Kanta-Häme Riihimäki

Kierrätys osataan jo – Nyt opetellaan pihistämään energiaa

Ongelmajätelaitos rakensi tietä ja opetti kansaa kiertotalouteen ruohonjuuritasolla. Nyt Ekokemin entinen toimitusjohtaja Esa Tommila ponnistelee keventääkseen tuotannon globaalia hiilijalanjälkeä.
Esa Tommilan mökki Loppijärven rannalla lämpiää puilla. Kuva: Esko Tuovinen

Muovikääre livautetaan kierrätysastiaan, peltinen tonnikalapurkki toiseen ja maitotölkit kolmanteen. Polttoaineista valitaan biovaihtoehto ja vaatteista valitaan kierrätetyistä materiaaleista valmistettuja.

Pyrimme jättämään mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Ilmaston lämpeneminen vauhdittaa ympäristötietoisuuttamme, jonka siemenen kylvi 1960-luvulla noussut luonnonsuojeluliike.

Fyysikko ja filosofian lisensiaatti Esa Tommila toimi 1960-luvun lopulla luonnonsuojeluliikkeessä. Hän sovelsi periaatteita muokatessaan pelätystä Suomen ongelmajätelaitoksesta ympäristönhuoltoyhtiö Ekokemin.

 

Valtio ja kunnat perustivat vuonna 1979 yhtiön käsittelemään teollisuudessa syntyneitä hankalimpia ongelmajätteitä. Laitokselle etsittiin sijoituspaikkaa 19 kunnasta. Asukkaiden rajusta vastustuksesta huolimatta Riihimäellä syntyi lopulta myönteinen päätös.

Vastustajat pelkäsivät ennen kaikkea laitoksen piipusta tupruavan vaarallisia päästöjä, kuten elohopeaa, dioksiinia, PCB:tä ja muita kloorattuja fenyyliyhdisteitä.

Tehokkaasti savukaasunsa puhdistavien polttolinjojen päästöjen tarkkailun ja matalalla pysytelleiden arvojen myötä huolestuneisuus väheni. Luottamus kuitenkin kärsi pahan kolauksen, kun 1996 laitosalueella havaittiin pohjavesien pilaantumista.

– Avoin ja järjestelmällinen tiedottaminen tehosi tuolloin. Asukkaat vakuuttuivat saamansa tiedon paikkansapitävyydestä siinä määrin, että vuonna 2004 jätevoimalanhankkeen ympäristövaikutusten arviointiraportista ei tehty yhtään muistutusta, Esa Tommila toteaa.

Fortum Waste Solutionsin eli entisen Ekokemin kiertotalouskylä ei enää joudu taistelemaan päästöepäluuloja vastaan. Nyt työtä teettää kuluttajien asenteiden kasvattaminen vähäpäästöisyyden ja kierrättämisen periaatteisiin.

 

Kasvihuonekaasujen päästöjen leikkaaminen ja uusiutuvan energian oletettu päästöttömyys vaativat Esa Tommilan mukaan kuitenkin uudenlaista ja nykyistä syvempää tarkastelua.

Ennen niin viaton hiilidioksidi on nyt ilmaston lämpenemistä kiihdyttävä peikko, joka on saatava kuriin. Tavoitevuodeksi on Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu 2050.

Esa Tommila nostaa esiin uusiutuvan energian suorat ja välilliset ilmastovaikutukset.

– Pelkkä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei riitä. Päästöjen vähentämisen on tapahduttava vähäenergisesti.

 

Kun hallitus tavoittelee mahdollisimman suurta bioenergian tuotantomäärää, ilmastohaitat saattavat kasvaa jopa fossiilisten käyttöä suuremmiksi.

Näin käy, jos ei piitata liikenteen biopolttoaineiden valmistusprosessissa kuluvan energian määrästä eikä hiilinielujen riittävyydestä..

– Kaiken energian, myös uusiutuvien, kokonaispäästöihin vaikuttavat myös tallettamisessa, siirrossa ja jakelussa kuluva energia.

Oletus on, että biopolttoaineiden poltossa vapautuva hiilidioksidi sitoutuu uuteen kasvuun. Näin tulkittava “päästöttömyys” vaatisi Tommilan mukaan vankat takuut laajojen kasvuikäisten metsäalueiden varaamisesta hiilinielun käyttöön moniksi vuosikymmeniksi.

– Vaikka aurinko- ja tuulisähkön tuotantotapahtuma on hiiletöntä, niillä on tuntuvat välilliset päästövaikutukset tuotannon katkonaisuuden takia. Katkojen aikana tarvitaan korvaavaa sähköntuotantoa.

 

Energian uusiutuvuus on arvokasta, mutta uusiutuvuus ei takaa eikä tarkoita hiilineutraalia tai päästötöntä. Uusiutuvuus sinänsä ratkaisee vain saatavuusongelmia fossiilienergian niukentuessa.

Mitään energiaa ei voi fysiikan ja kemian lainalaisuuksista johtuen tuottaa täysin haitattomasti.

– Ilmastovaikutusta ja hiilijalanjälkeä laskettaessa on tarkasteltava myös koko ketjun aikana käytetyn energian määrää alkupisteestä aina loppukuluttajalle hyötyhetkeen, Tommila alleviivaa.

 

Tommila ottaa esimerkiksi biodieselin. Lähimmäs päästöttömyyttä päästään, kun biodieseliä valmistetaan jäterasvoista. Sen sijaan dieselöljyn valmistus metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä lisää hiilidioksidipäästöjä fossiiliseen dieseliin verrattuna noin 30–40 prosenttia.

– EU-komission vuonna 2016 teettämä elinkaaritarkastelu osoittaa, että käytössä olevien bioöljyjen tuotantoprosessi ja käyttö aiheuttaa 80 prosenttia suuremmat hiilidioksidipäästöt kuin fossiilisten öljyjen jalostus ja käyttö.

Nykyisillä sekoitussuhteilla tämä nostaa dieselpolttoaineiden elinkaaren aikaisia hiilidioksidipäästöjä noin 4 prosenttia.

– Hiilidioksidipäästöjen leikkaamista ei ratkaista tuottamalla mahdollisimman paljon monenlaista uusiutuvaa energiaa. Biopolttoaineet lisäävät käyttöhetkellä hiilidioksidipitoisuutta, joten ne eivät hiilinielujen varmistuessakaan pienennä ripeästi hiilidioksidipäästöjä. HäSa

 

Nettoenergia ry

Yhdistys, jonka päämäärä on tuottaa ja koota tietoa, joilla erilaisista uusiutuvan energian tuotantotavoista ja energiansäästökeinoista voidaan valita kuhunkin tilanteeseen ilmastovaikutusten kannalta hyviä ratkaisuja.

Puheenjohtaja Esa Tommila .

Varapuheenjohtaja professori, tekniikan tohtori Timo Kalema.

Ekokem

Ongelmajätelaitos Oy perustettiin 1979, osakkaina valtio, kunnat ja yrityksiä.

Synnytti vastustavan kansanliikkeen Riihimäellä.

Toiminta alkoi 1984, toimitusjohtaja Juhani Syrjämäki 1985–1997..

Käsitteli kuudesosan koko maan vaikeimmista vaarallisista jätteistä, joita syntyi n. 100 000–200 000 tonnia vuodessa.

Ongelmajätelaitos muutti nimensä Ekokem Oy Ab:ksi vuonna 1985.

Kiertotalouskylä on rakennettu 2000-luvulla. Toimii yli 20 paikkakunnalla Suomessa. Käsittelylaitokset Ruotsissa ja Tanskassa.

Fortum osti vuonna 2017 Ekokemin ja toiminta sai nimen Fortum Waste Solutions.