Kanta-Häme

Nappulasta tuli shakkilaudan daami

Pelaatko sinä? kysyy Qiyu Zhou, eikä kuvaaja pidä varaansa. Viime kerrasta shakin äärellä on ikuisuus, mutta voisihan noita vanhoja taitoja oikeastaan vähän verestellä.
Zhou on levittänyt kahvilan pöydälle kokoon rullautuvan shakkilaudan, joka kulkee näppärästi mukana pienessä putkikassissa.

Harrastumattoman haastajan alamäki alkaa mitä todennäköisimmin jo parista ensimmäisestä siirrosta, mutta Zhoun ilmeestä sitä ei voi päätellä. Hän tuijottaa nappuloita keskittyneesti. Siirtoaan empivälle vastapelurille herkeää myös neuvoja:

– Joo, kyllä sinä voit syödä sen.

Ei sillä, että neuvoista olisi pelastukseksi. Kymmenessä minuutissa valkea kuningas on joutunut ahdinkoon ja Zhou voittaa.

Kuinka monta siirtoa hänellä mahtoi jo olla suunniteltuna, kun vastustaja vielä puntaroi mielessään seuraavaa?

– Tässä ei tarvinnut miettiä kovin pitkälle etukäteen.

Olemme tavanneet Zhoun kanssa ennenkin. Silloin hänellä oli päässään saparot ja kainalossaan violetti Möhköfantti, jota hän puristi tiukasti itseään vasten shakkilaudan ääreen istahtaessaan. Zhou oli viisivuotias ja tuore shakin Suomen mestari alle 10-vuotiaiden sarjassa.

Tuolloin hänellä oli menestyksestään varsin mutkaton näkemys:

– Shakki on helppo peli.

Kymmenen vuotta on kulunut, ja Zhou on maailmanmestari. Enää hän ei yhdy saparopäisen itsensä näkemykseen.

– Ei tosiaan ole helppo peli nyt, kun pelaan MM-tasolla. Haluan voittaa ja tiedän myös, että se on mahdollista, jos vain yritän tarpeeksi.

Qiyu Zhou sai ensimmäisen shakkilautansa joululahjaksi nelivuotissyntymäpäivänsä alla. Nappulat olivat lasiset ja niin kauniit, että pelkästään nekin vetivät tyttöä puoleensa. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että kysymyksessä ei ollut pelkkä viehtymys nappuloihin.

Zhoun perhe oli muuttanut Kiinasta Ranskaan isän työn vuoksi. Kiinassa on vahva shakkikulttuuri, ja opetusta järjestetään jo hyvin pienillekin lapsille. Zhoun vanhemmilla oli molemmilla kokemusta shakista, tosin enimmäkseen kiinalaisesta shakista.

Ranskassa tyttö päätettiin panna shakkikerhoon kokeilemaan, kiinnostaisiko peli. Siellä kokeneemmilla pelaajilla oli vaikeuksia uskoa, että tämä oli vasta-alkaja.

Kun Zhou oli nelivuotias, perhe muutti Suomeen. Isä Jiehan Zhou aloitti työt VTT:llä Oulussa.

Tytär liittyi Shakki-77-nimiseen oululaiseen shakkikerhoon. Sillä oli nuoriakin jäseniä, mutta ei läheskään niin nuoria kuin Zhou. Pöydän toiselle puolelle istahti aina joku, jolla oli monin verroin ikää ja pituutta.

– Minun piti aina pinota kaksi kolme tuolia päällekkäin, jotta yletyin pelaamaan, Zhou muistelee.

Shakki-77:ssä tuolloin pelannut Jouni Tolonen muistaa hyvin, miten nelivuotias kiinalaistyttö ilmaantui paikallisiin shakkiympyröihin. Tolonen oli paikalla, kun Zhoun perhe Ouluun muutettuaan tuli itämaisten pelien iltaan kyselemään shakkikerhosta. Hän pelasi yhden pelin Zhouta vastaan ja huomasi, että nelivuotias pelasi jo aivan oikean näköistä shakkia.

Tyttö osallistui kerhon seuraavaan peli-iltaan, ja Tolonen esitteli hänet sanomalla: tässä tulee meidän kerhon seuraava maailmanmestari. Se sai kahvilaan kokoontuneen joukon hörähtämään.

– Enhän minä tietenkään voinut ihan tosissani olla, mutta ymmärsin kyllä, että Qiyu oli vähän harvinaisempi kyky, Tolonen sanoo.

Hänen mukaansa shakin pelaaminen nelivuotiaana on poikkeuksellista, sillä tavallisesti shakissa tarvittavat kyvyt kehittyvät vasta myöhemmin. Nuorimmat shakkikerhoon liittyneet ovat yleensä olleet kymmenen ikävuoden tietämillä.

Vuosikymmenet shakkia harrastanut Tolonen ryhtyi valmentamaan Zhouta. Hän valmisteli tälle oppitunteja ja opetti taktisia kuvioita. Hän käytti matkoilta ostamiaan shakkikirjoja, etenkin laadukasta venäläistä shakkikirjallisuutta.

Nelivuotiasta ei tietenkään voinut opettaa niin kuin aikuista. Taukoja pidettiin ja välillä leikittiin ja pelattiin jotain ihan muuta kuin shakkia. Tolosen mukaan Zhousta huomasi jo pienenä, että tällä on erinomainen keskittymiskyky ja kyky oppia uutta.

– Kun opetin hänelle uuden kikan eli jonkin shakkistrategisen jutun, hän pystyi käyttämään sitä jo seuraavassa turnauksessa.

Zhou pelasi jo varhaisessa vaiheessa kilpailuissa, joissa ei ollut lasten sarjoja.

Tolonen kertoo, että vaikka ei voinut edes odottaa, että nelivuotias osaisi käyttää lopun voittomahdollisuuden hyväkseen veteraanipelaajaa vastaan pelatessaan, Qiyu pelasi usein niin, että vielä loppuvaiheillakin hänellä oli täydet mahdollisuudet voittaa.

– Shakki on siitä jännä peli, että 75-vuotias voi pelata 4-vuotiasta vastaan tasavertaisesti.

Ensimmäiset shakin nuorten SM-kilpailut, joihin Qiyu Zhou osallistui, järjestettiin kesäkuussa 2005.

Tolonen ei osannut etukäteen arvailla tulosta, sillä hän ei tiennyt, millä tasolla alle 10-vuotiaat SM-kisoissa pelasivat.

Zhoun vanhemmat sen sijaan olivat tyttärensä menestyksestä varmoja. He olivat sanoneet Toloselle heti alussa, että jos tämä vain osaisi valmentaa, tyttö voittaisi Suomen mestaruuden viisivuotiaana.

Zhou itse muistaa sen, kun hän voitti, mutta ei juuri muuta. Tolosen mieleen on jäänyt esimerkiksi se, että viisivuotiaan kisaajan piti ottaa pelien välissä päiväunet, mikä ei ollut alle 10-vuotiaiden sarjassa aivan tyypillistä. Suurin osa siinä pelaavista oli 10- tai 9-vuotiaita.

Viimeinen peli oli niin jännittävä, että Tolosen piti välillä lähteä pois salista.

– Qiyulla hermot kestivät. Huomasin silloin, että hän ei jännittänyt peliä vaan pystyi keskittymään siihen täysin.

Zhou sanoi jo nelivuotiaana Kalevan jutussa haluavansa shakin maailmanmestariksi. Syksyllä 2014 haaveesta tuli totta. Zhou otti voiton alle 14-vuotiaiden tyttöjen sarjassa Etelä-Afrikan Durbanissa järjestetyissä MM-kisoissa.

Silloista kotimaataan Kanadaa edustanut Zhou pelasi yhdennentoista ja viimeisen pelinsä venäläistä Anastasia Kozinaa vastaan. Peli kesti neljä viisi tuntia ja päättyi tasapeliin. Voittaja selvisi vertailussa, jonka tulos julkistettiin pari tuntia pelin päättymisen jälkeen.

Zhou odotti tuloksen selviämistä hotellilla eikä uskaltanut mennä katsomaan tietokoneelta, kun se viimein tuli. Hänen kaverinsa katsoivat sen ja ilmoittivat, että kannattaisi tulla koneelle.

– Se oli todella hauskaa!

Zhou ei ajattele olleensa minkään sortin lapsinero. Hän on aina pitänyt erilaisista urheilulajeista ja peleistä. Shakki on ollut yksi harrastus muiden joukossa – toki niistä kaikista rakkain.

Zhou pitää shakista, koska hän pitää asioiden perusteellisesta miettimisestä ja suunnittelusta.

– Shakki vaatii kärsivällisyyttä, vahvaa tahtoa ja periksiantamattomuutta. Häviäminen on tuskallista, mutta siihenkin tottuu.

Shakin vuoksi Zhou pääsee myös matkustamaan paikkoihin, joihin ei ehkä tulisi mentyä muuten. Hän on tehnyt pelimatkoja esimerkiksi Vietnamiin, Brasiliaan ja Islantiin. Samalla hän on solminut ystävyyssuhteita eri puolille maailmaa.

Shakkiammattilaiseksi Zhou ei aio, vaan tänä syksynä aloitettu lukio on nyt etusijalla. Tulevaisuudessa hän tahtoisi työskennellä diplomaattina. Kielistä sujuvat jo englanti, kiina, suomi ja ranska, ja Zhou haluaa opiskella myös ruotsia.

Lähiviikkoina shakki kahmaisee kuitenkin tavallista enemmän aikaa, sillä Zhou matkustaa Kreikkaan kilpailemaan jälleen maailmanmestaruudesta – tällä kertaa alle 16-vuotiaiden tyttöjen sarjassa. Zhou muutti kuukausi sitten takaisin Suomeen mutta edustaa kisoissa vielä Kanadaa.

Zhoun tyyliin ei kuulu uhota, eikä hän tee sitä nytkään. Kun tiedustelee hänen odotuksiaan, hän tyytyy toteamaan:

– Siellä on todella vahvoja tyttöjä.

Niin on. Muun muassa hän itse.

Päivän lehti

21.1.2020