Kanta-Häme

Olen hyvä tällaisena

Olen tosi hyvä nukahtamaan. Vaivun uneen aivan minuutissa parissa. Tämä ominaisuus lienee periytyvä, sillä kymmenkuisen tyttäreni on todistettu tekevän samaa. Itse en ole nähnyt tätä tapahtuvan, sillä nukuin jo.

Erityislahjakkuuteni tässä asiassa liittyy kirjan kanssa nukahtamiseen – säpsähdän hereille vasta, kun romaani putoaa kasvoilleni.

En ole kokenut minua tästä taidostani arvostettavan, mutta usein öisin kuulen viereltäni lempeät sanat: ”Laita vaan se kirja jo pois ja nuku.”

Kalle Manninen, Hämeenlinna

 

 

Täytän 70 vuotta ensi viikolla, ja olen paras mahdollinen pyörätuoliulkoiluttaja, mutta en suinkaan korvaamaton!

 

Markku Kettunen, Hämeenlinna

 

 

Itsensä kehuminen on hyvin vaikeaa. Olemmehan niin vaatimattomia ja huonoja itsetunnoltamme. Olen kerran työssä ollessani ollut koulutuksessa, jossa eräs luennoitsija antoi tehtäväksi luetella viisi asiaa, joissa tuntee olevansa hyvä.

Joukko meni ihan hiljaiseksi ja ryhtyi miettimään ja kirjoittamaan. Lopuksi jouduimme kertomaan mitä oli paperille pantu.

En muista, mitä silloin itsestäni kirjoitin. Joidenkin osallistujien kirjoittamisista tuli aivan yllättäviäkin asioita, jotka ovat jääneet mieleen.

Eläkkeellä ollessani minulle on selvinnyt missä minä nyt olen todella hyvä: Olen erinomaisen hyvä toimittamaan turhaa.

Kaikesta huolimatta;

”Haluatko nähdä oman elämäsi sankarin,
joka kaiken kestää, vaik’ talvi ois’ ankarin?
Hän on kaunis ja viisas ja sielultaan suuri,
siis kurkista peiliin, hän katsoo sinua juuri.”

Leikkimielellä nimimerkillä Ikääntynyt

 

 

Minä, kuten me kaikki muutkin ihmiset, olen tietenkin hyvä monessa, monessa asiassa, mutta tässä yhteydessä tahdon nostaa erikseen kehuttavaksi taitoni korjata esineitä, tuunailla niitä sekä varsinkin parsia ja paikkailla vaatteita. Molemmat vanhempani olivat hyviä korjailemaan kaikkea mahdollista, mikä olikin erittäin hyödyllinen taito pula-aikana, jolloin minäkin sisaruksineni olen syntynyt ja lapsuuttani viettänyt.

Ennenhän vaatteet olivat kalliita, ne tehtiin itse tai teetettiin ompelijalla mahdollisimman hyvistä raaka-aineista, ja niitä myös muokattiin ja korjattiin lähes loputtomasti. Tuolloin pyrkimys oli parsia ja paikata niin, että korjausta ei edes näe. Nykyvaatteita ei juurikaan edes kannata korjata, niin huonolaatuisia ostovaatteet ovat, mutta toisinaan joku kulahtanut lempivaate saattaa huutaa apua, ja silloin minä riennän hätiin kuin muinainen ritari.

Minun paikkani saavat näkyä, niiden pitääkin näkyä! Niissä pitää kylläkin olla joku juju. Niiden pitää olla kauniita tai hauskoja, tai niissä pitää olla sanoma tai kannanotto. Myös värit ovat tärkeitä. Käytän yleensä joko applikointia tai koruommelta tai näiden yhdistelmiä. Tällainen paikkaaminen on melko aikaa vievää ja työlästä, siksi mietin melko tarkkaan, mitä vaatteita edes kannattaa ryhtyä korjaamaan. Paikkailen myös vain omia tai perheenjäsenten vaatteita.

En tiedä, osaavatko ihmiset moista taitoa enää nykymaailmassa arvostaa – joihinkin kyllä huumori saattaa kolahtaa. Kuljin kerran mieheni kanssa Hämeenlinnan kadulla, ja vastaan tuli ranskaa puhuva nuori pariskunta. Nuori mies huomasi mieheni housunpolvessa ryömivän sammakon ja hymyili. Kun hän osui kohdallemme, hän sanoi ”Kvaak!”

 

Silja Latham, Hauho

 

Olen paras. Olen paras äiti omille lapsilleni. Olen pitänyt rahaa tärkeämpänä olla lasten kanssa ja tutustua heihin. Olen erinomaisen hyvä komentelemaan lapsiani, mutta myös itseltäni vaadin paljon.

Olen hyvä siinä, etten ota stressiä. Jos ei ole imuroitu, ei haittaa. Jos tulee stressitilanne päälle, kykenen ajattelemaan ja jopa toimimaan järkevästi, etten jää odottelemaan, että joku muu toimii. Kuolema tai vakava sairaus lähistöllä ei pysäytä elämää. Mutta osaan kuunnella ja jakaa lähellä olevian kanssa asioita. Olen oikeastaan tosi hyvä kuuntelemaan. Ehkäpä siksi ihmisten on helppo puhua minulle. En lajittele ihmisiä heidän asemansa mukaan, vaan osaan nähdä helmiä arjessa ja arjen ihmisissä. Olen mieluummin taviksen ystävä ykkönen kuin julkkiksen puolituttu.

Olen hyvä muistamaan ihmisten merkkipäiviä ja hankkimaan sopivia lahjoja. Olen hyvä kirjoittelemaan kortteja ja kirjeitä, etanapostia edelleen. Olen hyvä järjestämään juhlia. Keksin hyviä teemoja ja ideoita, ja sitten vielä olen hyvä toteuttamaan ideoita. Olen hyvä pitämään yllä laajahkoa ystäväverkostoa. Olen erittäin hyvä välttämään Facebookia, ja osaan toistaiseksi pitää yhteyttä ihmisiin face to face.

Olen hyvä ihminen, koska minun seurassani ei kukaan tunne oloaan ala-arvoiseksi. Olen hyvää seuraa, kun en ole erinomainen/täydellinen missään, mutta sopivasti kaikkea tavallista. En ole erityisen musikaalinen, en erityisen kaunis, en erityisen hoikka, en erityisen vaitelias, en erityisen nuori. Ja ihmisten mielestä niin on hyvä. Olen hyvää juttuseuraa kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta. Olen hyvä puhumisessa silmätysten. Osaan jutella kenen tahansa kanssa, paitsi vierailla kielillä en erityisen hyvin. Mutta se juuri onkin niin hyvä, etten ole liian hyvä puhumaan englantia saksalaisten kanssa. Puhumme suunnilleen samalla tasolla keskivertosakemannin kanssa.

Olen suorastaan lahjakas keskustelija hämäläisyydestäni huolimatta, se puheliaisuus on pelastanut nuorena liftatessa tiukoista paikoista, ja sillä olen hankkinut ystävälle kissan ja aviomiehelle työpaikan, lapselle kesätöitä, taloon vuokralaisia, pakastimeen sieniä, lautaselle haukea, kangaspuut lainaan itselleni ja ties mitä,,,

Se, missä en ole vain hyvä, vaan erinomainen, on vastuuntunto. Olosuhteet ovat kasvattaneet minut ottamaan vastuun kaikesta, mistä suinkin voin. Huolehdin ja mietin erityisen vastuullisesti erityisen laajaa asioiden piiriä.

Olen hyvä harjoittamaan perinteitä ja opetelemaan vanhoja taitoja. Olen erityisen hyvä jakamaan aikaani, ja saan sen kohtuullisesti riittämään. Olen hyvä priorisoimaan.

Olen hyvä keksimään asioita ja käyttämään mielikuvitustani. Olen hyvä ja uskollinen aviopuoliso. Olen hyvä lukemaan, leipomaan, pakastamaan, säästämään, autoilemaan, pyöräilemaan, pesemään mattoja, kutomaan mattoja, ruokkimaan lampaita, kanoja, kissoja, koiria, kaneja, saduttamaan, runoilemaan, askartelemaan, skräppäämään, tekstaamaan, katsomaan tv:tä, kuuntelemaan konsertteja, käymään teatterissa, saunomaan, jäämään suusta kii, unohtamaan, laulamaan virsiä, käymään haudalla, esirukoilemaan, halaamaan, polttamaan kynttilöitä, matkustelemaan, interreilaamaan, asumaan vuokralla, uimaan, pilkkimään, ompelemaan, muistelemaan 80-lukua, haikailemaan, pesemään pyykkiä, mankeloimaan, tiskaamaan, keittämään perunoita, paistamaan kinkkua, vaihtamaan verhoja, välttelemään lehdistöä, hymyilemään, valitsemaan laattoja ja tapetteja, ostamaan kirjoja, säästämään vanhoja tavaroita, muuttamaan, käymään palvelutalossa vanhusten luona, ottamaan vastaan palkankorotuksia, antamaan yhteisvastuukeräykseen, lukemaan ajatuksia, vaistoamaan, hämmästelemään ajan kulua ja lasten kasvamista.

Olen yllättävän hyvä kehumaan itseäni.

Pirkko Nurminen, Alvettula

 

Olen mielestäni tosi hyvä antamaan lapsille pusuja. Minulla on neljä lasta, joita olen pussaillut paljon, yksikään pusu ei ole ollut liikaa. Vanhimmat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, ja vieläkin moiskautan heille pusuja poskille ilosta, lähtiessäni, tai ihan muuten vain.

Olen töissä lasten parissa, ja oikeastaan olen erityisen iloinen taidostani pussailla muiden lapsia. Pusuja tulee, kun he saapuvat hoitoon, he tekevät jotain hienosti, kiitän heitä, tai on vain mukavaa ja on pusun paikka. Uskon pusujen voimaan! Lapset tarvitsevat huomiota ja hellyyttä, ja sylissä pitämisen ohella pusut viestittävät suoraan: olet tärkeä, pidän sinusta, sinä kelpaat.

Annan myös pusuja lasteni kavereille (alakouluikäisille) ja sukulaislapsille. Suurin osa on tottunut siihen. Joskus joku on pyyhkinyt pusun nolona pois poskeltaan, mutta en pahastu. Se on tapani, ja oikeastaan tulee alitajuisesti, ajattelematta. Pusu ei ole siis tarkoituksellinen väline, vaan luonnollisesti itsestään tuleva huomioimisen ja välittämisen ilmaus minulle.

Pusuttelen lapsia myös heidän vanhempiensa nähden. Se voi olla joskus muistutus: ”Hei, sinulla on ihana lapsi!” Olkoot pusut myös rohkaisuksi toisinaan jähmeästi reagoiville suomalaisille.

Olen iloinen pusujen antaja. Se on lahja, mutta myös tapa ja taito, jota voi tietoisesti harjoitella. Ja parasta on, jos se tarttuu huomaamatta muihin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Pusu kertoo vielä enemmän. Se kertoo kaiken tärkeän. Ja se usein riittää.

Emma Pulkkinen, Hämeenlinna

 

Minä olen hyvä veitsien, puukkojen ja saksien teroittaja. Olen teroittanut niitä jo kymmenen vuoden aikana eli koko ajan kun olen ollut eläkkeellä. Se onkin eräs harrastukseni.

Minulla on ”terävyystakuu”, eli teroitan välineet uudelleen maksutta, jos ne eivät leikkaa. Yhtään teroittamaani välinettä ei ole tarvinnut teroittaa uudelleen!

Heikki Notko, Hämeenlinna

 

 

Oman hännän nostamisen sijaan päätimme suomen kielen ryhmäni kanssa nostaa koko ryhmän häntää kollektiivisesti. Ryhmässä on 25 viime syksynä Construction Engineering -opintonsa Hamkissa aloittanutta kansainvälistä opiskelijaa, jotka ovat oppineet suomea puolessa välissä jo tosi paljon!

”Minä olen hyvä, koska…
olen kiltti
osaan puhua suomea
osaan pelata monopolia
olen venäläinen
olen hyvä tietokonepeleissä
olen hyvä jousimies
minulla on koti ja monta kaveria ja osaan pelata jalkapalloa
olen avoin
olen uskollinen ystävä
olen ihana
olen hyvä vuorikiipeilyssä
olen nigerialainen
minä menen mielenkiintoisiin seikkailuihin
minä olen hyvä kuski
minä olen maalari.
minä olen Batman
minulla on ystävyys
autan mielelläni muita
minulla on kiva suomen ryhmä”

Kaisa Puhakka, suomen opettaja + opiskelijat

 

Esivanhempamme kierrättivät tavaraa, käyttivät materiaalia uudestaan – koska kaikesta oli pulaa. Minä teen samoin, mutta siksi, että haluan ja olen siinä hyvä.

Näen tavaran muodon ilman kytköstä sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, ja innovatiivisesti ja ennakkoluulottomasti yritän käyttää sitä uudessa tarkoituksessa.

Olen ylpeä kekseliäisyydestäni.

Niksimarja