Professori Martti Häikiön mielestä talvisodan taustaa tulkitaan useimmiten liian lyhytnäköisesti vuosien 1938–1939 tapahtumilla.
– Neuvostoliitto alkoi valmistella Suomen valloitusta, kun Saksa romahti ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918, sanoo Häikiö.
Suomessa on käyty 80 vuotta vaihtelevaa keskustelua, olisiko Suomi mitenkään voinut välttää talvisodan. Esille on otettu maiden huonot suhteet, vuoden 1938 niin sanotut Jartsev-neuvottelut ja alueluovutusten torjuminen syksyn 1939 neuvotteluissa.
Häikiön mielestä Suomessa keskustellaan omista näkökohdista talvisodan syttymisestä. Tässä sivuun on jätetty Venäjä ja siellä vallan ottanut bolsevikkihallinto.
Saksa kielsi Venäjältä puuttumisen Suomen asioihin
– Bolsevikkien johtama Venäjä joutui Brest-Litovskin rauhansopimuksessa 3. maaliskuuta 1918 luopumaan erittäin laajoista alueista. Kun Saksa romahti, bolsevikit ottivat tavoitteekseen niiden valtaamisen takaisin.
Venäjä teki Saksan kanssa keskellä ensimmäistä maailmansotaa Brest-Litovskin rauhansopimuksen. Sopimus vaikutti merkittävästi myös Suomen irrottautumiseen Venäjästä. Saksa kielsi Venäjältä puuttumisen Suomen asioihin.
– Bolsevikit ryhtyivät Saksan romahdettua välittömästi valmistelemaan menetettyjen alueiden takaisin valtaamista.
Venäjän bolsevikit taistelivat muun muassa Baltian maissa ja kävivät pitkään sotaa itsenäistynyttä Puolaa vastaan. Puola oli ennen ensimmäistä maailmansotaa kauan kuulunut Venäjään. Suomen ja Venäjän välinen tilanne rauhoittui vasta Tarton rauhansopimuksessa.
– Tarton rauhansopimukseen vaikutti pitkälle Puolan tilanne. Venäjällä oli sisällissota, eivätkä bolsevikit olleet vielä vahvoilla.
Neuvostoliitto ei uskonut sotaan
Häikiön mielestä talvisodan syttymiseen vaikutti myös, että bolsevikit uskoivat poliittiseen ratkaisuun. Suomi piti liittää Neuvostoliittoon, koska haluttiin maailmanvallankumous.
– Sodan syttymiseen vaikutti imperialistisen ajattelun lisäksi ideologia. Ideologian seurausta oli Otto Ville Kuusisen Terijoen hallitus.
Kuusinen oli Venäjälle paennut kommunisti, joka perusti talvisodan sytyttyä Suomen kansanhallituksen Terijoelle. Neuvostoliitto kieltäytyi pitkään rauhanneuvotteluista Suomen hallituksen kanssa. Se ilmoitti jo sopineensa asioista Terijoen hallituksen kanssa.
Bolsevikit ja erityisesti Josif Stalin eivät arvostaneet pientä Suomea itsenäisenä valtiona. Neuvostoliiton johto luuli, että Suomen työläiset asettuisivat heidän puolelleen eikä maiden välille syntyisi edes varsinaista sotaa.
– Tällainen ajattelu kuuluu suurvaltamentaliteettiin. Sen mukaan pikkuvaltiot ovat turhia ja tarpeettomia. Neuvostoliiton ja Suomen tapauksessa oli vielä ideologinen erityispiirre.
Häikiön mielestä talvisodassa oli paljon ihmeitä, joista yksi oli suomalaisten yksimielisyys ennen sotaa. Hänen mielestään kannattaa pohtia, mistä se johtui.
– Äärimmäinen vasemmisto Suomessa tiesi Stalinin puhdistuksista. Se tiesi senkin, miten paljon suomalaisia Neuvostoliitossa tapettiin. HÄSA
Neuvostoliiton intressit
”Toistaiseksi ei ole näyttöä, että Neuvostoliitolla olisi ollut Suomen osalta toisenlaiset suunnitelmat kuin Baltian maiden osalta. Syksyllä 1939 piti siis ensin sotia, jotta voitaisiin uudelleen sopia, kukaties.”
Mauno Koivisto
Itsenäiseksi imperiumin kainossa -kirjassa
”Neuvostoliiton intressit Suomen suunnalla olivat luonteeltaan puolustuksellisia, ja niiden mukaisesti se pyrki järjestämään naapuruussuhteet Suomen kanssa sopimusteitse.”
Erkki Susi
Tiedonantajan päätoimittaja vuonna 2009
”Suomen puolelta keskustelukosketusta (Jartsev-neuvotteluja) leimasi joustamaton ja sovitteluihin taipumaton torjuva asenne sekä lähes passiiviseksi luonnehdittava aloiteköyhyys.”
Juhani Suomi
Talvisodan tausta -kirjassa vuonna 1973
”Ensimmäinen yksityiskohtainen sotasuunnitelma Suomen-sotaa varten laadittiin jo vuoden 1939 maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa.”
Pavel Aptekar
Venäläinen historioitsija
Marssiopas tehtiin jo varhain
Eräät tiedot viittaavat siihen, että Neuvostoliitossa valmistauduttiin aktiivisesti lähes koko 1930-luku ”vastahyökkäykseen” ja ”marssiin” Suomeen.
Yksi todiste on Marssireitin kirjallinen kuvaus -opaskirja, jonka suomalaiset saivat haltuunsa venäläisiltä upseereilta talvisodassa.
Kirjassa on erittäin yksityiskohtaiset tiedot hyökkäysreitistä syvälle Suomeen: teistä, vesistöistä ja taajamista.
Tiedot ovat niin yksityiskohtaisia ja tarkkoja, että ne eivät ole edes tavanomaista sotilaallista tiedustelua. Tietoja on koottu tehokkaalla vakoilulla pitkään 1930-luvulla.
Venäläisten opaskirja on suomennettu Puna-armeijan marssiopas -nimiseksi kirjaksi, joka on kustannettu vuonna 1989.
Marssiopas kertoo myös Neuvostoliiton suhtautumisesta sotaan Suomea vastaan.
Stalin uskoi, että sota on marssi Suomen läpi. Marssioppaassa ollaan sotilaallisesti huolestuneita vain liikenneyhteyksistä, majoituksesta ja joistakin vesistöjen kapeikoista, joissa olisi helppo puolustautua. Kirjasta huokuu usko, että Lahden kaltaisten taajamien rakennukset ovat puna-armeijan vapaassa käytössä.
Hyökkäyssuunnitelman mukaan puna-armeijan piti vallata koko Suomi. Käskyissä varoitettiin, että Ruotsin ja Norjan rajoja ei saa millään tavalla loukata.