Kanta-Häme Kokkola

Tatuointi ei ole vain kuva iholla, se kertoo eletystä elämästä - "Ylpeänä minä niitä kannan, ne ovat osa minun historiaani"

Tatuointiin liittyy kokonainen tarina, käännekohta, tunne tai muisto.
Janne Niemen rintaan on tatuoitu Che Guevara. Niemi kertoo, että merimiesvuosina Kuubassa otettu tatuointi on poliittinen kannanotto. Ensimmäiset tatuoinnit tehtiin hyönteisneulalla ja musteella. Kuva: Eeva Valtokari
Janne Niemen rintaan on tatuoitu Che Guevara. Niemi kertoo, että merimiesvuosina Kuubassa otettu tatuointi on poliittinen kannanotto. Ensimmäiset tatuoinnit tehtiin hyönteisneulalla ja musteella. Kuva: Eeva Valtokari

Janne Niemellä on oikeassa kädessään risti, jonka sakarat ovat tasamittaiset.

Tatuointi tehtiin 1970-luvun alussa, jolloin Kokkolassa niitä oli Niemen mukaan lähinnä vain merimiehillä.

– Perheen miehet olivat olleet merillä, ja heillä oli tatuointi oikeassa kädessään, joten minunkin piti saada. Satamakaupunginosassa kasvamisesta varmaan tuli sellainen tunne, että haluaa kuulua samaan sakkiin, Niemi muistelee.

Tatuoinnin tekijäksi valikoitui Heikki Raatikainen, joka takoi kuvioita muidenkin kaupunginosan merimiesten ihoon. Parivaljakko haki Mäntysaaren kirjakaupasta ohuita hyönteisneuloja ja mustetta – ja suuntasi Forssinmäen metsään.

– Ei sitä kotonakaan voinut tehdä.

Kokemus oli kivulias, mutta siitä selvittiin puremalla hammasta yhteen. Niemen kotona taideteos sai vähemmän iloisen vastaanoton.

– Äiti meinasi saada sydänhalvauksen. Minun piti pitää siinä laastaria niin kauan kuin hän eli.

Vuosikymmeniä myöhemmin tatuointi ei merkitse Niemelle hauskaa tarinaa kummempaa. Sen sijaan merimiesvuosina otetut kaksi muuta tatuointia ovat edelleen merkityksellisiä matkamuistoja.

– Nuorena poikana sitä katseli vanhempia ukkoja, ja iltaisin puhuttiin messissä kaikenlaista. Kyllä siinä maailma aukesi.

Niemi oppi muun muassa sen, ettei muita merimiehiä oikeastaan kiinnostanut, kenellä oli tatuointi ja kenellä ei.

Tatuointi kertoo koulukiusaamisesta

Koo, kaks yytä ja niinku sika sanoo rö. Tämä arvoituksellinen lausahdus tulee kokkolalaisen Antti Kyyrön suusta noin vain. Luettuna sen jokseenkin ymmärtää mutta kuultuna se menee aluksi ohi, ja niin on tarkoituskin.

Litania on tehty hämmentämään. Se on pelastanut Kyyrön monta kertaa kiusaajien kynsistä. Kun mahdollinen kiusaaja kysyi nimeä, tämä riitti aiheuttamaan sen verran hämmennystä, että Kyyrö ehti paeta.

Kyyröä kiusattiin peruskoulussa vuosia hänen siskonsa maineen vuoksi.

– Minut yhdistettiin häneen. Keksin, etten sano enää sukunimeäni.

Mia-Teresa ja Antti Kyyrön yhteinen sikatatuointi symboloi vaikeuksien voittamista ja yhdessä eteenpäin menemistä. Kuva: Eeva Valtokari
Mia-Teresa ja Antti Kyyrön yhteinen sikatatuointi symboloi vaikeuksien voittamista ja yhdessä eteenpäin menemistä. Kuva: Eeva Valtokari

Kokemukset koulukiusaamisesta yhdistävät Kyyröä ja hänen vaimoaan Mia-Teresa Kyyröä. Molemmat kävivät peruskoulun Ykspihlajassa, ja molempia kiusattiin pitkään.

– Minua kiusattiin siksi, ettei minulla ollut sisaruksia. Lasta syytettiin vanhempien valinnoista, Mia-Teresa Kyyrö kertoo.

He puhuvat kipeistä kokemuksistaan avoimesti ja jopa hyväntuulisesti. Vaikeat muistot ja tunteet on käyty rehellisesti läpi ja niistä on kehkeytynyt vahva pariskuntaa yhdistävä tekijä.

Kymmenvuotishääpäivän alla jostain ilmestyi idea yhteisestä tatuoinnista, kuvasta joka kertoisi jotain molemmista ja olisi molemmille merkityksellinen.

Mia-Teresalla tatuointi on vasemmalla rinnan yläpuolella, Antilla solisluun tietämillä lähellä kaulaa. Mikäpä muukaan siinä on kuin sika ja puhekupla, puhekuplassa ”rö”.

– Kiusaamisesta voi selvitä, Mia-Teresa sanoo.

– Ja vieläpä hyvin, Antti jatkaa.

Kissa tiikerin mallina, harakka kotkan

Ari Junttilan tatuoinnit kertovat tarinaa hurjasta nuoruudesta Ykspihlajassa ja villeistä vuosista merimiehenä. Junttila lähti merille vuonna 1973 ollessaan 15-vuotias.

Vuoden työrupeaman päätteeksi Junttila pääsi ensimmäistä kertaa kotikulmille lomille taskussaan vuoden palkka. Hän suuntasi satamaan ja Puomi-baariksi kutsuttuun kohtaamispaikkaan.

– Se oli kaunis kesäpäivä ja kaikki olivat ilman paitaa. Huomasin, että muilla merimiehillä oli tatuoinnit, mutta minulla ei.

Junttila etsi käsiinsä jo mainitun Heikki Raatikaisen. Idean tatuoinnista Junttila oli saanut luonto-ohjelmasta: hän halusi iholleen tiikerin.

Tiikerin puutteessa tatuoinnin mallina käytettiin naapuruston kissaa.

Kahden viikon päästä oli toisen tatuoinnin aika. Junttila päätti pitäytyä luontoteemassa ja ikuistaa rintaansa kotkan.

Mallina käytettiin navetan katolla istunutta harakkaa, jonka ulkomuodon tatuoija painoi lujasti mieleensä.

Ari Junttila kantaa vanhoja tatuointejaan ylpeydellä. Ne ovat osa hänen historiaansa.

Ruusu ja tytön nimi

Junttila hankki vajaassa neljässä vuodessa neljä tatuointia, jotka kaikki tehtiin Ykspihlajassa samalla metodilla eli hyönteisneuloilla ja musteella. Kipulääkkeeksi kului jonkin verran viinaa.

Vuonna 1979 Junttila otti viidennen tatuointinsa, tällä kertaa Kööpenhaminassa ja vakavin mielin. Käsivarteen taottiin ruusu ja tytön nimi.

Vuonna 1980 nimi sutattiin pois. Niin kävi kuulemma monelle muullekin nuorelle merimiehelle.

– Sitä oli silloin niin nuori, ja aina oli eri tyttöystäviä.

Vaikka tatuoinnit ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja yksi on poistettukin, Junttila sanoo, ettei kadu tatuointien ottamista. Ne kertovat, että merillä on oltu.

– Ylpeänä minä niitä kannan. Ne ovat osa minun historiaani.

37 vuotta sitten Junttila otti vielä yhden tatuoinnin: nuolen ja pienen sydämen sekä nimet Ari ja Raija. Näitä nimiä ei ole tarvinnut piilottaa.

– Naimisissa ollaan. Meillä on kaksi poikaa ja kuusi lastenlasta, Ari Junttila kertoo hymyillen.

Tatutointitarinat ovat lähtöisin Kokkolan Ykspihlajan kulttuuriviikolta.

Lue myös: Hetken mielijohteesta otettuja ja kotitekoisia tatuointeja peitetään yhä useammin – Katso video tatuoinnin peitosta (2.8.2020)

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic