Kanta-Häme

Naurusta on vain lyhyt matka itkuun

Sirkustaiteilija Pekka Laamasella on tarkka silmä.

Hän sanoo pystyvänsä melkeinpä aistimaan yleisön joukosta koulukiusaajat ja koulukiusatut.

Laamasen luoma koulukiusattu klovni syntyi opiskeluaikana oikeastaan puolivahingossa.

Kiusaamisen kohteeksi joutunut klovnihahmo hakee miimisesti kontaktia muihin ihmisiin. Kun hyväksyntää ei tule, vaikuttaa siltä, että hahmo muuttuu vähitellen kiusaajiensa kaltaiseksi.

Kouluissa esiintyessään Laamanen kuitenkin huomasi, että hahmo sai ihmiset reagoimaan hyvin voimakkaasti.

Kiusaamisen kohteeksi joutuneet paljasti hämmennys, kiusaajat taas käänsivät katseensa.

Opiskeluaikansa jälkeen Laamasen piti lähteä kiertämään kouluja klovnihahmonsa kanssa.

Oma lapsi sairastui kuitenkin syöpään, ja niin hahmo joutui kaapin perukoille. Lapsen sairastaessa koko sirkustelu alkoi tuntua täysin absurdilta touhulta.

Sitten Laamanen teki sen, minkä parhaiten taisi: lapsensa sairaalajakson aikana hän ilahdutti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olleita lapsipotilaita tempuillaan.

Jonkinlainen käänne tapahtui, kun tempuista innostunut pieni leukemiapotilas lähti kävelemään. Lapsi käveli, vaikkei hänen pitänyt pystyä niin tekemään.

– Huomasin, mikä vaikutus tekemiselläni oli.

Oma lapsi on parantunut, ja kuluneen vuoden ajan Laamanen on tehnyt sirkusta vapaaehtoisena Turun yliopistollisen keskussairaalan neljällä lastenosastolla.

Ensi vuonna hän esiintyy samassa paikassa apurahan turvin.

Haaveissa itää tutkimushanke, jonka tavoitteena olisi selvittää, millä tavalla esimerkiksi sirkustaide vaikuttaa sairaalaympäristössä paranemiseen.

Sitten Laamanen penkoi klovnihahmonsa kaapista.

Kuluvalla viikolla turkulaisen sirkustaiteilijan luoma hahmo kävi virittelemässä kiusaamisaiheista keskustelua Lyseon yläkoululla Hämeenlinnassa.

33-vuotiaalla Pekka Laamasella ei itsellään ole juuri minkäänlaista suhdetta koulukiusaamiseen.

Laamanen ei ollut kiusaaja eikä kiusattu, toki myöntää saattaneensa joskus osallistua johonkin pieneen sanalliseen tölvimiseen kouluaikoinaan.

Koko klovnihahmo sai aikoinaan alkunsa siitä, että Laamanen halusi tutkiskella huumorin keinoin vaikeaa asiaa.

– Nauru ja itku ovat lähellä toisiaan, hän sanoo.

Laamasen klovnihahmo ei tarjoa ratkaisua koulujen kiusaamisongelmaan, mutta hän toivoo hahmonsa auttavan avaamaan ihmisten sisälle syntyneitä ja kiusaamisen aiheuttaneita lukkoja.

Esityksen jälkeen kaikkea nähtyä ja kuultua olisi hyvä purkaa hetki yhdessä.

Itse asia, koulukiusaaminen, taas on ikuisuusaihe, joka tuntuu nousevan aina säännöllisin väliajoin pintaan.

– Koulukiusaaminen olisi yksinkertaisesti ratkaistavissa, mutta yhteiskunta ei tue tähän.

– Aiheesta pitäisi pystyä keskustelemaan rehellisesti. Nyt tilanne on se, että koulut eivät halua leimautua kiusaamisen takia ja vanhemmat eivät halua puhua aiheesta, Laamanen sanoo.

Hetkinen. Jos ikuisuusaiheeseen on olemassa ratkaisu, niin mikä ihme se mahtaa olla?

– Kuunteleminen ja keskusteleminen, sanoo Laamanen.

Hänen mielestään suomalainen keskustelukulttuuri kaipaa ryhtiä, ja pohja keskustelulle ja tunnepuheelle luodaan jo kotona.

Apua olisi silläkin, jos eri-ikäiset ihmiset olisivat nykyistä enemmän tekemisissä keskenään.

– Jos jokainen tuntee paikkansa ja uskaltaa avata suunsa, ei ongelmia pitäisi syntyä. HÄSA