Kanta-Häme

Nummen lähiöstä Linnaan

Nykyisin Vanajanlinnan toisena ”linnanherrana” tunnettu Mika Walkamo päätyi Hämeenlinnaan 2-vuotiaana, kun vanhemmille tuli avioero.

Yksinhuoltajaäidin ja kolmen sisaruksensa kanssa Nummen Kylätiellä varttunut poika olisi voinut helposti päätyä aivan erilaiseen linnaan – jonka asukkeja ei kutsuta herroiksi.

– Olisi tosiaan voinut mennä ihan toisinkin, niin kuin monella sen aikaisella kaverilla on mennyt. Täytyy sanoa, että onnettaren kello on kilissyt mulle ihan suotuisasti, Walkamo toteaa.

Walkamon mukaan hänen kaverinsa aina ”haukkuvat” häntä Hämeenlinnan Hannu Hanheksi. Monessa ratkaisevassa kohdassa Vanajanlinna ja Walkamo on tarvinnut myös onnea, mutta sanonnan mukaan onnella on tapana suosia rohkeaa.

– Kun Vihman Pekan kanssa vuonna 1998 päätimme lähteä Vanajanlinnan operaattoreiksi, otimme aivan kauheat riskit. Laitettiin kiinni omat, vanhempien ja mummojenkin rahat. Kaikki.

– Meillä oli kuitenkin täysin selkeä visio. Tähtäsimme suoraan yrityssektoriin. Jos Vanajanlinnan pitäisi elää vain hämeenlinnalaisten asiakkaiden varoilla, olisi voitu laittaa ovet kiinni jo vuosia sitten, Walkamo luonnehtii.

– Olisimme toki voineet valita väärinkin. Ideana on ollut yrittää nostaa palvelun taso taivaisiin. Näkyvyyttä lähdimme hakemaan viihdejulkisuuden kautta, kun ei yksinkertaisesti ollut varaa mihinkään Hesarin kokosivun mainoksiin.

15 vuotta myöhemmin Vanajanlinna on moneen kertaan palkittu yhtenä Suomen laadukkaimmista kokoushotelleista, ja konserni on laajentanut tuottoisaan golf-matkailuun sekä ravintolabisnekseen Leville ja Hankoon.

Ja linnanherra Walkamo ui maan ehdottomiin suihkuseurapiireihin kuuluvien räikkösten, selineiden, leppilampien ja ahomaiden seassa kuin kala vedessä.

Mallina Milanossa

Palataan miehen tuhkimotarinassa kuitenkin vielä taaksepäin. Kova työmoraali mieheen istutettiin pienestä pitäen.

– Työura ravintola-alalla alkoi 13-vuotiaana Suomenlinnan kesäkahvilassa. Isä oli armeijasukua, ja pääsin sitä kautta hommiin. Työnteko oli ainoa vaihtoehto siihen aikaan. Jos jotain halusi, rahat piti itse tehdä, mikä oli tietysti hyvä juttu, Walkamo muistelee.

Kun muut kaverit menivät aikanaan Parolannummelle armeijaan, Walkamo halusi Upinniemeen rannikkojääkäriksi.

– Jäin sinne myös santsarina vuodeksi hommiin. Tein myös paljon dj-hommia hämeenlinnalaisissa ravintoloissa.

Ensimmäisen kerran onni potkaisi isolla jalalla, kun Walkamo suuntasi kaverinsa kanssa Eurooppaan interrailille. Reissu oli jo kääntymässä loppua kohden, kun nuoret salskeat miehet olivat Milanossa eräänä perjantai-iltana ihastelemassa Armanin vaateliikkeen ikkunaa.

Giorgio Armanin sisko Rosanna tuli liikkeen ulkopuolelle kysymään, olemmeko mallipoikia. Vähän aikaa juteltiin, ja hän pyysi tulemaan käymään maanantaina uudestaan.

Maanantaina itse Giorgio otti kundit vastaan ja laittoi nämä kävelemään catwalkille. Kaveruksista Walkamo kelpasi Giorgiolle. Armanin hommissa kului pari vuotta ja Suomessa mallimamma Laila Snellmanin Paparazzi-toimiston leivissä viisi.

– Giorgio sanoi vaan, että nähdään syksyllä näytöksessä. Olihan se ihan törkeän hienoa aikaa. Ainakaan naiset eivät olleet kovin rumia ympärillä, Walkamo virnistää.

Yrittäjä, ei poliitikko

Suomeen palattuaan Walkamo lähti yrittäjäksi Ari Räsäsen kanssa Katisten Squash-talliin.

– Vuokrasimme myös Radio Jannen viikonloput. Se oli todella kokeilevaa radiota, niin kuin monella muullakin siihen aikaan, mies nauraa.

Yrittäjyys tuli miehelle luonnostaan, kohteet seurasivat toistaan. Ravintolabisneksessä siivet kantoivat syvimmänkin laman ylitse.

– Kauppari oli ihmeellinen ilmiö silloin, se meni tosi hyvin jopa vuonna 1992, mikä oli alalle kauhea.Me tuotiin Kauppariin Matti Nykänen, topless-tarjoilijat ja kaikki siihen aikaan kuulunut, Walkamo pyörittelee päätään.

Samoihin aikoihin hän istui myös kahdeksan vuotta valtuutettuna Raatihuoneessa.

– Olin käynyt kokoomuksen kesälukiot Paasikivi-opistolla. Sen aikaiset kaverit ovat nyt päättäjinä ympäri valtakuntaa.

Takaisin politiikkaan ei miehellä kuitenkaan ole enää paloa.

– Hirveästi on pyydelty, mutta kyllä se puoli on nähty.

Kuntaliitoksia hän kuitenkin sanoo kannattavansa painokkaasti.

– Asuin Janakkalan puolella monta vuotta. Sieltä ajoi kaupungin keskustaan nopeammin kuin Hirsimäestä. En näe syytä, miksi kuntia ei laitettaisi yhteen.

– Joka tapauksessa koulut ja sairaalat tulevat kasvamaan kooltaan, halutaan sitä tai ei. Perusteettomat pelot eivät käy perusteeksi kuntaliitosten vastustamiselle, Walkamo sanoo.

Golf vei sielun

Merkkipäiväänsä Walkamo ehti jo juhlia viime viikonloppuna 50 kaverinsa kanssa Kataloniassa, PGA-tason golfkentällä.

– Voi sanoa, että golf on vienyt sieluni.

Kaupungilla liikkuu jo legendoja ”miljonääri-Mikan” ja ”poikien” reissusta.

– En minä nyt kaikkea maksanut! Se oli vain hauska idea. Ja sain muuten hienon lahjan: museorekisteröidyn vuoden 1974 Ford Consulin, samanlaisen, jolla tuli 18-vuotiaana kruisailtua kylillä.

Vaikka elämäntyyli ja ystävät ovat näyttäviä, Walkamo sanoo, ettei ole pahemmin törmännyt hämäläiseen perisyntiin, kateuteen.

– Ei porukka tule silmille, jos käyn täällä ravintolassa. Ennemminkin koetaan ylpeyttä, että Hämeenlinnankin poika pärjää. Sitä paitsi, suurin osa jet set -elämästäni kuluu toimistossa. Yrittäjän elämä on raadollista työntekoa, Walkamo vakuuttaa. (HäSa)