Kanta-Häme

Naurun takana on  Dahlman

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Dahlman paljastaa huippusuositun ja moneen kertaan palkitun Siskonpedin salaisuuden. Tällä reseptillä ovat syntyneet hitit kuten Viinapäivä ja sketsi, jossa äiti istuu koneella kaunistelemassa elämäänsä somessa. Viinapäivää on katsottu Youtubessakin 1,3 miljoona kertaa, ja se palkittiin myös Vuoden raittiusteko -tunnustuksella.

Siskonpedin hillittömiä havaintoja elämästä on luvassa lisää taas ensi syksynä, sillä sarjan kolmatta kautta tehdään jo täyttä höyryä.

– Yksi uusi sketsi piti juuri jättää kokonaan pois, kun näimme hyvin samanlaisen Inside Amy Schumer -sarjassa, Dahlman tunnustaa.

Siskonpedissä ja juuri Yle Areenaan tulleessa Amy Schumerin sarjassa on tosiaan paljon samaa, mutta esikuva Schumer ei ole.

– Siskonpedin aloittaessa Amy tunnettiin Suomessa vain stand up -koomikkona. Brittiläinen Smack the Pony (Ponille kyytiä) on sen sijaan ihan selkeä esikuva. Tosin siinä oli sellaiset 60 käsikirjoittajaa, kun meitä on viisi, Dahlman naurahtaa.

Itku ei auta, sillä nykyään katsojista on kilpailtava maailman parhaita vastaan, vaikka budjetit ovat aivan eri luokissa.

Silloin ratkaisevat kekseliäät tekijät. Sellaiset kuin Anna Dahlman. 

Dahlmanin huumori on Siskonpedin lisäksi kuulunut kotimaisissa viihdeohjelmissa jo vaikka missä: hän oli YleLeaksin vastaava käsikirjoittaja vuosina 2011–2013, käsikirjoittajana Hyvien ja huonojen uutisten parhaina vuosina 2012–2015 ja vakipanelistina Antti Holma Show’ssa sekä pääkäsikirjoittajana Nieminen & Lahtinen Show’ssa.

Draamaa hän ehti kokeilla jo aiemmin, mutta vasta komedia tuntui omalta. 

– Mielestäni komedia on kuninkuuslaji. Jos komedia ei naurata, siinä ei ole mitään. 

Ei Dahlmankaan ole aina ollut hauska – tai ei hän ainakaan itse ole tunnistanut piirrettä ennen kuin vasta aikuisena. 

– En ollut mikään luokan pelle. Tosi harvoin tytöt ovat, koska siitä on sosiaalisen statuksen saamiseksi paljon vähemmän hyötyä tytöille. Se tulee vasta myöhemmin elämässä, jos silloinkaan,

Dahlman sanoo ja nauraa heleästi päälle, kuten melkein joka välissä. 

Hän väittää valinneensa nokkeluuden, koska ulkonäkö ei riittänyt huomion saamiseksi. 

Huumorin tekemistä Anna on harjoitellut jo hyvin pienestä. Hänen paras ystävänsä on vauvaiästä asti ollut stand up -koomikkona tunnettu Ida Grönlund.

– Ida saattoi soittaa yöllä ja herättää, kun piti kehittää joku ruotsalaisvitsi loppuun.

Nykyisin samanlaisia yösoittoja tulee lähinnä näyttelijä ja käsikirjoittaja Niina Lahtiselta. Komiikan tekeminen ei siis ole vieläkään kellokorttihommaa, vaikka Dahlman on turvallisesti Yellow Filmsin palkkalistoilla.

Dahlman oli avoin ja esiintymishaluinen lapsi. Tiettävästi ensimmäisen esityksensä Dahlman orkesteroi, kun hänen pikkuveljensä syntyi vuonna 1983. Kolmevuotias Anna ei voinut käsittää, miksi ihmiset tulivat katsomaan vauvaa, vaikkei se osannut yhtään mitään. Onneksi hän osasi jo kaikenlaista. 

Ensimmäinen ohjaustyö syntyi iltapäiväkerhossa. Se mukaili Eija Ahvon ja Susanna Haaviston Max ja Moritz -musikaalia. 

– Olen aina ollut kauhea besserwisser. Hyvin pienestä saakka minun on pitänyt saada viimeinen sana. Itseänihän tosin sellaiset ihmiset ärsyttävät hirveästi, Dahlman nauraa.

Kirjoittaminen oli Dahlmanin suurin vahvuus jo koulussa. Hän kiittää äidinkielenopettajiaan, joista yksikään ei ollut kielioppinatsi. 

– Kirjoitin kymmensivuisia aineita, jotka olivat aivan täynnä kirjoitusvirheitä. Opettajani osasivat onneksi kannustaa hyvästä sisällöstä ja kehottivat jatkamaan. Esimerkiksi Minna Uusi-Rauva rohkaisi minua hakemaan Helsinkiin Kallion ilmaisutaidon lukioon.

Kallion lukio oli täynnä paljon vielä Annaa esiintymishaluisempia nuoria, joten hän väistyi taka-alalle ja panosti kirjoittamiseen. Lukion jälkeen hän päätyikin Helsingin ammattikorkeakouluun Stadiaan lukemaan elokuva- ja tv-käsikirjoitusta. 

Vasta opiskeluaikana Dahlman alkoi uskoa olevansa hauska. Kaverit käytännössä ilmoittivat hänelle, että hän on komediakirjoittaja. Ensimmäinen puhdas komediateksti oli testikäsikirjoitus  Pasilaan, johon haettiin uusia käsikirjoittajia. Sarjan luoja Atte Järvinen luki tekstejä läpi. 

– Minun käsikseni kohdalla hän pysähtyi, että hei, tämä ei ole ihan paska, kukas tämän on kirjoittanut?

Testikäsikirjoitusta oli ollut kiva ja helppo tehdä. Kaikki ne asiat, joista Dahlman oli saanut draamaa kirjoittaessaan negatiivista palautetta, olivatkin nyt eduksi. 

– Juttuni lähtevät aina ihan käsistä ja kummalliseen suuntaan, Dahlman selittää.

Pasila jäi tekemättä, koska Dahlmanille avautui vastaavan käsikirjoittajan paikka YleLeaksista, josta sai tavallaan alkunsa myös Siskonpeti-sarja. Poliittista satiiria tehdessään Dahlman tutustui Niina Lahtiseen, 
Pirjo Heikkilään, Krisse Salmiseen, Joonas Nordmaniin, musiikkivelho Katja Lappiin ja tuottaja Julia Jokiseen, jotka lähtivät kaikki mukaan myös Siskonpetiin. 

Siskonpetiä on sanottu Suomessa täysin uudenlaiseksi ja myös feministiseksi komediasarjaksi. Anna Dahlman vakuuttaa, että he eivät miettineet naisasiaa etukäteen ollenkaan. 

– Sanna Stellan, joka on fiksuin ja vanhin meistä, sen sitten nosti esiin. Hän sanoi, että kaikki toimittajat tulevat tarttumaan naiskysymykseen. Oikeasti meidän ajatuksemme oli vain näyttää ne todelliset tunteet ja motiivit, jotka tilanteiden taustalla ovat.

Siskonpedin porukka pohti asiaa alkuun paljonkin. 

Miksi miehet tekevät komediaa, mutta naiset naiskomediaa? 

– Halutaanko jossain nähdä ”vahvoja miesrooleja” tai ”vahvaa miestarinaa”? Vahvoista naistarinoista puhutaan kaiken aikaa. Minä haluan nähdä kaikenlaisia naisia ja kaikenlaisia tarinoita.

Dahlmanin on vaikea nähdä Siskonpetiä silti tasa-arvotyönä.

– Enhän minä voi kirjoittaa mistään muusta kuin naisnäkökulmasta. Tai voin, ja taitavat kirjoittajat osaavat kirjoittaa vaikka tsekkoslovakialaisen sukan näkökulmasta, mutta se vaatii paljon taustatyötä ja on hankalampaa.

Naisilta Siskonpeti sai heti valtavan kiittävän palauteryöpyn. Naiset kokivat, että sketsit olivat kuin suoraan heidän elämästään. 

– Toisen kauden jälkeen miehiltä tuli palautetta, että sarja on myös hyvin opettavainen, Dahlman nauraa.

Hyvä huumori on nimenomaan yllättävää. Dahlman rakastaa etenkin brittikomiikkaa, mutta myös amerikkalaisten surumielisiä komedioita, kuten Little Miss Sunshine tai Broken Flowers. 

– Monty Pythonin The Meaning of Life räjäytti tajuntani joskus teini-ikäisenä. Se oli niin absurdia ja anarkistista.

Stand up on Dahlmanille yksi rakkaimmista komiikan lajeista. Hänen mielestään juuri stand up on komedian puhtain muoto. 

– Siinä ei ole mitään muuta kuin koomikko, hänen juttunsa ja välitön palaute yleisöltä. Se on raaka, mutta onnistuessaan äärimmäisen kiehtova laji. 

Dahlman tarjoaa esimerkiksi amerikkalaisen stand up -tähden Louis C.K:n, jonka keikan hän koki Tukholman Globenissa.

– Mies tuli lavalle likaisessa t-paidassa, ilman mitään musiikkia ja erikoisvaloja ja alkoi kertoa juttujaan. Muutaman minuutin kuluttua koko 10 000-päinen yleisö oli täysin hänen näpeissään. Se oli huikeata!

Dahlman myöntää, että oman stand upin tekeminen hieman jo polttelee. Ennen stand up -pelkojen selättämistä Dahlman  tarttuu kuitenkin toiseen isoon mörköön: pitkän elokuvan ohjaamiseen. Hän ohjaa Tiina ja Sinikka Nopolan kirjoittaman Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. 

– Minun on aina ollut hirveän vaikea tehdä päätöksiä. Nyt en tee käytännössä mitään muuta kuin päätöksiä. 

Elokuvaohjaajana Dahlmanin pitää ottaa kantaa elokuvan mainosjulisteen tekstin fontista lähtien aina näyttelijöiden vaatteiden materiaaleihin saakka.

Dahlman mainostaa saaneensa elokuvaan myös Suomen parhaat koomikot. Aikuisrooleissa nähdään muun muassa Aku Hirviniemi, Janne Kataja ja Niina Lahtinen. Joku voisi sanoa heitä myös Suomen kuluneimmiksi kasvoiksi. 

– Minun mielestäni projektiin pitää ottaa ne näyttelijät, jotka sopivat siihen parhaiten. Tarinan poliisithan ovat Janne ja Aku. Koko elokuvan idea on tullut Nopoloille Akun ja Jannen ystävyydestä. Ja Hanna Kattilakosken hahmo on ilmiselvä Niina Lahtinen! 

Dahlman muistuttaa myös, että siihen on syynsä, miksi samoja näyttelijöitä käytetään. Eikä se syy ole vain riskejä kartteleva tuottaja.

– Ne ”samat naamat” ovat hyviä. Olen ohjaajana kokematon, joten ympäröin mielelläni itseni minua kokeneemmilla tekijöillä.

Tekijäkaartissa onkin Lahtisen lisäksi liuta muitakin Siskonpedistä tuttuja nimiä.

– Olen kaappikonservatiivi: kun olen löytänyt hyvät, en päästä irti.

Päivän lehti

28.10.2020

Fingerpori

comic