Kanta-Häme

Nimby ei ole mikään hörhö

 

Kerrostaloja Etelärantaan, hoivakoti Loimalahteen, vammaisten tukiasuntoja Virvelinrantaan, pakolaiskeskus Lammille, päihdekuntoutujien tukiasuntoja Myllymäkeen – EI MISSÄÄN NIMESSÄ, huutavat naapurit. Ei meidän nurkille. Ei, ei, ei.
 
 
 
Kyse on ilmiöstä nimeltä nimby. Se tulee englanninkielisistä sanoista not in my backyard ja tarkoittaa sitä, että alueen asukas vastustaa asuinpaikkansa muutosta, esimerkiksi kaavamuutosta, tulevaa rakennusta, tieliittymää, tehdasta tai mitä tahansa julkista hanketta.
 
Ketkä näitä nimby-ihmisiä ovat? 
 
Jyväskylän yliopiston akatemiatutkija Tapio Litmanen tietää, että nimbyt ovat usein korkeasti koulutettuja, hyväosaisia ihmisiä, joilla on väyliä ja verkostoja vaikuttaa. He eivät ole alueen hörhöjä, joilla ei ole muutakaan tekemistä kuin vain valittaa. 
 
Se myös vaikuttaa kaupunkikehitykseen. Litmasen mukaan tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hyväosaisten kaupunginosat pystyvät blokkaamaan pois asioita, joita asukkaat eivät pidä hyvänä asuinalueelleen. Tämä edistää kaupunginosien eriytymiskehitystä.
 
– Hyväosaisten kyvyt viedä eteenpäin omia vaadeliikkeitään ovat paremmat kuin huonompien kaupunginosien. Se voi tuottaa ongelmia.
 
Litmanen muistuttaa, että asialla on hyväkin puoli, kun ihmiset aktivoituvat omassa asuinympäristössään. 
 
– Osaavat ja ajattelevat ihmiset saattavat saada aikaan parannusehdotuksia.
 
Terveydestä sosiaalisiin kysymyksiin
Omaan asuinalueeseen halutaan vaikuttaa etenkin silloin, kun pelätään terveyden vaarantamista tai ympäristön vaurioitumista. 
 
Nimbyily sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1978, kun paikallisesti vastustettiin myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden sijoittamista Love Canal -asuinalueella, ja näkyvä protesti levisi koko maahan. 
 
Suomalaiseen keskusteluun nimitys tuli 1990-luvulla. Muun muassa kaupunkirakenteen tiivistäminen on tuonut esille vastustamisen. Se näkyi muun muassa kuluneella viikolla, kun Etelärannan osayleiskaavasta järjestetty tiedotustilaisuus keräsi liki 90 kaupunkilaista kuulemaan Etelärannan suunnitelmista.
 
– Ihmisluontoon ja kaupunkilaiseen elämänmuotoon kuuluu se, että tuttu ja turvallinen halutaan säilyttää. Omista rutiineista halutaan pitää kiinni, eikä haluta muutosta omaan lähiympäristöön, Litmanen selvittää. 
 
Nimbyily on myös muuttunut oman ympäristön ja terveyden suojelemisesta muun muassa hyvää tarkoittavien sosiaalipalvelujen vastustamiseksi. Niitä myös Kanta-Hämeessä riittää. Ei ole julkista hanketta, joka ei saisi naapurustoa vähintäänkin epäilemään sitä. Yleensä keskustelua tarvitaan ja kaivataan.
 
Aikaa ja vaivaa
Kansalaisvaikuttaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa.
 
– Osaava, koulutettu ihminen ymmärtää, että yhteen kokoukseen osallistuminen tai mielipidesivulle kirjoittaminen ei vielä vaikuta, vaan vaikuttaminen on pitkä prosessi. Asiaa pitää seurata koko ajan käyttäen monia kanavia. Se on iso työ. Hyvin hoidettu nimbyily on vaativaa asianhoitamistyötä. 
 
Nimbyilyssä ei aina ole kyse omasta pihasta ja lähialueesta. Esimerkiksi Hämeenlinnassa Ahveniston moottorirataa on vastustanut vuosikausia henkilö, joka ei edes asu Hämeenlinnassa. 
 
– Itselle tärkeiden paikkojen puolesta ollaan valmiita taistelemaan kaukaakin, sanoo Litmanen. 
 
Virkamiehet takajaloillaan
Litmasen mukaan ainakin puheissa viranomaiset kokevat asukkaiden kansalaisvaikuttamisen hyvänä. Sen sijaan käytäntö vaihtelee. 
 
– Yksittäisten kansalaisten ulostulot ovat vaikuttavia, jos ne saavat keskustelua ja liikehdintää aikaan. Kun ihmiset ottavat kantaa, valmistelevat virkamiehet joutuvat tarkastelemaan kantojaan ja olemaan takajaloillaan. Se on tervettä. 
 
Monesti asukkaat kokevat, että pienissä kaupungeissa ja kunnissa on helpompi vaikuttaa kuin isoissa kaupungeissa. Niissä ihmisille jää usein tunne, ettei heitä ole kuultu. Tempautuminen vastustusliikkeeseen voi kuitenkin saada aikaan kansalaisissa laajemmankin yhteiskunnallisen heräämisen. 
 
– Siinä opitaan, jmiten asioita hoidetaan ja tehdään politiikkaa.
 
Nimby sai rinnalleen yimbyn
Viimeisen vuosikymmenen aikana nimby-ilmiö on saanut vastaliikkeen, jota leikkisästi voisi kutsua yes in my backyard, yimby. 
 
Esimerkiksi Loimalahdessa osa tulevan palvelutalon naapureista vastusti palvelutaloa, mutta osa asukkaista koki sen tyrmistyttävänä. Esimerkiksi Kaupunkiuutisten mielipidepalstalle kirjoitettiin näin: ”Tuntuu peräti omituiselta, että keskuudessamme on vielä ihmisiä, joiden asenteet ja ennakkoluulot koituvat esteeksi kehitykselle. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja olla tasa-arvoinen jäsen yhteiskunnassamme.”
 
– Tämä on kiinnostava uusi ilmiö, että vastustavalle liikkeelle kehittyy päinvastainen ilmiö, sanoo Tapio Litmanen. 
 
Hän näkeekin, että Suomesta on hiljalleen purkautunut yksiulotteisen keskustelukulttuurin valta. 
 
– Nyt olemme keskustelukulttuurissa, jossa uskalletaan ilmaista erilaisia näkemyksiä ja tulla julkisuuteen niiden kanssa. (HäSa) 
 
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa