Kanta-Häme

Nimeni on Bond… mutta miksi?

Agenttisankarille pyhitetty pienoismaailma elättää Sveitsin Alppien pikkukyliä. 007-hampurilaisen äärellä voi kerrata, kuinka juuri James Bond lujittui maailmanlaajuiseksi kestosuosikiksi.

Täpötäysi köysiratavaunu kipuaa jyrkkää vuorenrinnettä Sveitsin keskiosien syrjäisellä ja vaikeapääsyisellä alppiseudulla. Ennen kuin se syöksyy vuorenhuippua kattavan tiheän sumuverhon syliin, häämöttää sieltä hetken ajan pyöreä, jykevä linnake.

Se on portti James Bond -maailmaan, Ian Flemingin kirjojen ja niistä tehtyjen elokuvien agenttisankarin pyhättöön.

Noin kolmen kilometrin korkeudessa sijaitseva Schilthornvuoren Piz Gloria -huippu on ainoa yleisölle avoin alkuperäinen Bond-filmauspaikka. Vuosina 1968–1969 kuvatussa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa -klassikkoelokuvassa sinne lavastettiin koko maailmaa panttivankinaan pitäneen paholaismaisen Ernst Stavro Blofeldin Spectre-rikollisjärjestön päämaja.

Spectre ja Blofeld ovat jo yli 55 vuoden ajan ponnahtaneet kuin vieteriukot aina uudelleen ulos laatikosta, johon Britannian ulkomaantiedustelupalvelun MI6:n ikuinen ykköspyssy heitä runnoo filmi toisensa jälkeen – myös tuoreimmassa Bond-leffassa 007 Spectre (2015).

Täällä he ovat muokanneet myös todellisuutta. Piz Gloria on poimittu Flemingin kirjasta, mutta se jäi vuorenhuipun nimeksi elokuvan valmistuttuakin. Sanaa piz eli huippu ei edes käytetä näillä saksankielisillä Bernin alppiylängöillä. Se on Sveitsin neljättä virallista kieltä retoromaania, jota puhutaan Flemingin kirjan alkuperäisellä näyttämöllä St. Moritzin seuduilla.

Elokuva tehtiin kuitenkin täällä, koska kaikki siihenastiset Bond-elokuvat tuottanut Albert Broccoli ihastui Schilthornvuoren vaikeapääsyisiin ja armottoman jyrkkiin rinteisiin, joilla Bondin sopisi sujutella takaa-ajokohtauksissa. Niillä on vuodesta 1928 lähtien laskettu maailman pisin syöksylaskukilpailu, melkein 16 kilometrin Inferno.

Kuvaukset huipulla teki mahdolliseksi köysiratayhtiö Schilthornbahn, joka oli edellisvuonna 1967 vetänyt sinne Alppien pisimmän köysiradan.

Urakka oli tosin vienyt Schilthornbahnin konkurssin partaalle. Sillä ei ollut enää rahaa viimeistellä huipulle pyörivää ravintolaa, josta oli kaavailtu reitin vetonaulaa. Bond-tuottajat lupasivat maksaa loput, jos saisivat käyttää puolivalmista rakennusta filmin päänäyttämönä.

Paikallisia alppikyliä uhkaava taloudellinen katastrofi väistyi. Elokuvassa dramaattisesti alppitaivaalle räjähtänyt Spectre-keskus on elävässä elämässä muuttunut pahan valtakunnasta rahasammoksi, joka takoo niille tasaiseen tahtiin frangeja.

Saavutus on erinomainen, sillä sankariagenttia ei saavuteta sattumalta. Sen jälkeen kun postibussi tuo tulijat paikallisjunalta Schilthornbahnin lähtöasemalle Stechelbergin laaksoon, edessä on köysiratamatka, joka vie huipulle kolmen vaununvaihdon ja alppikyläpysäkin kautta.

Autottomien kylien asukkaille köysiratayhteys on elämänlanka. Yhtä tärkeä se on alueen toimeentulolle, korostaa Schilthornbahnin myyntijohtaja Nicole Abegglen.

– Vaunut kuljettavat huipulle joka vuosi kymmeniä tuhansia Bond-faneja sekä patikoijia, vuorikiipeilijöitä ja laskettelijoita.

Vaunu kolahtaa pääteasemalle. Portaat vievät hermoparantolaksi naamioituun klinikkaan, jossa Blofeld aivopesi naispotilaita pirullisen suunnitelmansa toteuttajiksi. Kahdentoista kuoleman enkelin piti tuhota Spectren kehittämillä bakteeriaseilla maailman ruoantuotanto, ellei Blofeldin kiristysvaatimuksiin suostuttaisi.

Bond sotki tietenkin superroiston juonet vakiokonsteillaan. Filmin tavaramerkkejä ovat hurja takaa-ajohiihto jyrkkiä rinteitä alas, helikopterihyökkäys, Blofeldin pako mahakelkalla, tuhoisa lumivyöry ja alppimyrsky.

Tätä huumaa Bond-fanit saavat nauttia koko rahan edestä Piz Glorian virtuaalimaailmassa, jossa pelataan, vuorovaikutetaan, ostetaan ja herkutellaan.

Kiinalaisryhmä jonottaa ohjaamaan elokuvassa käytettyä helikopteria. James Bond itse tähtää hievahtamatta revolverillaan selfien ottajia, jotka pyrkivät hänen viereensä näköalatasanteen kirpeässä vuoristotuulessa. Punainen puhelin avaa suoran linjan MI6:n päämajaan. Birgin seikkailuradalla roikutaan tyhjien alppirotkojen päällä ja kiipeillään jyrkänteen seinämiä.

Ja tuotantoyhtiö piti sanansa. Sen rakentama pyörivä ravintola on kiertänyt 45 minuutin mittaista kehäänsä aamusta iltaan vuodesta 1969 asti. Rengasmatkan varrelle mahtuu yli 200 alppihuippua leveänä panoraamana, kirkkaalla ilmalla myös Ranskan Alppien Mont Blanc.

Ravintolan kestohitti on 007-leimalla varustettu hampurilainen, jonka täytteenä on alppinaudanlihaa tai vuoripurojen jokitaimenta.

Bond siellä, Bond täällä – jopa vessassa. Kun marssii käsienpesualtaalle, kajahtaa korviin Bondin esimiehen M:n sihteerin Mrs. Moneypennyn ääni: ”James, what are you doing here?”

Piz Glorian menestystarina osoittaa, kuinka valtava vetovoima Bondilla yhä on 60 vuotta sen jälkeen kun hän putkahti maailmaan Casino Royalessa. Onhan paikka periaatteessa pystytetty vain yhdelle elokuvalle, jonka pääosassa oli vain kerran Bondia näytellyt George Lazenby.

Lazenbya pidettiin aikanaan kehnona korvikkeena juuri osasta luopuneelle Bond-ikonille Sean Connerylle. Brittilehdet tyrmäsivät hänet armotta jo ennen ensi-iltaa – samaan tapaan kuin nykyisen Bondin Daniel Craigin ennen tämän ensiesiintymistä Casino Royalessa vuonna 2006.

Myöhemmin Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa ja jopa Lazenby ovat saaneet tunnustusta. 

Filmi on myös ainoa, jossa Bond on mennyt naimisiin. 

Telly ”Kojak” Savalasin näyttelemä Blofeld ja kätyrinsä Irma Bunt tosin täräyttivät vasta naidun kreivitär Teresa ”Tracy” di Vicenzon hengiltä loppukohtauksessa.

Roger Mooren tähdittämässä Erittäin salainen -elokuvassa (For Your Eyes Only) vuodelta 1981 Bond laskee kukkia Teresa Bondin haudalle. Sen kiveen on kaiverrettu Bondin viimeiset sanat vaimolleen: ”We have all the time of the world” – meillä on ikuisesti aikaa. Bondin vaimoa näytellyt, ritariksi aateloitu dame Diana Rigg esiintyy nykyään HBO:n fantasiasarjassa Game of Thronesissa Tyrellin suvun matriarkkana, teräväkielisenä lady Olennana.  

Fleming ammensi Bondeihin aineistoa omista toisen maailmansodan kokemuksistaan vakoojana. Hänen kirjoillaan oli yhteiskunnallista merkitystä, koska ne kuvasivat brittien tiedustelupalvelua ja muistuttivat, että se oli todella olemassa – asia, jonka Britannian valtionjohto virallisesti myönsi vasta vuonna 1994 uuden tiedustelulain yhteydessä.

Fleming nappasi James Bond -nimen Karibianmeren lintulajeihin erikostuneelta amerikkalaiselta ornitologilta, jonka lintukirjaa hän oli innokkaana alan harrastajana lukenut. Hän halusi tehdä Bondista mahdollisimman värittömän ja huomaamattoman hahmon.

Sellaisia todelliset mestariagentit hänen mielestään olivat – ja James Bond oli tylsin nimi, minkä Fleming oli ikinä kuullut.

Bondista ei tullut tylsää eikä näkymätöntä. Mutta tuskin Fleming suri epäonnistumistaan – yhtä vähän kuin Piz Glorian toiviomatkalaisetkaan.

 

Päivän lehti

31.5.2020