Kanta-Häme Hämeenlinna

Nyt puhuu Rengon susilauman alfauroksen kaatanut metsästäjä

Rengossa pihakäyntejä tehneen susilauman alfauroksen ampunut Tuure Mäntymaa on metsästäjä toisessa polvessa. Hän kuvailee sutta ruokaansa pitkään elossa pitäväksi pedoksi, joka ei kuulu kyläyhteisöihin.
Rengon susijahdista Tuure Mäntymaalle jäi käteen harvinainen metsästysmuisto: alfauroksen kallo. Kuva: Toni Rasinkangas

Laukaus.

Susi kaatuu hankeen 20 minuuttia kestäneen jahdin päätteeksi.

 

Vuosi sitten tammikuussa Hattulan Vuohiniemessä liipaisimesta veti espoolainen Tuure Mäntymaa, ja luodin vastaanottajana oli Rengossa paniikkia aiheuttaneen susilauman johtaja.

– Etäisyyttä oli 30 metriä. Sudella ei ollut mitään havaintoa minusta. Noin minuutin päästä kaadosta kaverin tähtäimeen tuli toinen susi. Sitä ei voitu ampua, sillä kiintiö oli täyttynyt osumallani, Rengon metsästysseuraan kuuluva Mäntymaa muistelee.

Rengon metsästäjät olivat saaneet poikkeusluvan kahden suden ampumiseen – ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun.

 

Luonnonvarakeskuksen (Luke) helmikuussa 2018 valmistuneiden tutkimusten perusteella Mäntymaan ampuma susi todettiin alfaurokseksi.

Poikkeusluvan ehtojen mukaan alfayksilöiden ampumista pitäisi pyynnissä välttää.

– Tutkimus valmistui vuodessa ja ampumaratkaisu piti tehdä sekunneissa, Mäntymaa sanoo.

Hän on kuitenkin tyytyväinen, että juuri alfauros käveli hänen tähtäimeensä.

– Lauma hajosi. Nyt Rengossa on löytynyt vain murto-osa raadeltuja elukoita siihen verrattuna, kun lauma mylläsi siellä.

Rengon alfauros oli ensimmäinen – ja toistaiseksi viimeinen – susi, jonka Mäntymaa on kaatanut.

– Se on harvinainen kokemus. Sattui säkä, että se tuli minun kohdalleni.

 


”Tutkimus valmistui vuodessa ja ampumaratkaisu piti tehdä sekunneissa”


 

Vaikka susikeskustelu on käynyt jo vuosia kuumana, ei Mäntymaa koe, että sillä olisi hänen elämäänsä kummempaa vaikutusta.

– Ei ollenkaan, vaikka totta kai se herättää tunteita ihmisissä, jotka pitävät sutta lutuisena koiranpentuna.

Mäntymaa kuvailee sutta pahimman luokan pedoksi, joka ei muiden petojen tavoin tapa riistaa välittömästi, vaan raatelee sen.

– Susi ottaa aina peräpäästä kiinni. Se syö uhrin elävältä, niin kauan kuin veri virtaa. Ilves puristaa kurkusta hengen pois. Susi taas hotkaisee palasen ja päästää eläimen menemään, kunnes se kuolee verenhukkaan.

Mäntymaa kertoo nähneensä kuvia, joissa sudet ovat purreet hirveltä takajalkojen jänteet poikki.

– Elukka ei pääse karkuun, vaan sudet löytävät sen, kun alkaa tulla nälkä. Siellä on valmiina tuoretta, pehmeää lihaa. Sellainen tyyli on sudella metsästää.

 

Mäntymaata hämmästyttävät luonnonsuojelijoiden lausunnot, joissa vedotaan siihen, että susi ei ole tappanut ihmistä Suomessa ikinä.

Hän muistuttaa uutisista, joiden mukaan Ruotsissa Kolmårdenin eläintarhassa sudet tappoivat niitä ruokkineen hoitajan vuonna 2012.

Viime vuonna Ähtärin eläinpuistossa pikkupoika pelastui aidan ansiosta, mutta käden sudet ehtivät raadella.

– Sitten kun tapahtuu, on jo myöhäistä, Mäntymaa toteaa.

Hiljattain Uusikaarlepyyn Jepualla susi irvisteli sikatilan isännälle tämän kotipihassa. Poliisit lopettivat suden. Viikolla hätäkeskus sai useita ilmoituksia Vaasan keskustan liepeillä liikkuneesta sudesta.

 

Suomessa susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Luken arvion mukaan vuonna 2017 Suomen puolella liikkuvia susia oli 150–180.

– Uhanalaisuudesta puhuminen on aivan turhaa höpinää. Venäjältä susia tulee niin paljon kuin raja vain vetää, Mäntymaa sanoo.

Rengossa kahden kaadon jälkeen havaintoja on tehty kolmesta sudesta.

– Hyvin on isä-susi kouluttanut poikansa, kun osaavat yhä ihmisten pihoissa käydä.

Mäntymaata epäilyttää, liikkuuko muualla kuin itärajan tuntumassa luonnossa syntyneitä susia lainkaan.

– Ne eivät pelkää ihmistä lainkaan. Susi on oikeasti arka ja tarkka eläin. Mihin tarhassa kasvaneet sudet joutuvat? Sitä ei ole kukaan kertonut.

 


”Ehkä poliitikot tulevat järkiinsä, ja ajavat pikkuhiljaa muutakin kuin omia etujaan.”


 

Metsästäjien tarkoituksena ei ole tappaa susia sukupuuttoon, Mäntymaa painottaa.

–  Niitä ei kuitenkaan tarvita kyläyhteisöihin. Yhtälö on mahdoton, hän jatkaa.

– Teemme riistaruokintaa omilla kustannuksilla, mutta emme me halua susia ruokkia. Susi ei ole Hämeessä komean kulttuurimaiseman, vaan ruuan takia.

Mäntymaa sanoo, että susipelko ei ole ylireagoitua paniikkia, vaan tervettä viisautta.

– Kuka ottaa vastuun, että jättää lapsen pysäkille odottamaan kuljetusta? Sitä ei pysty rahalla korvaamaan, kun vahinko käy.

Seuraavaan kannanhoidolliseen kaatolupaan tarvitaan varmaan ihmisen raatelu, Mäntymaa arvioi.

– Rengossa on määrätty huonosti peuran ja hirvenkaatolupia, vaikka kanta on mahtava.

Mäntymaa uskoo tietävänsä, miksi Rengossa on määrätty vain vähän peuran ja hirvenkaatolupia niiden isoon kantaan suhteutettuna; susille pitää jättää ruokaa.

 

Alfauroksen kaataminen rauhoitti susien pihakäyntejä Rengossa, mutta ei poistanut niitä kokonaan.

Uusia poikasia ei ole vielä tullut. Mäntymaa arvioi, että ensi syksynä niitä on jo takuuvarmasti.

– Saimme hieman hengähdysaikaa. Ehkä poliitikot tulevat järkiinsä, ja ajavat pikkuhiljaa muutakin kuin omia etujaan.

Järkiin tulemisella hän tarkoittaa susidirektiivin muuttamista samanlaiseksi kuin Virossa, jossa 115 suden kanta puolitettiin vuonna 2011.

– Nyt kantaa kasvatetaan Suomessa väkisin. Kohta se ei ole kenenkään hallussa. Lopulta metsästäjät joutuvat hoitamaan jäljet. Palkkioksi niskaan lentää lokaa.

Rengossa metsästäjien jahtia häirittiin erilaisin keinoin.

– Jotkut paukuttelivat papatteja ampumalinjalla pelästyttääkseen sudet karkuun. Kun metsästys on käynnissä, on ylimääräinen hiippailu tosi paha juttu. Vahinkoja voi käydä, vaikka ketään ei ole tarkoitus satuttaa.

Vaikka itse alfan jahti kesti puolisen tuntia, koko metsästys vei aikaa useita päiviä.

– Ensimmäisessä susijahdissa Rengossa olin niin pitkään paikallani, että saappaat jäätyivät kiveen kiinni.

 

Tuure Mäntymaa kaatoi Rengon susilauman alfauroksen Hattulan Vuohiniemessä tammikuussa 2017. Kuva: Toni Rasinkangas

 

Mäntymaa muistetaan vuosi sitten Hämeen Sanomissa julkaistusta jutusta. Kuvan perusteella häntä pidettiin vanhan liiton metsästäjänä, koska hän oli pukeutunut supikoirasta tehtyyn karvahattuun ja liiviin.

Supiturkki ei ole vain näyttävä metsästysmuisto.

– Se on myös ihan äänetön. Tavallisesta takista kuuluu yleensä kahinaa liikkuessa. Erityisesti peurat ovat tosi herkkiä reagoimaan ääneen.

Mäntymaa on metsästäjä toisessa polvessa. Hän kertoo juosseensa jo pikkupoikana hirvieläinten perässä jousipyssyn kanssa.

– Jos olisin eläin, olisin tietenkin susi. Se saa tehdä mitä haluaa ja silti sitä suojellaan. HäSa

Mäntymaa sai myös alfauroksen taljan – ja penisluun.

 

 

Päivän lehti

10.7.2020