Kanta-Häme

Niemelät ovat tottuneet arkeen, jossa kaikki ei tapahdu nappia painamalla

Miten sinä oikein saat siellä aikasi kulumaan? Tuttavan viaton kysymys naurattaa vieläkin Pirkko-Liisa Niemelää. Pirkko-Liisa ja Markku Niemelä perheineen asuvat Aittajärvellä keskellä metsää, syrjässä huveista ja harrastusmahdollisuuksista. Niin syrjässä, ettei heidän kotiaan ole liitetty edes sähköverkkoon. Aika ei silti tule pitkäksi.

– Tässä talossa riittää aina tekemistä, Pirkko-Liisa Niemelä vakuuttaa hyväntuulisesti.

Niemelöiden arjessa asiat eivät tosiaankaan tapahdu nappia painamalla. Valotkaan eivät syty, ellei kukaan ole muistanut huolehtia, että aggregaatissa on polttoainetta. Tänä iltana se on Aleksin ja Juhon tehtävä. 

Veljekset laittavat otsalampun päähän ja suunnistavat pihan perälle, jossa äänekäs kone tuottaa sähköä perheen tarpeisiin. 

Jos aggregaatti ei toimi, talo pimenee ja kodinkoneet pysähtyvät. Se on hankala tilanne taloudessa, jossa asustaa seitsemän ihmistä. 

Niemelöiden viidestä lapsesta on kotona enää kaksi nuorinta poikaa, mutta perheessä on lisäksi kolme sijaislasta. Ruuanlaittoa ja pyykinpesua piisaa.

Aittajärvi sijaitsee Rovaniemellä. Niemelät ovat siis kaupunkilaisia, mutta silti sähköverkon ulkopuolella. Moni on ihmetellyt, miten se on mahdollista.

Tarina alkaa vuodesta 1933, jolloin Aittajärvelle tiettömän taipaleen taakse perustettiin kolme valtion asutustilaa. Yhden niistä rakensivat Markku Niemelän isovanhemmat Arvid ja Hilda Niemelä. 

Kaksi muuta asutustilaa jäivät aikaa myöten tyhjilleen, mutta Niemelät eivät jättäneet Aittajärveä. Vuonna 1959 tilanpitoa jatkoivat Markku Niemelän vanhemmat Aino ja Reino Niemelä. 

Kun Markku Niemelä aloitti koulun vuonna 1967, Aittajärvelle ei ollut edelleenkään tietä. Niemelä muistaa hyvin, kuinka hän ensimmäisenä koulusyksynään käveli äitinsä ja siskonsa kanssa 14 kilometrin matkan lähimpään kylään. Hän jäi kortteeriin sukulaistaloon ja kävi koulua sieltä. Kotona hän pääsi käymään vain muutaman kerran lukuvuoden aikana.

1960-luvun lopussa Aittajärvi sai vihdoin tien, mutta sitä ei pidetty auki talvisin. Ympärivuotinen kulkuyhteys Aittajärvelle avautui vasta 1970-luvun puolivälissä. Silloin muu Suomi kärvisteli energiakriisin kourissa ja valtio lähetti koteihin vihkosia, joissa kehotettiin säästämään sähköä ja sammuttamaan valot.

Katso video:

Niemelöitä  energiansäästövinkit eivät koskettaneet, sillä heillä ei ollut edelleenkään sähköä. Niemelöiden pirtti oli silti aiempaa valoisampi, sillä perhe oli juuri vaihtanut tilley-lamput kaasulamppuihin. 

Samat kaasulamput roikkuvat yhä Niemelän pirtissä muistona menneestä. Pirtti on se sama, jonka Markku Niemelän isovanhemmat rakensivat. Markku Niemelän mielestä pirtissä on hyvä henki, sillä se kertoo edellisten sukupolvien työstä.

– Kun tämä pirtti rakennettiin, seinähirret veistettiin kirveellä. Voi vain kuvitella, kuinka työlästä se on ollut.

Sähkölinjaa Aittajärvelle ei aikoinaan vedetty, koska linjan päähän oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Linjan rakentaminen olisi tullut Niemelöille niin kalliiksi, etteivät he halunneet maksaa sellaista hintaa mukavuudesta, jota ilman oli opittu pärjäämään.

Markku Niemelä jäi Aittajärvelle isännäksi, sillä hän ei haikaillut kaupungin valoihin. Hänen ei tarvinnut lähteä kotoaan edes vaimon hakuun. 

Pirkko-Liisa Niemelä työskentelee kaupungin kotipalvelussa, ja hän rupesi käymään Aittajärvellä, kun Markku Niemelän vanhemmat ikääntyivät. Käynnit johtivat siihen, että Markku ja Pirkko-Liisa avioituivat vuonna 1992.

Pirkko-Liisan Niemelän tullessa taloon sinne oli jo hankittu ensimmäinen aggregaatti. Sähköä kuitenkin käytettiin lähinnä valaistukseen, ja ruoka valmistettiin puuhellalla. 

Nykyään Niemelöiden keittiössä näyttää samalta kuin missä tahansa suomalaiskodissa. Jääkaappi pitää ruoat kylmänä, tiskikone pesee astiat ja keitin pulputtaa kahvit. Kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikone ja siivouskomerosta imuri.

Aggregaattia ei voi kuitenkaan kuormittaa määrättömästi. 

– Kun tiskikone ja pyykkikone ovat käynnissä, pitää jo miettiä, voiko enää imuroida, Niemelät kertovat.

Aleksi ja Juho Niemelä otsalamppuineen näyttävät tietä piharakennukseen, jossa aggregaatti jylisee. Se on jo kolmas lajissaan ja aikaisempia tehokkaampi mutta myös kovaäänisempi. Ilman kuulosuojaimia sitä ei voi lähestyä.

Kone on pakostakin käynyt tutuksi veljeksille, sillä he vastaavat aggregaatin toiminnasta silloin, kun isä on töissä ajamassa linja-autoa. 

Pojat osaavat korjata aggregaatin pienet ongelmat tai ainakin toimia isän ohjeiden mukaan. Monta kertaa isä on joutunut opastamaan poikia puhelimitse, mutta niin vain kone on yleensä saatu kuntoon.

Aggregaatti nielee polttoöljyä noin kaksi litraa tunnissa. Kone ei kuitenkaan käy ympäri vuorokauden, vaan se sammutetaan yöksi. Silloin Aittajärvi hiljenee täysin. Hurisemaan jää vain yksi jääkaappi, joka toimii kaasulla.

Öistä pihaa valaisee talvella tähtitaivas, ja pohjoisessa hohtavat Rovaniemen kaupungin valot. Kaupunkiin on matkaa linnuntietä vain parikymmentä kilometriä, mutta autolla matkaa kertyy kaksin verroin. 

Viimeiset 12 kilometriä täytyy ajella hiljakseen, sillä tie on kapea ja luminen kuin rallitaival. Sitä se itse asiassa onkin, sillä yksi Tunturirallin erikoiskokeista ajetaan perinteisesti Aittajärventiellä.  

Aittajärventien varrella ei ole muita asumuksia, vain pelkkää metsää. Lähin naapuri asuu 17 kilometrin päässä. Eikö täällä koskaan pelota?

– Ei täällä voisi asua, jos pelkäisi pimeää tai metsää, Pirkko-Liisa Niemelä sanoo.

Kesällä pimeydestä ei ole tietoakaan. Silloin Niemelän pihapiiri täyttyy elämästä, kun tallin ja navetan ovet avataan. Niemelöillä on lampaita, kukkoja, kanoja, ankkoja ja kaneja, ja ne kaikki pääsevät kesällä viettämään ulkoilmaelämää. 

Pihavahdin virkaa hoitavat koirat Bella, Tessu ja Heta. Viime kesänä koirien silmä vältti ja ankat lähtivät karkuteille. Niiden piilopaikka paljastui, kun Aleksi laittoi ilmaan uuden harrastuksensa, kamerakopterin. Sen avulla ankat löytyivät lymyämästä läheisen ojan varrelta.

Lempeä suomenhevonen Nuutti ulkoilee myös talvella. Nytkin se tallustelee aitauksessaan loimi selässään ja odottaa, että pääsee talliin ilta-appeelle. Nuuttia talon työt eivät rasita, sillä se toimii lähinnä ratsuhevosena. 

Työlästä ei ole myöskään kissojen elämä. Simba, Minni, Iines, Peppi, Mortti ja Vertti nauttivat päiväunista pirtin rauhassa ja käyvät välillä retkeilemässä pihapiirissä. 

Hitaasta elämästä haaveilevan kaupunkilaisen näkökulmasta Niemelöiden arki vaikuttaa idylliseltä. Perhe viettää paljon aikaa yhdessä, eivätkä illat kulu siihen, että lapsia kuskataan harrastusten pariin. 

Idyllin särkee vain yksi ääni, aggregaatti. Vaikka Markku Niemelä tuntee aggregaatin sielunelämän paremmin kuin kukaan, hänkään ei osaa ennustaa, milloin kone alkaa temppuilla. 

Sähkölinjan rakentaminen Aittajärvelle maksaisi tällä hetkellä noin 300 000 euroa. Niemelät eivät ole valmiita maksamaan sähköstä tällaista hintaa, sillä omakotitalonkin rakentaisi halvemmalla. 
Niemelät eivät myöskään halua muuttaa pois Aittajärveltä, sillä kukapa kotoaan haluaisi lähteä. 

– Sota-aikana muut rovaniemeläiset lähtivät evakkoon, mutta Aittajärveltä ei lähdetty edes silloin. Miksi pitäisi lähteä nyt, kun elämän pitäisi olla paljon helpompaa, Markku Niemelä kysyy.

Vuosien saatossa sähkölinjasta on kasvanut Niemelöille periaatekysymys. Heidän mielestään sähköverkkoon pitäisi pystyä liittymään asuinpaikasta riippumatta ja yhteiskunnan pitäisi tukea tasa-arvoa niin, että kaikki maksaisivat sähköliittymästä suurin piirtein saman hinnan. Tällaista tukea Niemelöille ei ole luvattu.

Viime vuosina Niemelät eivät ole enää edes haaveilleet sähkölinjasta, sillä isännän mielessä on uusi hanke, joka toteutuessaan tekee Niemelöistä entistä omavaraisempia. Markku Niemelä aikoo rakentaa oman vesivoimalaitoksen, ja sitä varten hän on perustanut energiayhtiön, Aittakairan Energian.

Vesivoimalan suunnitelmat on jo tehty ja luvat haettu. Voimala on tarkoitus rakentaa Hirvasojaan noin sadan metrin päähän Niemelöiden talosta. Voimalan myötä itse Aittajärvikin herää uudestaan henkiin: järvi kuivatettiin luonnonniityksi 1700-luvun lopulla, mutta nyt Markku Niemelä on saanut luvan täyttää järven voimalansa vesivarastoksi.

Markku Niemelä ei vielä osaa sanoa, milloin hanke toteutuu. Suurin kysymys on jälleen raha, sillä voimalan rakentaminen maksaa noin 200 000 euroa. 

Valmistumisensa jälkeen voimala merkitsisi kuitenkin säästöä, sillä sen jälkeen sähköä saisi edullisesti ja sitä riittäisi hiukan turhempiinkin tarpeisiin.

– Laittaisin heti pihan täyteen jouluvaloja, Pirkko-Liisa Niemelä sanoo.

Voimalaan Niemelät ovat valmiita investoimaan, sillä he uskovat, että Aittajärveä isännöi vielä neljäskin polvi Niemelöitä. 

Markku Niemelän mukaan sukupolvenvaihdoksesta on alettu jo puhua. Perheen pojissa saattaisi olla kaksi isäntäehdokasta.

– Pojat ehtivät kuitenkin miettiä asiaa rauhassa. Tämä on päätös, jonka täytyy syntyä puhtaasti omasta tahdosta, Markku Niemelä korostaa.