Kanta-Häme

Olisiko tässä hyvä museo?

Ihan ok museo, mutta aika tavallinen. Mikä siitä muka tekee niin erinomaisen, tokaisi muuan museokävijä vierailtuaan Forssan museon uudistetussa perusnäyttelyssä.

Museo palkittiin Suomen vuoden museona ja asetettiin ehdolle Euroopan vuoden 2015 museoksi.

Myös Hämeenlinnassa mietitään parhaillaan, minkälainen olisi hyvä museo.

Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo pakkasi näyttelyesineet viime vuonna varastoon ja sulki vankilamuseon vieressä olleen perusnäyttelytilansa.

Uutta näyttelyä suunnitellaan Hämeen linnaan yhdessä Museoviraston kanssa.

Millä linnan, kaupungin ja maakunnan tarinaa voitaisiin esitellä niin, että turistivirrat suuntaisivat jatkossakin kulkunsa Linnanniemelle? Minkälainen museo kiinnostaisi yleisöä?

Asiakas tulee …viihtymään

Museoammattilaiset kaikkialla maailmassa puhuvat nyt asiakaslähtöisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Eri asia on, huomaako yleisö muutoksen.

– Museot joutuvat kilpailemaan yleisön ajankäytöstä kaiken muun ajanvietteen kanssa, muistuttaa Marjo-Riitta Saloniemi. Hän on suositun tamperelaisen museokeskuksen Vapriikin johtaja ja kansainvälisen museojärjestön ICOM:in markkinointi- ja viestintäjaoston presidentti.

Viestinnän ja markkinoinnin ammattiryhmä on museoalalla vielä melko uusi, mutta suunta on selvä.

”Sivistäminen” ei enää riitä näyttelyn sisällöksi. Ihmiset tulevat museoon viihtymään ja kokemaan elämyksiä.

– Asiakkaita kuunnellaan entistä enemmän – eikä heitä enää edes kutsuta asiakkaiksi eikä yleisöksi. He ovat museon käyttäjiä.

Museon käyttäjät odottavat esimerkiksi, että kahvilat ja muut oheispalvelut ovat kunnossa. Lisäksi kävijöitä houkutellaan museoon erilaisilla yhteisöllisillä hankkeilla ja yhteiskunnallisilla projekteilla.

– Kävijöille yritetään keksiä erilaisia tapoja ”käyttää” museon kokoelmia. Esimerkiksi digitoituja valokuvakokoelmia saatetaan tarjota kotikoneelta selattaviksi sen sijaan että kuvia esitellään näyttelyssä, Saloniemi kuvailee.

Menestys mitataan …kävijämäärillä

Vaikka museoiden ensisijainen tehtävä on säilyttää kulttuuriperintöä, sitä on nyt siis kyettävä esittelemään entistä vetävämmin yleisölle.

– Museon menestyminen mitataan kävijämäärillä ja näkyvyydellä, sanovat Marjo-Riitta Saloniemi ja projektikoordinaattori Kristiina Huttunen.

Huttunen on vuoden alusta lähtien tehnyt taustaselvityksiä Hämeenlinnan historiallisen museon ja Hämeen linnan uutta perusnäyttelyä varten.

Hän tuli tehtävään suoraan Forssan museon projektitutkijan työstä. Kerro nyt, miksi forssalaiset onnistuivat museonsa uudistamisessa palkinnon arvoisesti?

– Museonjohtaja Kati Kivimäellä oli vahva visio tavoitteista, ja hän sai taustavoimat hyvin mukaansa, Huttunen summaa. Hankkeesta tuli suorastaan henkinen kohentaja taantuvalle teollisuuskaupungille.

Hänen mielestään Forssa on sopivan pieni ja tiivis yhteisö, jotta sen tarina mahtui mukavasti yhteen näyttelyyn. Keskeisin palkintoperuste saattoi kuitenkin olla se, että yhteisöllisyys ja museokasvatus otettiin niin tiiviisti osaksi museotyötä.

– Opin Forssassa sen, että hyvä museo on osallistava museo, Kristiina Huttunen sanoo. Tämän hän on halunnut tuoda mukanaan Hämeenlinnaankin.

Ei linna ole …hengetön!

Kristiina Huttunen on hahmotellut historiallisen museon ja Hämeen linnan yhteisnäyttelyä yhdessä linnan näyttelykoordinaattorin Erika Kareen kanssa.

Syksyn aikana Huttunen selvittää muun muassa sitä, millä tavalla digitaalisia kuvia ja älylaitteita voisi hyödyntää näyttelyssä ja minkälaista digitaalista aineistoa olisi valmiina tarjolla.

Kareen mielestäkin virtuaalisuus saattaisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto linnan elävöittämiseksi. Vanhan, suojellun rakennuksen seinille ei nimittäin voi noin vain ripustaa mitä tahansa, eikä arkoja näyttelyesineitäkään toisaalta voi sijoittaa tilaan, jota ei ole rakennettu museoksi.

Linnaa on moitittu hengettömäksi, mutta Kare ei nielaise väitettä.

– Ei se ole hengetön, mutta monet asiat kaipaavat toki freesausta, hän sanoo.

Kare peräänkuuluttaa näyttelyihin ja tapahtumiin yhteisöllisyyttä ja rohkeitakin kokeiluja, jotta asiakas tuntisi tulleensa kohtaamispaikalle, ”meidän linnaan”.

– Lisäksi linnan pitkä historia saisi näkyä linnassa nykyistä paremmin myös niille, jotka eivät osallistu opaskierroksille, hän sanoo.

Tarjolla muutakin …kuin aukiolo

Marjo-Riitta Saloniemi on opiskeluaikoinaan aloittanut museouransa kesäoppaana Hämeen linnassa. Hänestä tavoite ”meidän linnasta” ei ole utopistinen. Linnassa olisi vain sallittava monenlaista käyttöä, vaikka se onkin suojelukohde.

Tarjolla pitäisi toisin sanoen olla muutakin kuin aukiolo.

– Lisäksi yleensä on niin, että jos lapset viihtyvät museossa, he tuovat aikuisyleisönkin mukanaan, hän tiivistää. (HäSa)