Kanta-Häme

Nuorten korvissa soivat nyt joululaulut

 
Jouluradion toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne  on ihmeissään.
 
– Kyllä se on totta. Olemme tarkistaneet luvut moneen kertaan.
 
Jouluradio oli 15–24-vuotiaiden nuorten kuunnelluin kanava pääkaupunkiseudulla viime jouluna, eli ykköstilalla kilpailluimmassa ikäryhmässä.
 
Kansallisen radiotutkimuksen mukaan Jouluradio keräsi kaikkiaan yli puoli miljoonaa kuuntelijaa viikossa. Se on iso luku Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien 13 vuotta sitten perustamalle radiolle.
 
Jouluradion ainoa puhetta sisältävä ohjelma on pääkanavalla lauantaisin kello 14–16 lähetettävä toivelevykonsertti. 
 
Kalliorinne arvelee, että nuorison kiinnostus joululauluihin voi osittain johtua siitä, että nuoret pitävät radiosta musiikkikanavana. 
 
Juontoa ja asiaohjelmaa ei ehkä kaivata, tai se löytyy muilta kanavilta.
 
Joulumusiikkia jaetaan radion lisäksi netissä ja mobiililaitteissa. Palvelu on kehitetty helppokäyttöiseksi, ja nuoret ovat iskeneet siihen kiinni.
 
Tarjonta on kattava. Netissä on kahdeksan erityyppistä joulumusiikkia soittavaa kanavaa. Nuoret ovat ilmeisen tietoisia siitä, minkä tyyppistä musiikkia haluavat milloinkin kuulla. Sosiaalisessa mediassa Jouluradiosta keskustellaan vilkkaasti.
 
– Facebookissa täyttyi juuri 100 000 tykkääjän raja, Kalliorinne kertoo.
 
Radio on pikku hiljaa levittäytynyt maakuntiin. Pohjoisin lähetyspaikka on nyt Rovaniemi.  
 
Vuosi sitten käytössä oli 14 lähetysasemaa. Nyt lähettimiä on jo 17. Uutena tulivat mukaan Kajaani, Lappeenranta ja Seinäjoki. Radiolla on 3,6 miljoonaa kuuntelijaa kuuluvuusalueellaan. 
 
Kasvaako lasten ja nuorten kiinnostus joululauluihin koulussa?
 
Sibelius-Akatemian lehtori Eeva-Leena Pokela sanoo, että Suomen kouluissa voidaan nykyään päättää joulujuhlan muodosta ja perinteisten joululaulujen sopivuudesta tai sopimattomuudesta omaan juhlaan.
 
– Tärkeä merkitys koulun lisäksi lapselle onkin oman perheen juhlatraditio. Siihen voi kuulua yhdessä laulamista, musiikin kuuntelua, jouluevankeliumin lukemista tai joulukirkkoa.
 
Pokelan mielestä elämme edelleen vahvasti luterilaisessa Suomessa, jossa joulu-traditiot ovat ihana sekamelska uskontoa ja tonttuilua. 
 
Jokainen voi ihan rauhassa viettää mieleisensä joulun. 
 
Hän muistuttaa, että joulu on tärkeä juhla suomalaisille ja siihen liittyy paljon muita traditioita joululaulujen lisäksi: joululahjojen odotusta, jännitystä, tuoksuja, perheen yhdessäoloa, rauhaa sekä muistojen kunnioittamista.
 
– Musiikki on kuin liimapaperi, johon tarttuu muistoja. Yhdessä ne tekevät oikean lapsuuden joulun.
 
Suomalaisessa jouluohjelmistossa on Pokelan mukaan paljon hienoja lauluja, kuten Otto KotilaisenVarpunen jouluaamuna tai Jean SibeliuksenEn etsi valtaa loistoa.
 
– Näillä lauluilla on jo musiikillisesti historiallista merkitystä. Ne ovat kuitenkin hengeltään vakavia, eivätkä välttämättä avaudu lapselle. Silti klassisia joululauluja on hyvä osata ja tuntea jo yleissivistyksen kannalta. 
 
Kaikki tonttulaulut alkaen ”Tipe tipe tip tapista” ovat käyttökelpoisia leikkilauluja, joissa joulu on vahvasti läsnä.
 
Joululaulut ovat olleet perinteisesti koulun ja päiväkodin perusohjelmistoa, jota lauletaan ja harjoitellaan juhlan lähestyessä.
 
– Omassa lapsuudessani kansakoulussa myös virret kuuluivat koulussa harjoiteltavaan laulustoon, mutta eivät enää. 
 
Oppiaineen nimikin on vaihtunut laulusta musiikiksi. 
 
Uusia joululauluja sävelletään jatkuvasti. Ajan myötä joistain niistä tulee klassikoita.
 
– Uusista joululauluista esimerkiksi Joulumaa on lyönyt itsensä läpi, kuten myös Tonttupolkka. Molempia lauletaan koulujen joulujuhlissa, Pokela kertoo.
 
Myös käännöslaulut ovat suosittuja, kuten Vain valkeata joulua tai Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
 
Ne liittyvät selkeästi talveen ja lumeen, joulun aikaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Juhla ja juhlamusiikki ovat aina olleet merkittävä osa vuotuista elämänrytmiä. 
 
– Meidän vanhempien ja isovanhempien olisi syytä pysyä mukana ja olla kiinnostuneita lapsen arjen lisäksi myös lapsen juhlasta. Perheen on tärkeää osata juhlia yhdessä, Pokela sanoo.
 
Syntymäpäiväjuhla on tärkeä perinne päiväkodissa ja koulussa. Jokainen lapsi huomataan edes kerran vuodessa.
 
– Ajatellaan vaikka Bob Merrillin säveltämää Paljon onnea vaan -laulua, joka on levinnyt kulovalkean tavoin ympäri maailmaa muutamassa vuosikymmenessä. Se on varsinainen hitti. Syntymäpäiviä vietetään monissa kulttuureissa.
 
Uskonnollinen tausta vaikuttaa lasten joululaulujen oppimiseen.
 
Nykykoulussa on lapsia, jotka perheen uskonnollisen vakaumuksen takia eivät voi eivätkä saa osallistua edes musiikinopetukseen – joulun vietosta tai joululaulujen harjoittamisesta puhumattakaan.
 
Millaiselta joululaulujen tulevaisuus näyttää?
 
Pokela vastaa, kuten Sibelius kotiintuloaikaa tivaavalle vaimolleen:
 
– En ole ennustaja, olen muusikko.
 
Juhlalaulut voivat myös muuttua perittyjen tapojen muuttuessa, mutta juhliminen ja juhlien viettäminen pysyvät yhtä kauan kuin ihmiskunta. Yhdessä laulaminen juontaa juurensa kauas menneisyyteen.
 
Esimerkiksi portugalilaisen sadonkorjuulaulun La Folian melodia 1300-luvulta on kulkeutunut Euroopan halki Suomeen sekä tanssina että lauluna.
 
– Sitä on sävelletty, varioitu, soitettu turuilla ja toreilla, ja lopulta se on päätynyt myös täysin absurdilta kuulostavaksi lastenlauluksi: ”Yks kaks kolm neljä, anna ilonen olla! Kun suru tullee niin anna sen poijes mennä! Baarmat ne laulaa, neljä hiirtä hyppelee, kissi lyöpi trummun päälle ja koko maailma pauhaa!”
 
Lapin yliopiston musiikin lehtori Jukka Enbuska sanoo, että koulussa joululauluperinne on aina ollut vahva. Se on ankkuroitu vankasti suomalaiseen kulttuuriin. 
 
Kansanlauluja opettajaksi opiskelevat eivät osaa ja halua esittää. Niitä on turha tyrkyttää. Opiskelijat pitävät vanhoista joululauluista, joita harjoitellaan joulun alla.
 
– Äsken soitimme Joulukirkkoa. ”Kello löi jo viisi.”
 
Enbuska kaivaa hyllystä 3.–4. luokan musiikin oppikirjan. Siinä on paljon uusia joululauluja, joiden menestystä kouluissa hän epäilee.
 
Uudet laulut on nuotitettu, vanhoista lauluista löytyvät pelkät sanat.
 
Hän yritti kerran tarjota opiskelijoille jamaikalaista calypsoa, joka tuntui tosi hyvältä joululaululta. Se ei ottanut tulta.  
 
Suomalainen kaipaa rauhaa ja tunnelmaa pimeän ja kylmän talven keskellä. Ihmiset herkistyvät.
 
Laulajan persoonalla on myös oma vaikutuksensa tunnelmaan.
 
– Minun jouluni alkaa, kun Jussi Björling laulaa O Helga Natt. Se on siinä. Paremmaksi ei voi enää panna, Jukka Enbuska sanoo.
 
Reijo Hietala