Kanta-Häme

Narkkari on jonkun lapsi

Epäilyttävä ja sekavasti käyttäytyvä hiippari on samanlainen ihminen kuin sinä ja minä.

– Huumeongelmaisia pidetään edelleen toisen luokan kansalaisina, mutta suoneen piikittäminen ei vähennä kenenkään ihmisarvoa, sanoo Kanta-Hämeen Irti huumeista ry:n vapaaehtoistyöntekijä Maari Somervuori.

Tuomitseminen ei johda mihinkään

– Jotkut aloittavat päivänsä särkylääkkeellä ja toiset saapuvat joskus hiprakassa töihin. Ei sitä tule ajatelleeksi, että kyseessä on oikeastaan sama ongelma kuin huumeidenkäyttäjillä, Somervuori sanoo

Yli kymmenen vuotta huumetyötä tehneen Somervuoren näkemys huumeidenkäyttäjistä poikkeaa yleisestä käsityksestä. Ennakkoluulot ja ihmisen tuomitseminen eivät hänen mukaansa aja kenenkään etua.

Avoimuus ja asioista puhuminen sen sijaan voisivat auttaa.

Jokaisessa yhteiskuntaluokassa on huumeidenkäyttäjiä ja kokeileminen aloitetaan nykyään jopa alakouluiässä.

– Vanhempien pitää olla kiinnostuneita oman lapsen ja myös tämän kavereiden tekemisistä. Asioihin pitää uskaltaa puuttua, Somervuori sanoo.

Hänen mukaansa huumekokeiluihin pitäisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

– Eivät nuoret kaduilta huumeita hanki, vaan kavereiltaan.

Vertaistuki lievittää syyllisyydentunnetta

Irti huumeista ry:n vertaistukiryhmässä kokoontuvat huumeidenkäyttäjien läheiset. Läheistyö on Somervuoren mukaan yksi yhdistyksen tärkeimmistä työalueista. Ihminen ei voi auttaa, jos on itse lopussa.

– Läheisen huumeiden käyttö sairastuttaa koko perheen, Somervuori sanoo.

Vertaistukiryhmässä jaetaan kokemuksia ja tunteita, joista ei tule puhuttua työpaikan kahvihuoneessa. Samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa ahdistavat tunteet saavat nousta pintaan.

– Välillä itketään, välillä tilanteesta heitetään vitsiä, Somervuori sanoo.

Päällimmäisinä tunteina läheisen huumeongelmasta ovat toivo raitistumisesta ja pelko kuolemasta.

– Läheinen, useimmiten äiti, miettii, mitä on tehnyt väärin.

Muiden tuen ja tarinoiden myötä oma syyllisyys lievittyy.

Vertaistukiryhmässä oman läheiskokemuksensa vuosia sitten jakanut Merja Kytöaho toimii Kanta-Hämeen yhdistyksen aluevastaavana.

– Vertaistuki on melko ainutlaatuista terapiaa, Kytöaho sanoo.

Aina on mahdollista päästä kuiville

Huume-elämästä irti pyristelevä ihminen ei usein pysty raitistumaan yksin.

Kytöaho kertoo, että usein raitistumisen taustalla on tapahtuma, joka pysäyttää miettimään, mihin suuntaan on menossa.

Huumeidenkäyttö on niin iso osa elämää, että ihminen tarvitsee aineiden tilalle jotain korvaavaa. Se voi olla usko, rakastuminen taikka mielekäs työ tai harrastus.

Irti huumeista ry kouluttaa vapaaehtoisia tukihenkilöitä, jotka auttavat huumeidenkäyttäjiä esimerkiksi vaikeissa tilanteissa ja retkahdusten aikana.

Kytöaho sanoo, että vaikka halun päästä aineista eroon täytyy lähteä käyttäjästä itsestään, tukihenkilö on raitistumisvaiheessa iso apu.(HäSa)