Kanta-Häme

Neljä näkökulmaa työstä

Työelämää koeteltiin eilen lauantaina neljästä hyvin erilaisesta näkökulmasta. Paneelikeskustelijoiksi Arvokeskustelijat ry:n puhetilaisuuteen oli kutsuttu perussuomalaisten Hanna Mäntylä, sosiaalidemokraattien Jukka Gustafsson, keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja kokoomuksen Kimmo Sasi.

Kysymykset panelisteille laativat poliittiset nuorisojärjestöt. Niitä edustamassa ja kysymyksiä esittämässä olivat Maria Ohisalo vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitosta, Antti Kurvinen keskustanuorista sekä Svensk Ungdomin puheenjohtaja Niklas Mannfolk.

Onko ihmiselämä arvokas ilman työtä?

Panelisteilta pyydettiin mielipidettä siitä, määritteleekö ihmisen tuottavuus työelämässä nykyään hänen arvonsa.

– Vapaamatkustajia ei voi olla. Työtä on tehtävä, jotta voi nauttia yhteiskunnan eduista, Sasi sanoi.

Anttila kommentoi vuorollaan, että työ on itseisarvo.

– Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet tehdä työtä. Jos työntekoon ei kykene, silloin yhteiskunnan pitää tulla apuun.

Mäntylän mukaan maksamalla veroja sosiaalituistaan ja ostoksistaan työtä tekemättömätkin osallistuvat yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Gustafsson kommentoi taas, ettei ihmisarvoa voi mitata työllä.

– Työnkäsitettä pitää avartaa ja pyrkiä täystyöllisyyteen. En halua yhteiskuntaa, jossa ihmiset jaetaan luokkiin sen mukaan, mitä he tuottavat.

Täystyöllisyys ja nuorisotyöttömyys

Täystyöllisyyttä sivuttiin useassa vaiheessa keskustelua.

– Täystyöllisyys on kaunis ajatus, mutta hankala toteuttaa, Mäntylä sanoi.

Hän kiinnittäisi ennemmin huomion työssä jaksamiseen, työhyvinvointiin ja nuorisotyöttömyyteen.

Mäntylän mukaan nykyinen koulutusjärjestelmä ei pysty vastaamaan nuorten tarpeisiin.

– Heille pitää saada enemmän vaihtoehtoja, esimerkiksi oppisopimuskoulutusta pitäisi hyödyntää tehokkaammin.

Panelisteilta kysyttiin myös muun muassa sitä, minkä arvon varaan sosiaalitukijärjestelmän pitäisi rakentua.

Sasin mukaan avainarvo on työnteko, Gustafsson taas piti tärkeimpänä kohtuullisuutta. Mäntylän mukaan järjestelmän tukipilari pitää olla se, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus elää hyvää elämää. Anttila sanoi, että sosiaalitukijärjestelmän pitää rakentua ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden varaan.

Monet ulkona työelämästä tahtomattaan

Panelistit nostivat esille myös seikan, että yhteiskunta rajaa joiltakin ihmisiltä oikeuden olla työelämässä.

Sasi ja Anttila kiinnittivät huomiota siihen, että samaan aikaan kun keskustellaan siitä, että eläkeikää tulisi nostaa ja ihmiset pitää työelämässä pidempään, iäkkäiden ihmisten arvostus yhteiskunnassa rapistuu.

– Ikäsyrjintään meillä ei ole varaa. Tässä aiheessa EK ajaa kaksilla rattailla. Samalla vaaditaan työurien pidentämistä ja laitetaan työikäisiä ja -kykyisiä ihmisiä eläkeputkeen, Anttila sanoi.

Sasi kommentoi, että Suomi on yksi maailman ikärasistisimpia maita.

– Ikäihmisiä pitää arvostaa ja antaa heille nykyistä enemmän työmahdollisuuksia, hän sanoi. (HäSa)

Päivän lehti

2.6.2020