Kanta-Häme

Netin pesäkameroista voi seurata vaikka merikotkan, mustahaikaran hiirihaukan tai talitintin pesintää

Alkukesän kuumimpia nettihittejä Suomessa oli Saimaan rantakivellä köllötellyt Pullervo. Ihmiset raportoivat toisilleen innolla, milloin Pullervo vieraili kivellä. Välillä kuvissa saattoi näkyä myös Pullervon morsiameksi arvioitu Siiri. Riemua aiheutti Pullervon häpeilemätön tapa tuulettaa sukukalleuksiaan kaiken kansan edessä.

Selvennykseksi kerrottakoon, että Pullervo ja morsiamensa ovat siis saimaannorppia. WWF:n asentama kamera seurasi norppien elämää toukokuun ajan. Suora, ympärivuorokautinen lähetys pyöri netissä nimellä Norppalive.

Norppalive ei suinkaan ole internetin ainoa eläinkamera. Eri tahojen ylläpitämiä lähetyksiä tulee eri puolilta maailmaa. Kohteena ovat usein etenkin isot petolinnut kuten kotkat.

Virolaisen Looduskalender-sivuston yhteydessä katseltavissa olevat kamerat kuvaavat petolintujen lisäksi myös muita lintuja ja eläimiä. Kameroista voi bongata muun muassa sääksiä, merikotkia, halleja ja talitiaisia.

– Tarkoitus oli valita kiinnostavia, mutta myös tavallisia lajeja. Esimerkiksi nyt Virossa on meneillään talitiaisen vuosi, joten päätimme näyttää katsojille, miten ne elävät, sivuston ylläpitäjä, luontoharrastaja Gennadi Skromnov kertoo.

Kameroiden kohteet vaihtuvat pesintöjen mukaan. Kun pesintä yhdessä paikassa loppuu, etsitään kameralle toinen kohde.

– Esimerkiksi tällä hetkellä merikotkan pesä on käymässä poikasille liian pieneksi, ja luulen, että ne lähtevät jo viikon sisään lentoon.

Looduskalenderin nettikamerat saivat alkunsa jo 12 vuotta sitten. Ensimmäinen kamera oli talvilintukamera, ja sen jälkeen asennettiin mustahaikarakamera. Nyt kamerat pyörivät ympäri vuoden.

Sivustolta löytyy lähetysten vuosiaikataulu. Eläimiä kuvataan niiden omien aikataulujen mukaan. Helmikuussa hallien saadessa kuuttinsa, on estradi niiden. Keskitalvella kuvissa esiintyvät talvilinnut.

Syksyllä näytetään hirvien elämää.

Looduskalender pyörii paljolti Skromnovin voimin. Sivun käännösversioihin hän saa apua vapaaehtoisilta ympäri Eurooppaa. Hän tekee myös paljon yhteistyötä lintuyhdistysten ja tutkijoiden kanssa.

Kamerat tarjoavat korvaamatonta tietoa suojeltujen lajien tilanteesta ja elintavoista. Lintujen pesillä on käyty esimerkiksi rengastamassa poikaset.

– Pesille eivät mene kuin asiantuntijat.

Päivittäisiä kävijöitä sivustolla on keskimäärin 50 000–60 000 päivässä näin kevät- ja kesäaikaan. Jos jossain kamerassa tapahtuu jotain erikoisempaa, voi määrä kohota jopa 100 000 kävijään.

Virosta kävijöitä on alle puolet. Palautettakin siis tulee ympäri maailman.

– Merikotkakameramme on kerännyt kehuja Yhdysvalloista saakka. Keski-Euroopasta tulee paljon kiittelevää palautetta katsomiskokemuksen rauhallisuudesta ja sen herättämistä muista tunteista.

Kantahämäläistä pesäkameraperinnettä ylläpitävällä Sääksisäätiöllä on tänä keväänä kaksi pesäkameraa. Kainuun Paltamossa pesivän sääksipariskunnan poikaset ovat vielä taaperoiässä. Janakkalassa sen sijaan kameran kuvaama pesä on tyhjä.

– Keväällä pesälle saapui ensiksi vanhempi, rengastettu koiras. Sille saapui puoliso vasta, kun muilla pesillä oli jo pesintä käynnissä, Sääksisäätiön toiminnanjohtaja Juhani Koivu kertoo.

Pariskunta kyllä ryhtyi pesintähommiin ja parittelikin, mutta munia ei kuitenkaan kuulunut. Koivun mukaan naaras oli liian nuori ollakseen sukukypsä.

Nyt Janakkalan pesän on kuitenkin vallannut uusi pariskunta, joka viivähtää pesällä aina silloin tällöin. Koivu kertoo havainneensa parin sattumalta toissa sunnuntaina.

– Koiras on sama, mutta naaras on vaihtunut.

Hän kertoo, että pariskunta viettänee alueella välivuotta pesinnästä. Ne saattavat välillä käydä ruokailemassa kamerapesällä tai tuoda sinne muutaman uuden kapulan, mutta munia pesällä ei tule näkymään.

– Kävimme tarkistamassa myös muut alueen pesäpuut, mutta ne olivat tyhjiä. Sääkset viipyivät sunnuntaina kamerassa niin kauan, että niillä ei voi olla myöskään mitään salaista pesää. Pienet poikaset eivät pärjää tunteja ilman vartiota ja lämmikettä.

Myös Janakkalan kamerassa voi siis hyvällä tuurilla nähdä sääksiä.

Suomalaiset pesäkamerat eivät pysty laadulla kilpailemaan virolaisen palvelun kanssa. Vaikka kuva onkin yhtä hyvä, ei lähetys ole jatkuva, vaan kuva päivittyy muutaman sekunnin välein.

Koivu kertoo, että kyse ei ole laitteistosta, vaan suomalaisesta verkosta.

– Täysin liikkuva kuva vaatisi 4G:n, mutta Suomessa ei syrjäisemmillä seuduilla ylletä aina edes 3G:hen.

Säätiön kamerat ovat etupäässä tutkimusta varten. Ne tarjoavat korvaamatonta tietoa siitä, mitä kalaa sääkset syövät, milloin ne syövät, milloin poikaset kuoriutuvat ja milloin ne tekevät ensimmäiset lentonsa. Tallenteista ajankohdat pystytään määrittämään hyvin tarkasti.

– Kamerat palvelevat myös sääksen suojelua. Mitä paremmin suuri yleisö tuntee sääksen, sitä lähempänä suojelu heitä on.

Kamerat tosiaan tuovat luonnon lähelle katsojaa. Huhtikuussa ympäri maailman uutisoitiin yhdysvaltalaisesta valkopäämerikotkien pesäkamerasta. Kauhistuneet katsojat olivat saaneet seurata suorana, kun kotkaemo oli tuonut pesälle jonkun lemmikkikissan. Kissan arvellaan kuolleen jo saalistusvaiheessa. Häsa

Näistä jutussa puhutaan:

http://www.looduskalender.ee/

http://www.saaksisaatio.fi/index.php/saaksikamera/paltamon-kamera

http://www.saaksisaatio.fi/index.php/saaksikamera/janakkalan-saaksikamera