Kanta-Häme

Oikeus: Väärinymmärrys ei tee petosta

Hämeenlinnan seudulla sijaitsevan elintarvikeyrityksen toimitusjohtaja on saanut kalliin oppitunnin sopimusoikeudesta.

Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa käsiteltiin marraskuun lopulla toimitusjohtajan kiistaa brittiläisten asfalttimiesten kanssa.

Toimitusjohtajan mukaan hänen yritykseltään huijattiin yli 38 000 euroa surkealla ja ylihintaisella asfaltointityöllä.

Käräjillä varsinaiset todisteet olivat kuitenkin vähissä, sillä johtaja oli tehnyt työstä vain suullisen sopimuksen. Ainoa asiakirja oli lasku, jonka johtaja oli maksanut.

Pinta-ala ja paksuus puhuttivat

Asfalttikiistan ainoa kiistaton seikka on, että tapahtumaketju alkoi viime elokuussa. Tuolloin yrityksen pihalle ilmestyi joukko ulkomaisia asfalttimiehiä, jotka tekivät tarjouksen pihan päällystämisestä. Toimitusjohtaja löi kättä päälle ja miehet kävivät heti töihin.

Toimitusjohtaja maksoi asfalttimiesten antaman yli 30 000 euron laskun, mutta tuli hetkeä myöhemmin katumapäälle. Hän yritti perua maksun pankissa ja poliisin avustuksella, mutta rahat oli jo ehditty nostaa tililtä.

Kiistaa aiheutti muun muassa pihan koko. Asfaltoija laskutti yli 3000 neliömetrin mukaan, mutta määrän aluksi hyväksynyt toimitusjohtaja mittasi myöhemmin itse alaksi vain vajaat tuhat neliötä. Poliisi arvioi pihamaan kooksi noin 1800 neliötä. Oikeus puolestaan kummeksui sitä, ettei omistaja tiennyt pihansa kokoa.

Myös asfaltin paksuus ja laatu olivat oikeuden syynissä. Johtaja kertoi sopineensa viiden sentin asfaltista, kun pihassa olikin vain vajaan sentti pinnoitetta. Lasku oli kirjoitettu sirotepintaisesta bitumikerroksesta, jollaisen oikeus totesi pihalla olevankin.

Toimitusjohtaja myönsi, ettei hän ollut täysin ymmärtänyt alan englanninkielistä sanastoa.

Oliko syytetty edes paikalla?

Asfalttityötä tehneitä miehiä ei oikeudessa nähty. Ainoana syytettynä oli Britanniasta kotoisin oleva mies, jonka tilin kautta rahat kulkivat.

Toimitusjohtaja ei pystynyt luotettavasti kertomaan, oliko syytetty ollut missään vaiheessa paikalla. Hän ei myöskään pystynyt kertomaan oliko asfalttimiehillä käytössä keltainen vai vihreä kuorma-auto, tai oliko heillä kuorma-autoa lainkaan.

Kun näyttöä sopimusrikkomuksista tai epäillystä törkeästä petoksesta ei löytynyt, oikeus hylkäsi kaikki syytteet. Samalla oikeus vapautti vangittuna oikeudenkäyntiä odottaneen brittimiehen ja peruutti tämän omistamista työkoneista tehdyn vakuustakavarikon.

Oikeuden mukaan se, että toimitusjohtaja oli ymmärtänyt sopimuksen sisällön väärin, ei tehnyt vastapuolesta syyllistä petokseen. (HäSa)