Kanta-Häme

Nokka kohti uusia seikkailuja

Moni hämeenlinnalainen on hämmästellyt nähdessään ohitseen rullaavan polkupyörän, jonka keulassa näyttää olevan koira.

Kyseessä ei ole mikä tahansa menopelin keulakoriste, vaan kylmähermoinen matkustaja nimeltä Piko – liki 40-kiloinen saksanpaimenkoira, joka rakastaa pyöräilyä. Tosin karvaturri ei polje eikä ohjaa, vaan istuu tukevasti Jarmo Lintusen polkupyöräänsä tuunaamassa vaunussa.

Nummen ostoskeskuksen vierestä matkoihin starttaava kaksikko viipottaa päivittäin 50–60 kilometriä. Pyörälenkkejä he ovat tehneet yhdessä jo viisi vuotta.

Jarmo Lintusen isä Hugo Lintunen oli metsämies, joka kuljetti koiraansa mopon bensatankin päällä kettujahtiin. Metsämiestä ei Jarmo Lintusesta tullut, mutta 8-vuotiasta Pikoa hän kyyditsee mielellään.

Useimmiten ihmisten suupielet nousevat korviin saakka, kun pyöräkaksikko Lintunen ja Piko ilmestyvät kuvaan. Halveksunta on harvinaisempaa.

– Lähinnä terasseilta on kritisoitu koiran kyydittämisestä, ettei koira tuolla tavalla saa liikuntaa.

Saivartelijoille tiedoksi, että pyörämatkojen lisäksi taistelupari tekee 2–3 kävelylenkkiä päivässä.

Aluksi Lintunen juoksutti koiraa pyörän vieressä, mutta Piko ei ollut siitä moksiskaan.

– Energiaa tuntui riittävän, koiran vouhotus jatkui vielä kotona juoksuttamisen jälkeenkin. Sen sijaan tunnin pyörälenkin päätteeksi se on kuitenkin aivan loppu, kuten isäntänsäkin, Lintunen nauraa.

Lintusen mukaan Pikon väsähtäminen pyöräretkillä johtuu nenävietistä – koira saa keskittyä haistelemiseen samalla kun maisemat vaihtuvat.

– Antaa koiran tehdä hajutyötä, se kuluttaa ylimääräistä energiaa enemmän kuin tunnin kävelylenkki.

Viisi vuotta sitten ensi-istumalta Piko ei vielä hoksannut, mistä pyöräilyssä oli kysymys.

– Aluksi vedin vaunua pyörän perässä. Kun koira kerran ampaisi vauhdista jäniksen perään, on kärry siitä lähtien ollut pyörän edessä. Nykyään Pikoa ei meinaa saada pois istumapaikaltaan.

Kaksikko on ”nähnyt mualimaa” ja kruisaillut akselilla Moskova–Pariisi–Berliini–Sveitsi. Tässä tapauksessa kyse on Tervakosken kylistä ja ulkoilualueesta Hyvinkäällä.

– Pelkällä lihasvoimalla en jaksaisi Pikoa kovin pitkään kyyditä. Siksi minulla on pyörässä sähköavustin.

Matkailusta Lintunen sai kyllikseen olleessaan rauhanturvaajana YK-komennuksella Kyproksella vuonna 1975. Siitä muistona on sininen baretti sekä autotallin seinällä roikkuva Suomen valkoisen ruusun mitali, jonka on myöntänyt presidentti Sauli Niinistö.

– Kyllä me pojat Hämeessä pysytään, täällä on niin paljon nähtävää. Esimerkiksi Loppi on maisemiltaan kuin Lappi.

Pääosin Lintunen pyöräilee Hattula-Hämeenlinna-Janakkala-rinkiä.

– Kuljemme siellä, missä pyörätiet ovat hyvin päällystettyjä. Isoilla teillä meno on välillä tärinää tienreunoissa olevien pokemonpykälien takia.

Lintunen antaa kiitosta erityisesti ammattiautoilijoille, jotka huomioivat liikenteessä olevan kaksikon.

– Rekkakuskit ovat kohteliaimpia. Ammattilaiset väistävät aina, mutta kantakaupungissa saa välillä pelätä jäävänsä auton alle.

Viime vuonna kaksikko eteni 6 500 kilometriä. He suuntaavat matkaan, kun lämpömittarin lukemat kipuavat plussan puolelle.

– Pakkasilla paikallaan oleva koira jäätyisi pystyyn. Meillä on jalasmökki Hyvikkälässä, sinne kertyy 18,5 ajokilometriä per sivu keväisin ja kesäisin.

Matkaa kaksikko aikoo jatkaa niin kauan kuin kunto sallii. Koiralla näyttää olevan jo kiire.

Koko haastattelun ajan Piko on istunut kiltisti kärryssään odottaen kysyvän näköisenä, että joko isäntä hyppäisi pyörän puikkoihin ja suuntaisi nokan kohti uusia seikkailuja. HäSa

Päivän lehti

4.6.2020