä se on järkevää tuoda esille. On mietittävä, miten paljon ihmiset suvaitsevat erilaisuutta. HÄSA

Pauliina Hatunen

Paraurheilija. Ikä 40.

Perheeseen kuuluu aviomies.

Pyörittää siskonsa Piia Hatusen kanssa pyöräliikettä Hattulan Parolassa.

On treenannut kolmen vuoden ajan yhdessä pilottinsa Tiina Niemisen kanssa tandempyörällä.

Hatusen ja Niemisen tavoitteena on saavuttaa naispaikka Tokion paralympialaisiin vuonna 2020.

Oletko kunnianhimoinen?

”Olen. Kunnianhimoni näkyy siinä, että tykkään harjoitella ja tehdä harjoitukset mahdollisimman hyvin. Koko elämä pitää olla balanssissa: lepo, työ ja harjoitukset. Muuten ei saavuta unelmiaan tai tavoitteitaan.”

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

”En mieti elämää pitkälle. Näkövamman myötä ajattelumalli on muuttunut niin, etten tee pitkän ajan suunnitelmia. Toivottavasti saan nähdä mahdollisimman pitkään.”

Miten näkövamma on muuttanut sinua ihmisenä?

”Olen nykyisin tarkempi siitä, miten käytän aikaani. Rakastan pyöräilyä ja haluan käyttää siihen aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kieltäydyn monesta muusta asiasta. Olen opetellut sanomaan ei.”