Kanta-Häme

Niin hiljaista, että sattuu

Näyttelijä, laulaja ja kirjailija Tapio Liinoja on viettänyt vuosituhannen vaihteesta lähtien kesiään Hattulassa.  Mökillä vierähtää helposti ainakin kuukausi, jos ei enemmänkin.
 
– Olen muutaman viime vuoden aikana tänne asettunut ja viihdyn entistä paremmin, Liinoja sanoo.
 
– Vaikka kotikulmilla Helsingin Kumpulassa on suhteellisen rauhallista, täällä on jo niin hiljaista, että sattuu. Se tuntuu pirun hienolta ja on aika pienestä kiinni, etten muuttaisi tänne talveksikin.
 
Reilun vuosikymmenen aikana Hämeenlinnan seutu on tullut tutuksi.
 
– Appivanhempien kautta on tullut kierreltyä kaupunkia paljonkin ja olemme käyneet Rengon kesätapahtumissa, Iittalassa ja Hattulan vanhalla kirkolla.
 
– Piipahdimme vähän aikaa sitten Kanajärven kotiseutumuseossa ja Helsinkiin palattuamme löysin roskiksesta Emanuel Kanajärven muistelmat. Erikoinen sattumus, naapurina asunut kansantieteen professori oli joutunut palvelutaloon ja tyttäret olivat sitten joutuneet tyhjentämään kirjahyllyjä jonkun verran.
 
 
Ura urkeni bändissä
 
Yksi suomalaisen rockmusiikin pitkäikäisimmistä titaaneista laitettiin keväällä naftaliiniin, kun Lapinlahden Linnut tekevät jäähyväiskiertueensa. Yhtyeen perustajajäseniin kuuluva Liinoja kertoo ryhmän suhtautuneen jäähyväisiin kaksijakoisesti. 
 
– Yli 30 vuoden jälkeen tuntui, että kyllähän tämä jo piisaa, mutta toisaalta mietittiin, että kannattaako näin hyvää juttua koskaan haudata kokonaan.
 
– Tuvat olivat kaikkialla täysiä ja rauhallisin vedoin edettiin, kun ei kukaan oltu enää mitään junnuja. Kaikki sotakirveet oli haudattu ja lavalla oli hyvä olla.
 
Neljätoista studioalbumia ja suositun tv-sarjan tehnyt yhtye oli merkittävä ponnahduslauta monelle sen jäsenistä.
 
– Lintujen vuodet olivat erinomaisen hienoa aikaa etenkin 1980-luvulla, jolloin olimme omasta mielestämme hyvinkin luovia, Liinoja muistelee.
 
– Seuraavalla vuosikymmenellä homma sitten alkoi revitä liitoksistaan, mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin ylpeä Lintujen touhuista.
 
Junnu Vainion lauluja
Lapinlahden Lintujen jälkeen Liinoja on elättänyt itsensä näyttelijänä elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä esittämällä suomalaista iskelmää ja tangoa. Laulajana häntä voi kuulla Radio Suomen
Lavalauantaissa 29. kesäkuuta tai hyväntekeväisyyskonsertissa Hämeenlinnan kirkossa torstaina 4. heinäkuuta.
 
Elokuun alusta hän reissaa ympäri Suomea Mainio Juha Vainio -kiertueella yhdessä Olli Ahvenlahden ja Jore Marjarannan kanssa. Keikkoja on kolmisenkymmentä.
 
– Junnu oli huippusanoittaja, jonka jutut etenevät jokaisella sanalla, Liinoja pohtii.
 
– Tykkään erityisesti hänen luonto- ja meriaiheisista lauluistaan, kuten Yksinäisestä saarnipuusta. Esityksessä mennään tekstit edellä ja laulujen väleissä tarinoidaan Vainion Ilen kertomusten pohjalta vähän laulujen synnystä.
 
Liinoja on kirjoittanut novellikokoelman Raapaisuja sekä tehnyt Virpi-vaimonsa kanssa lastenkirjan Hiiri ja isännöitsijä. Monet Lapinlahden Lintujen klassikkokappaleista olivat hänen sanoituksiaan ja lauluntekstit kummittelevat mielessä edelleen.
 
– Lintujen jälkeen tuli sanoittamisessa joku umpikuja eteen, Liinoja tunnustaa.
 
– Pari mustakantista vihkoa on täyttynyt teksteistä ja koetan nyt katkaista saamattomuuteni tässä asiassa.
 
Tarinoita Vampulasta
 
Liinoja on kotoisin Vampulan kunnasta, joka liitettiin osaksi Huittisten kaupunkia vuonna 2009. Varsinaissuomalaisessa maaseutupitäjässä vietetyt nuoruusvuodet ja muistojen herättämät tarinat ovat poikineet kaksi kirjallista äänilevyä, jotka kantavat nimiä Vampula Pop Vol. 1 ja Vol. 2. Levyillä Liinoja lukee lyhyitä kertomuksia Esa Pulliaisen sähkökitaran säestämänä.
 
– Vampulan seudun ihmiset ja maaston minä tunnen. Lapsuutta ja nuoruutta muistellessa näen paikkoja ja tilanteita silmissäni joskus kuin elokuvina, Liinoja kertoo.
 
– Luin Esalle kerran jutun nimeltä Iso Kuppi, joka oli novelli pienen kylän baarimiljöön tapahtumattomuudesta ja hän kertoi melkein heti kuulevansa tarinan musiikkina. Formaatti on
Suomessa aika harvinainen ja levyistä on tullut hienoa palautetta. Hiljaksiin tässä valmistaudutaan kolmannen äänitteen tekemiseen.
 
Vaikka kulttuurin monitoimimies on asunut valtaosan elämästään Helsingissä, Vampula pysyy maalaispojan sydämessä.
 
– Minulla on siellä juuret, joita yritän vaalia. Lapsuuteni muistoihin liittyy kokemuksia elämän arvokkuudesta.
 
– Ei niitä kaikkia tarvi sanoiksikaan pukea. Joka tietää, se tietää.