Kanta-Häme

NSA tuntee sinutkin

Petteri Järvinen: NSA – Näin meitä seurataan

Docendo, 2014

323 sivua

 

Tietovuotaja Edward Snowdenin paljastuksia Yhdysvaltain tiedustelupalvelu NSA:sta on saatu julkisuuteen tipoittain jo vuoden ajan. Ne eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet sellaista julkista vastalausetta kuin aluksi olisi voinut kuvitella.

Oikeastaan Snowden vain vahvisti sen, minkä monet olivat jo aavistaneet: Yhdysvaltojen tiedustelupalveluilla on näppinsä välissä käytönnössä kaikessa internetissä tapahtuvassa.

Tietokirjailija Petteri Järvinen on koonnut NSA – Näin meitä seurataan (Docendo, 2014) kirjan kansien väliin sen, mitä NSA:sta ja sen toiminnasta nyt tiedetään.

 

NSA ei toimi yksin, sillä Yhdysvallat tekee äärimmäisen läheistä yhteistyötä etenkin liittolaistensa Israelin, Iso-Britannian, Australian kanssa.

Euroopassa myös Saksa ja Ruotsi ovat sähköisen tiedustelun suurvaltoja. Tällä on merkitystä meille suomalaisille, sillä Ruotsin ja pian Saksan kautta kulkee valtaosa Suomen verkkoyhteyksistä ulkomaille, ja nämä valtiot pitävät oikeutenaan puuttua kaikkeen rajat ylittävään tietoon.

Suomi tuskin sinänsä näitä maita kiinnostaa, mutta samoissa kaapeleissa kulkee myös iso osa Venäjän nettiliikenteestä.

Venäjä toki itsekin seuraa tarkasti kaikkea, minkä se verkosta irti saa. Samoin tekee Kiina, jota Yhdysvallat julkisesti syytti laittomasta verkkourkinnasta ja teollisuusvakoilusta, kunnes Snowdenin paljastukset kertoivat Yhdysvaltojen tekevän täsmälleen samaa. Sen jälkeen syytösrintamalla on ollutkin hiljaisempaa.

 

Miksi vapautta yli kaiken korostanut hippiliikkeen synnyinmaa on viime vuosikymmeninä käpertynyt kuoreensa ja uhrannut vapauden kansallisen turvallisuuden nimissä?

Osaltaan se voi johtua selkeän vihollisen puutteesta. Kylmän sodan aikaan oli selvää mikä maata uhkasi ja mistä suunnasta. Nyt tilanne on toinen, ja viimeistään 9/11 sotki kaikki aiemmat uhkakuvat. Vihollisia on nyt kaikkialla.

Järvinen sanoo, ettei seuraava uhka tule tankkien tai hävittäjien muodossa, vaan verkon kautta. Jos vihollisvaltion rahaliikenteen ja sähkönjakelun voi katkaista verkon kautta, voi sota päättyä ilman laukaustakaan.

Siksi on hyvä muistaa, että NSA tekee paljon muutakin kuin urkkii kaikkia maailman sähköposteja ja puheluita.

Hyvä esimerkki onnistuneesta kyberhyökkäyksestä oli vuosia jatkunut Iranin ydinohjelman laitteiden sabotointi haittaohjelman avulla. Oli asialla sitten Israel, USA tai joku muu, hyökkäys oli lähes täydellinen ja ilman pientä virhettä se olisi jäänyt kokonaan huomaamatta.

Valtio, joka hallitsee internetiä ja siihen kytkettyjä laitteita, hallitsee koko maailmaa.

 

Mitä tekee Suomi? Meillä verkkoliikennettä ei virallisesti seuraa mikään salainen viranomainen. Tosin me emme tiedä, mitä entinen Viestikoelaitos, nykyinen Puolustusvoimien tiedustelulaitos, todellisuudessa tekee. Virallisesti sen tehtävänä on seurata ulkomaista toimintaa, mutta käytännössä laitoksesta tiedetään vain summittainen budjetti ja arvio henkilöstömäärästä. Kuten NSA:kaan, ei salainen laitos ole minkään todellisen demokraattisen valvonnan alla.

Suomea on markkinoitu turvallisena ja vakaana maana isoille palvelinkeskuksille. Samaan aikaan kuitenkin vakavasti keskustellaan NSA:ta vastaavan oman verkkourkintaviraston perustamisesta Suomeenkin. Järvinen kysyykin aiheellisesti onko Suomella katetta esiintyä moraalin suurvaltana näissä asioissa.

 

Mitä minä voin tehdä? NSA-kirjan loppuosa on varattu ehkä turhankin yksityiskohtaisille ohjeille erilaisten suoja- ja salausohjelmien käyttöönottoa varten muun muassa sähköpostissa.

Pitkiä ohjeita lukiessa selviää nopeasti miksi verkkourkinta on niin tuloksellista – ihmiset valitsevat mieluummin helpon kuin turvallisen viestintätavan.

Vakavasta aiheesta huolimatta huumoriakaan ei ole unohdettu, kun Järvinen kokeilee foliokääreen vaikutusta älypuhelimen toimintaan. Tämän kaiken luettuani olisin kaivannut vielä parempaa foliopipo-ohjetta. Tästä kaikesta jää nimittäin todella vainoharhainen olo.

Eikä syyttä.

 

Jani Suhonen